Otsikossani ongelmani. Miten pääsen yli etukäteen tuntemistani peloista raskausaikaa kohtaan? Tarkoitus on yrittää lasta muutaman kuukauden päästä, ja olen halunnut sitä jo pitkään, mutta pelkään. Pelkään että se menee mun mahassa rikki vaikka kuinka yrittäisin sitä suojella tai että jotain sattuu ja mun toimien seurauksena lapsi ei olisikaan terve.
En halua raskaaksi. Mut haluan lapsen! Ja siis olen valmis siinä mielessä raskauteen että se on pakko jos meinaa oman lapsen saada... Onko muilla vastaavia fiiliksiä?
En halua raskaaksi. Mut haluan lapsen! Ja siis olen valmis siinä mielessä raskauteen että se on pakko jos meinaa oman lapsen saada... Onko muilla vastaavia fiiliksiä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kiitos tarjouksesta, mutta ei kiitos!
Mikä tarkalleen siinä raskaana olemisessa pelottaa? Jos ainoa pelkosi on, että vauva jotenkin kärsii tai "menee rikki" vatsassasi niin ymmärrät kai silti sen, että kohtu on sikiölle todella turvallinen paikka? Nimittäin siitä päivästä lähtien kun lapsi tulee ulos vatsasta, alkaa se todellinen huoli. Maailmassa tapahtuu kaikenlaista ikävää ja kaikenmaailman sairaudet kiertää. Kun vertaa siihen vuosien, vuosien huoleen vatsasta ulos tulemisen jälkeen, kohtu todellakin on turvallinen paikka vauvalle. Itse asiassa varmaan lapsen elämän turvallisinta aikaa. Turhaan siitä huolehdit :)
Turha myöskään pelätä, että itse jotenkin aiheuttaisit vauvalle jotain pahaa siellä mahassa majaillessaan. Voin kertoa vähän omasta raskausajastani (esikoinen vieläpä kyseessä): Koko raskausaika aivan normaalisti liikkumista, pyöräilyä, uimista, lenkkeilyä jne ja vauva nukkui sikeästi aina kun olin urheilemassa. Matkustelin myös todella paljon koko raskausajan; lentokilometrejä tuli yhteensä yli 50 000. Kävin snorklaamassa, patikoimassa, majailin 3400m korkeudessa vuoristossa, sademetsän kuuman kosteassa säässä, road tripiä autolla jne. Seksiä voinut ja saanut harrastaa rajoituksetta ja huoletta. Töissä olin ihan viimeiseen asti, vaikka raskasta vuorotyötä ja pelkkää seisoskelua ja ees taas liikkumista. Neuvolassa aina vain sanottu, että oikeastaan mitä vain saa tehdä, kunhan itsellä on hyvä olo. Silloin on myös vauvalla hyvä olo. Raskausaikanakin saa nauttia elämästä, stressitön äiti on myös hyväksi vauvalle :)
En tiedä, oliko tästä sepustuksestani mitään apua tilanteessasi, mutta ehkä sait kuitenkin jotain ajateltavaa. Jos raskaus on ongelmaton (näin ei tietenkään jokaisen kohdalla ole, aina on poikkeuksia) niin asioita saa ja pitää tehdä ja luottaa siihen, että vauvalla on kaikki hyvin jos on sinullakin. Pidät vain huolta omasta henkisestä ja fyysisestä jaksamisestasi ja kuuntelet neuvolan ohjeita niin kaikki menee kyllä hyvin.
Tsemppiä ja toivottavasti tämä teksti sai sinut rohkaistumaan mahdollisen raskauden suhteen!
Ole viisas ja tee ympäristöteko: ADOPTIO!