Meillä tilanne on nyt sellanen, että saatiin vähänaika sit tietää, etää mun pikkusiskolla (16v) on aivokasvain. Tutkimusten jälkeen selvisi, että se oli pahalaatuinen, levinnyt ja pahassa paikassa jonka takia leikkaus tulee olemaan vaikea ja vaativa. Sitä yritettiin aluksi hoidoilla saada rauhoittumaan, mutta se ei auttanut ja päätettiin yrittää leikkausta.
Meidän isoisä kuoli aivosyöpään, joka oli kanssa levinnyt ja vaikeassa paikassa ja tämä sit tulee aina mieleen kun ajattelen omaa siskoa.
Ollaan todella läheisiä mut en edes pysty katsoa häntä koska pelkään, että purskahdan itkuun. Yritetään kaikki olla vahvoja, jotta ite hän sit ei masentuis enään enempää koska hän tarvitsee nyt kaikki voimansa tän tausin päihittämiseen...pelkään vaan niin paljon, että kohta mulla ei ole enään pikkusiskoa....
Jakakaa omia kokemuksianne..
Meidän isoisä kuoli aivosyöpään, joka oli kanssa levinnyt ja vaikeassa paikassa ja tämä sit tulee aina mieleen kun ajattelen omaa siskoa.
Ollaan todella läheisiä mut en edes pysty katsoa häntä koska pelkään, että purskahdan itkuun. Yritetään kaikki olla vahvoja, jotta ite hän sit ei masentuis enään enempää koska hän tarvitsee nyt kaikki voimansa tän tausin päihittämiseen...pelkään vaan niin paljon, että kohta mulla ei ole enään pikkusiskoa....
Jakakaa omia kokemuksianne..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei. Huomasitkos tuolla almempana on nuoren aivokasvainta sairastavan ketju, johon on eilen viimeksi kommentoitu? Siellä saisit varmasti vertaista tukea.