Kirjoitan nyt tänne kun tuolla puheen kehitys palstalla ei vissiin koskaan kukaan käy!?
Eli tyttöni on 2 vuotias ja puheenkehitys ei ole ihan ikäisellään tasolla, puheterapiaan ei kuitenkaan vielä päästy:(.
Tyttö ymmärtää kaiken kuulemansa ja on muutenkin vähintäänkin normaalisti kehittynyt. Tyttö siis on mielestäni hyvinkin älykäs ja osaa vaikka mitä "isojen tyttöjen" juttuja, vain tuo puheasia huolettaa äitiä.
Tytöllä on siis paljon jo sanoja ja paljon sanoja sinnepäin. Miten voisin kannustaa tyttöä puheen suhteen? Tyttö on keksinyt lukuisia tapoja miten saa itsensä ymmärretyksi, esim käsillä viittoen.
Se mikä tässä nyt kuitenkin äitiä huolettaa niin tytöltä puuttuu kaikki kovat konsonantit k,p,t. Eikös se viittaa että jotain todellista ongelmaa on puheenkehityksessä? En varmaan olisikaan niin huolissani, mutta kun nuo kirjaimet puuttuu kokonaan, miten niitä voisi harjoitella?
En halua heittäytyä sellaiseksi etten ymmärtäisi tyttöä lainkaan eivätkä neuvolassakaan sitä suositelleet keskinäisen suhteemme takia, en halua pilata sitä. Muuten kyllä kovasti kannustan tyttöä puhumaan erilaisten leikkien avulla. Kaksisansisia lauseita ei ole muuta kuin "no moi, voi ei, ei oo, mennää jo".
Lisäksi miehen suvussa on ollut paljon puheenviivästymää, itse olen puhunut hyvin jo puolitoistavuotiaana!
Ja vielä, olen kuullut että usein lapsilla kenellä puhe viivästyy syystä tai toisesta niin luvassa on erilaisia käytösongelmia?:( kun turhautuu tietysti.
En ole vielä niitä havainnut tytössä joka on muutenkin rauhallinen ja kiltti, mutta välillä selkeästi häntä harmittaa kun ei saa sanotuksi kaikkea mitä haluaisi:(
Eli tyttöni on 2 vuotias ja puheenkehitys ei ole ihan ikäisellään tasolla, puheterapiaan ei kuitenkaan vielä päästy:(.
Tyttö ymmärtää kaiken kuulemansa ja on muutenkin vähintäänkin normaalisti kehittynyt. Tyttö siis on mielestäni hyvinkin älykäs ja osaa vaikka mitä "isojen tyttöjen" juttuja, vain tuo puheasia huolettaa äitiä.
Tytöllä on siis paljon jo sanoja ja paljon sanoja sinnepäin. Miten voisin kannustaa tyttöä puheen suhteen? Tyttö on keksinyt lukuisia tapoja miten saa itsensä ymmärretyksi, esim käsillä viittoen.
Se mikä tässä nyt kuitenkin äitiä huolettaa niin tytöltä puuttuu kaikki kovat konsonantit k,p,t. Eikös se viittaa että jotain todellista ongelmaa on puheenkehityksessä? En varmaan olisikaan niin huolissani, mutta kun nuo kirjaimet puuttuu kokonaan, miten niitä voisi harjoitella?
En halua heittäytyä sellaiseksi etten ymmärtäisi tyttöä lainkaan eivätkä neuvolassakaan sitä suositelleet keskinäisen suhteemme takia, en halua pilata sitä. Muuten kyllä kovasti kannustan tyttöä puhumaan erilaisten leikkien avulla. Kaksisansisia lauseita ei ole muuta kuin "no moi, voi ei, ei oo, mennää jo".
Lisäksi miehen suvussa on ollut paljon puheenviivästymää, itse olen puhunut hyvin jo puolitoistavuotiaana!
Ja vielä, olen kuullut että usein lapsilla kenellä puhe viivästyy syystä tai toisesta niin luvassa on erilaisia käytösongelmia?:( kun turhautuu tietysti.
