Vaihtoehdot vähissä!

Heissan. Täss. tuli luettuu monia keskusteluja syömishäiriöstä ja sen eri muodoista. Erilaisia kertomuksia parantumisesta löytyi kyllä mutta ei minulle sitä sopivaa. Täss on tullu jo 6 vuotta sairastettuu bulimiaa. Elikkä kaiken mitä syön ni kaiken myös oksennan. Aluks oli oli sormet apuna ja sitte se vaihtu hammasharjaan ja nyt on asiat niinki huonosti että oksennus purskahtaa väkisin heti syömisen jälkeen. Kauheesti ei yleisillä paikoilla pysty enää syömään mitään koska siitä seuraa tajuton vatsakipu ja sit kaikki lentää kaaressa pihalle aina sappinesteisiin asti. Nyt tosiaan keinot alkaa olla jo oikeesti vähissä. Terapeutit/psykologit sun muut pillereitä tyrkyttelijät käyty läpi, hypnoosi jne. Ei niistä mistään enää apua...eikä oo ikinä ollukkaa. Pillereistä masennuin kahta kauheemmin, kaikki sano että muistutan zombia jolla ei näy elämää silmissä...kuka sellaseks haluu. Elämä menny siihe pisteeseen et onks sill enää mitää välii..tai no voiks tätä helvettii elämäks kutsuu. Sanotaanko näin että eläminen jääny vähän vähiin...kaverit kaikonnu ja "tekeminen" rajottuu päivittäiseen oksentamiseen koska nälkä lähtee ruualla mutta ruoka ei pysy sisällä. Aattelin et oisko kellää saman tapasii kokemuksii/kokemusta tai elämäntilannetta? Ihmiset sanoo että yritä ees ja yritä kovemmin..mut eiks se oo jo yrittämistä kun on vielä täällä. Musta alkaa tuntua että jopa helvettiin joutuminen on "parempi" vaihtoehto ku sairastaa tällästä. Juttelin tossa pari viikkoo sitten semmoisen vanhemman naisen kanssa just tästä ni se kerto kuinka ei sen nuoruudessa koko asiasta tiietty (kyseinen henkilö lähemmäs 90v). Sillon nainen oli nainen eikä lehdet täynnä semmosii valolla ja ilmalla eläjii. Nyt kaikki havittelee täydellisyyttä mukaan lukien minäkin sillo nuorempana. Nykyään ei pari lisäkiloo haittais jos sais vaa olla onnellisesti terve. Onks se onni ja autuus olla ulkosesti täydellinen mutta sisäsesti kärsii ja huutaa halleluujaa. Sitten kun elämä menee tähän pisteeseen että ei edes vettä pysty juua ku vatsa ei kestä...kipu,turpoo ja ylös vauhilla ni mikä avuks. Pliis joku auttais ja kertois jotain semmost mitä ei välttist yleisesti olla kokeiltu (esim:hypnoosi hommelit tai jotai sen tapast) (Kohta 20v ja haluis vielä elää ja perheen) :/
0108
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


I want live kirjoitti:

Heissan. Täss. tuli luettuu monia keskusteluja syömishäiriöstä ja sen eri muodoista. Erilaisia kertomuksia parantumisesta löytyi kyllä mutta ei minulle sitä sopivaa. Täss on tullu jo 6 vuotta sairastettuu bulimiaa. Elikkä kaiken mitä syön ni kaiken myös oksennan. Aluks oli oli sormet apuna ja sitte se vaihtu hammasharjaan ja nyt on asiat niinki huonosti että oksennus purskahtaa väkisin heti syömisen jälkeen. Kauheesti ei yleisillä paikoilla pysty enää syömään mitään koska siitä seuraa tajuton vatsakipu ja sit kaikki lentää kaaressa pihalle aina sappinesteisiin asti. Nyt tosiaan keinot alkaa olla jo oikeesti vähissä. Terapeutit/psykologit sun muut pillereitä tyrkyttelijät käyty läpi, hypnoosi jne. Ei niistä mistään enää apua...eikä oo ikinä ollukkaa. Pillereistä masennuin kahta kauheemmin, kaikki sano että muistutan zombia jolla ei näy elämää silmissä...kuka sellaseks haluu. Elämä menny siihe pisteeseen et onks sill enää mitää välii..tai no voiks tätä helvettii elämäks kutsuu. Sanotaanko näin että eläminen jääny vähän vähiin...kaverit kaikonnu ja "tekeminen" rajottuu päivittäiseen oksentamiseen koska nälkä lähtee ruualla mutta ruoka ei pysy sisällä. Aattelin et oisko kellää saman tapasii kokemuksii/kokemusta tai elämäntilannetta? Ihmiset sanoo että yritä ees ja yritä kovemmin..mut eiks se oo jo yrittämistä kun on vielä täällä. Musta alkaa tuntua että jopa helvettiin joutuminen on "parempi" vaihtoehto ku sairastaa tällästä. Juttelin tossa pari viikkoo sitten semmoisen vanhemman naisen kanssa just tästä ni se kerto kuinka ei sen nuoruudessa koko asiasta tiietty (kyseinen henkilö lähemmäs 90v). Sillon nainen oli nainen eikä lehdet täynnä semmosii valolla ja ilmalla eläjii. Nyt kaikki havittelee täydellisyyttä mukaan lukien minäkin sillo nuorempana. Nykyään ei pari lisäkiloo haittais jos sais vaa olla onnellisesti terve. Onks se onni ja autuus olla ulkosesti täydellinen mutta sisäsesti kärsii ja huutaa halleluujaa. Sitten kun elämä menee tähän pisteeseen että ei edes vettä pysty juua ku vatsa ei kestä...kipu,turpoo ja ylös vauhilla ni mikä avuks. Pliis joku auttais ja kertois jotain semmost mitä ei välttist yleisesti olla kokeiltu (esim:hypnoosi hommelit tai jotai sen tapast) (Kohta 20v ja haluis vielä elää ja perheen) :/

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu