Sukuaiseni on aiemmin kohdellut minua kaltoin, mielestäni jpa törkeästi. Nyt kuuin että hänellä on vakava sairaus, syöpä, joka on jopa levinnyt. Tunteiden aallokkoa, pitäisikö minun antaa anteeksi ennen kuin on liian myöhäistä, mennä käymään nyt kun hän on vielä elossa? Mennä hautajaisiin ja laittaa muistovärssyä? Ristiriitaiset tunteet.................................
Paha mieli
Vaikea päätös
9302
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Anteeksi antaminen on vapauttavaa. Anteeksi antaminen vapauttaa esim katkeruudesta ja kaunasta. Auttaa haavojen paranemisessa. Kannattaa tässä tapauksessa tulla vastaan omalta puolelta niin paljon kuin pystyy, ettei mikään jäisi vaivaamaan.Tämä on minun mielipide. Tosin kaikki tapaukset on yksilöllisiä. Kuolemakaan ei ole varma nykyään levinneessäkään syöpätapauksessa. Siksi ei kannata ajatella kuolemaa pelkästään vaan loppuelämän kannalta. Anteeksi antaminen ei tarkoita sitä, että pitäisi antaa kohdella itseään kaltoin.
"ettei mikään jäisi vaivaamaan"
Tämä minulla itsellänikin on mielessä. Kyllä ajattelinkin noin että katson mitä tapahtuu. Tässä tapauksessa syöpä on löytynyt vasta kun se on jo levinnyt ja primääripesäke elintärkeässä elimessä levinnyt todella nopeasti. Hoitojakaan ei ole ehditty vielä aloittaa, saatikka suunnitella. Ottaen huomioon tämän läheisen iän ja hoitomahdollisuudet, ennuste on huono. Taitaa olla lähinnä oireiden helpotusta.
Surullista. Meidän elämäämme kuitenkin silloin minun ollessani lapsi ja nuorikin on mahtunut niitä hyviäkin aikoja ja nitä mukavia muistoja jäänyt. Niiden vuoksi haluaisin häntä muistaa nyt kun hänellä on vaikeaa. Lähetiknkin jo lapsensa kautta terveisiä.
"Anteeksi antaminen ei tarkoita sitä, että pitäisi antaa kohdella itseään kaltoin."
Tuo muuten onkin aika veikeäkin juttu. Mietinkin sitä, että haluaako hän edes minun antavan itselleen anteeksi tai ylipäätään onko hänelle sillä mitääm merkitystä kun ei ole ollut tähän astikaan, Voisi sanoa että hän on aikoinaan ostanut minut elämästän ulos.
Näinhän se on,oon samaa mieltä.
kirjoitit kauniisti hyvistä ajoista ja mkavista muistoista.
Ja että haluaisit niiden vuoksi häntä muistaa nyt kun hänellä on vaikeaa.
Mene ihmeessä häntä tapaamaan nyt! Jos hän ei syövästään selviä, et enää koskaan saa tilaisuutta tavata häntä. Mene vaikka muistelemaan niitä hyviä aikojanne!
Jälkeenpäin katuminen asioista mitä ei tehnyt vaikka tuntui siltä, on ehdottomasti kamala tunne.
Mene ihmeessä!
En oikein tiedä. Ehkä annan vain olla. Emme ole kuuluneet toistemme elämään vuosikymmeniin. Lapsensa tapasin sattumalta ja häneltä kuulin sairaudesta.
Jos vain jättäisin sikseen.....enkeleitä matkalleen toivotan.
Anna anteksi niin sinukkekkin annetaan vaikka se vaikeaa olisikin
Nojaa ja tee toisille niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän.
Näinhän sen pitäisi mennä
Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäkin on vaikeimpia käskyjä