En ole vielä niitä havainnut tytössä joka on muutenkin rauhallinen ja kiltti, mutta välillä selkeästi häntä harmittaa kun ei saa sanotuksi kaikkea mitä haluaisi:(
Vastaukset 7
Vanhimmat
Suoraan sanoen kirjoituksesi luettuani en ymmärrä, miksi olet huolissasi. Lapsellasi on runsaasti sanoja ja jopa kahden sanan lauseita muutama. Kaksivuotiaalla ei ole syytä huoleen, jos on tuollainen tilanne. Noista konsonanttien puuttumisesta en osaa sanoa sen tarkemmin, mutta onkohan sinulla jotenkin vääristynyt käsitys normaalista puheenkehityksestä? Itsehän olet ollut aika varhain kehittynyt, jos puolitoistavuotiaana olet jo puhunut sujuvasti. Antoiko neuvola teille kuitenkin lähetteen puheterapiaan?
En usko, että avaajalla on vääristynyt käsitys puheen kehityksestä, sillä lapset puhuvat 1½-vuotiaina hyvinkin jo lauseita tai ainakin joitakin selviä sanoja. Ei siis ole kysymys varhaisesta, vaan aivan normaalista kehityksestä.
Onko sinulla, "En ihan ymmärrä" itselläsi lasta tai oletko koskaan nähnyt ja kuunnellut jokeltelevaa vauvaa? K, p, t -kirjaimet ovat yleensä ne ensimmäiset, joita vauva alkaa hokemaan: kakkakkak, päpäpä, tätätä. Tämmöistähän se vauvelin alkava jokeltelu on, ennenkuin noin 1-vuotiaana (tai siitä ylöspäin) alkaa tulla oikeita sanoja.
Ihanalle äidille: Lapsen suu pehmytkudoksineen olisi hyvä tutkia. Kyseessä voi olla kielijänteen kireyttä, suun lihasten heikkoutta tms. Kova pureskeltavaa lapselle voisi tarjota vaikka porkkanan muödossa ja laitapa lapsi nuolemaan lautanen tyhjäksi, jolloin kielijänne venyy. ;)
Jos puolitoistavuotias puhuu usean sanan lauseita, niin hän on varhain kehittynyt, mitä puheeseen tulee. Niin se vain on. Kyllä lapsilla sen ikäisenä usein sanoja on runsaastikin, mutta oletan, että tuolla sujuvalla puheella viitataan nimenomaan lauseisiin.
Toiset 1,5-vuotiaat puhuvat, toiset eivät ja molemmat ovat normaalia. Normaaliin kehitykseen kuuluu että 2-vuotias osaisi kahden sanan lauseita.
Ei ole kyse varhaisesta kehityksestä, vaan on normaalia, että puolitoistavuotias puhuu lauseita. 1-vuotiaana voi osata jo kahden sanan lauseita. Ei tällaiset lapset ole "varhain kehittyneita" puhumisen oppimisen suhteen, vaan kuuluvat juuri siihen ikään, jolloin puhetta alkaa tulla.
Jos puolitoistavuotias puhuu usean sanan lauseilla, hänen puheenkehityksensä on ollut keskimääräistä nopeampaa. Sitä olen tässä yrittänyt koko ajan sanoa, varhain kehittynyt ei tietenkään tarkoita, että moinen kehitys ei olisi mahdollista tuossa iässä. Ymmärsitkö nyt mitä tarkoitan? Lapset eivät keskimäärin puhu monen sanan lauseita puolitoistavuotiaana.
No olen siis huolissani nimenomaan noiden konsonanttien puuttumisesta.
En ymmärryksestä tai sanojen määrästä.
Neuvolasta käskivät tulla puolenvuoden kuluttua uudestaan ja tilanne katsotaan sitten.Lääkäri antoi kuitenkin ymmärtää ettei puhe ole ihan ikäisellään tasolla, ei ihan suoraan sanonut, mutta näin ymmärsin.
Käymme paljon kerhoissa,leikkipuistoissa jne ja siellä samanikäiset ja jo nuoremmat puhuvat mielestäni jo todella etevästi. Sekin tietysti lisää huolen määrää kun näkee miten eteviä muut lapset ovat. Vaikka ainahan sitä puhutaanettei saa verrata, mutta minkäs teet!!
Konsonanttien puuttuminen siis on huolen aiheeni ei niinkään "puhumattomuus"