Otsikko saattaa olla hieman harhaanjohtava. Rupesin pari päivää sitten miettimään kuin luin juttua pienestä 3 vuotiaasta lapsesta, jota pahoinpideltiin kotona sekä henkisesti, että fyysisesti, syytettiin kaikesta mitä teki, kaikki oli lapsen syytä, kuinka vakavasti se lapseen vaikuttaa.
Laosi sulkeutuu, ei uskalla päästää ketään lähelleen ja pelkää kaikkea.
Minkä takia näihin asioihin ei puututa? Omasta mielestäni ei ainakaan tarpeeksi.
Lapsi on syytön ja pieni eikä osaa vielä puolustaa itseään.
Rikollisia paapotaan, mutta pieniä lapsia ei pystytä suojelemaan ja ehkäisemään tollasia tapahtumia.
Tuntuu pahalta, että ihmiset tekevät lapsia ja sitten kun jokin menee mönkään tai huomaa elämän olevankin vaikeeta lapsen synnyttyä kaikki syy on LAPSEN. Se on väärin.
Kun taas on niin monia ihmisiä ja pareja, jotka tekisivät mitä tahansa, että saisivat oman lapsen ja tekisi kaikkensa lapsen suojelemiseksi ja antaisi suojaa ja rakkautta.
Itse sain jo teininä kuulla, että mun mahdollisuudet koskaan tulla raskaaksi on todella pienet ja voi olla, että en koskaan saa lapsia jos en niitä jo lähivuosina tee, mutta olin illoin vielä nuori ja mä halusin antaa lapselle hyvän kodin ja vakaan elämän ja päätin odottaa.
Ollaan jo pitkkään yritetty saada lasta, mutta mitään ei ole ainakaan vielä kuulunut.
Tuntuu aina niin pahalle lukea samanlaisista tapauksista.
Lapsi ansaitsee vakaan elämän ja vanhemmat, jotka rakastavat ja huolehtivat EI PÄINVASTOIN.
Halusin vaan tulla tämän tänne kirjoittamaan.
Laosi sulkeutuu, ei uskalla päästää ketään lähelleen ja pelkää kaikkea.
Minkä takia näihin asioihin ei puututa? Omasta mielestäni ei ainakaan tarpeeksi.
Lapsi on syytön ja pieni eikä osaa vielä puolustaa itseään.
Rikollisia paapotaan, mutta pieniä lapsia ei pystytä suojelemaan ja ehkäisemään tollasia tapahtumia.
Tuntuu pahalta, että ihmiset tekevät lapsia ja sitten kun jokin menee mönkään tai huomaa elämän olevankin vaikeeta lapsen synnyttyä kaikki syy on LAPSEN. Se on väärin.
Kun taas on niin monia ihmisiä ja pareja, jotka tekisivät mitä tahansa, että saisivat oman lapsen ja tekisi kaikkensa lapsen suojelemiseksi ja antaisi suojaa ja rakkautta.
Itse sain jo teininä kuulla, että mun mahdollisuudet koskaan tulla raskaaksi on todella pienet ja voi olla, että en koskaan saa lapsia jos en niitä jo lähivuosina tee, mutta olin illoin vielä nuori ja mä halusin antaa lapselle hyvän kodin ja vakaan elämän ja päätin odottaa.
Ollaan jo pitkkään yritetty saada lasta, mutta mitään ei ole ainakaan vielä kuulunut.
Tuntuu aina niin pahalle lukea samanlaisista tapauksista.
Lapsi ansaitsee vakaan elämän ja vanhemmat, jotka rakastavat ja huolehtivat EI PÄINVASTOIN.
Halusin vaan tulla tämän tänne kirjoittamaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei nimimerkki "surullista :("
Olen ihan samaa mieltä sinun kanssasi. Jotkut asiat eivät vain ole tasapuolisia. On niin epäoikeudenmukaista, että ne, joista ei välttämättä ole vanhemmiksi tulevat raskaaksi vahingossa ja ne jotka todella haluaisivat lasta ja pystyisivät tarjoamaan lapselle kaiken mitä tämä tarvitsee, eivät vain pysty saamaan lapsia. Sitä aina joutuu pohtimaan, että mikä järki tässä kaikessa on.
Vanhemmuus, äitiys tai isyys ei ole vain biologiaa, siis se tosiasia, että pystyy hedelmöittämään munasolun ja sitten synnyttämään lapsen, ei tee kenestäkään oikeaa vanhempaa. Vanhemmuus vaatii paljon, eikä sitä ehkä tajua ennen kuin itse on niiden vanhemmuuden vaatimusten edessä. On raskasta nähdä ne elämänkohtalot, joissa onnenlahjat eivät ole menneet tasan. Juuri tuo asia, jonka kanssa itsekin kipuilet. Epäreilua.
Epäreilua, ettei kaikille anneta sitä mahdollisuutta. Varsinkin nykyään kun niin paljon ja niin monilla on ongelmia saada lapsia. Oletko sinä pystynyt puhumaan asiasta kenellekään? Miten te miehesi kanssa suhtaudutte asiaan? Pystyttekö keskenänne puhumaan siitä?
Lapsettomuus, se tyhjä syli, on elämän perustuksia ravisteleva asia. Sen kanssa ei ole hyvä jäädä yksin, sillä ne monet pettymykset, jotka joka kuukausi tulee, ne monet turhat toiveet, kaikki se antaa raskaan painolastinsa omaan elämään, mutta myös parisuhteeseen. Jos tästä asiasta ei voi puhua, se saattaa katkeroittaa ja herättää jopa vihaa. Ja eihän se, vihaaminen ja katkerana eläminen ole elämän tarkoitus.
Lapsettomuus ei ole mikään helppo juttu. Eikä siihen ole olemassa jotain patenttiratkaisua, joka tekisi arjen paremmaksi ja pettymykset helpommin kestettäväksi. Toivotan teille kuitenkin kaikkea hyvää, ja erittäin paljon voimia yrittämiseen ja niihin pettymyksiin, joita on tullut ja ehkä vielä tulee!
-KaisaK, pappi