En pääse eroon ahdistuksesta. Se vain tulee vaikka mitä tekisin. Olen terapiasta saanut työkaluja mutta kun ahdistus tulee, ei näillä työkaluilla tee mitään.
Tälläkin hetkellä ahdistaa niin etten tiedä enää kauanko jaksan. Onneksi kaapissa on vielä pameja joilla saa edes hieman helpotusta.
Tällä hetkellä mulla on kaikki mahdolliset fyysiset oireet: ripuli, ruokahaluttomuus, närästys, oksentelu, horkkavapina, rauhattomuus, unettomuus, kasvojen kuumotus, rinnan puristus jne. Eli olo on kuin paniikkikohtauksessa. Mua ahdistaa tietyt asiat joista en nyt voi perääntyä, en taas.
Tämä ruokahaluttomuus/ripuli/oksentelu on nyt mennyt siihen etten syö ollenkaan. Ei tee mieli syödä ja jos pakotan itseni syömään alkaa oksettaa ja luultavasti oksennankin. Toisaaltaan on parempi olla syömättä niin ei tarvitse oksennellakkaan.
Olen jopa harkinnut että lopetan syömisen kokonaan ja kuolen siihen
Tälläkin hetkellä ahdistaa niin etten tiedä enää kauanko jaksan. Onneksi kaapissa on vielä pameja joilla saa edes hieman helpotusta.
Tällä hetkellä mulla on kaikki mahdolliset fyysiset oireet: ripuli, ruokahaluttomuus, närästys, oksentelu, horkkavapina, rauhattomuus, unettomuus, kasvojen kuumotus, rinnan puristus jne. Eli olo on kuin paniikkikohtauksessa. Mua ahdistaa tietyt asiat joista en nyt voi perääntyä, en taas.
Tämä ruokahaluttomuus/ripuli/oksentelu on nyt mennyt siihen etten syö ollenkaan. Ei tee mieli syödä ja jos pakotan itseni syömään alkaa oksettaa ja luultavasti oksennankin. Toisaaltaan on parempi olla syömättä niin ei tarvitse oksennellakkaan.
Olen jopa harkinnut että lopetan syömisen kokonaan ja kuolen siihen
Vastaukset 11
Vanhimmat
Juuri tuolta tuntuu itsestänikin tällä hetkellä, ei jaksa millään, ei yhtään mitään. En jaksa tsempata sinua eteenpäin kun en siihen pysty, mutta jos se edes auttaa että tiedät ettet ole yksin tuossa tilanteessa.
Onhan sulta suljettu pois mahdolliset fyysiset sairaudet?
Tää on 99% henkistä. Närästystä nyt joskus on ollut harvakseltaan jostain tietyistä ruoka-aineista.
Helpottaisko jos kertoisit noista asioista, jotka tällä hetkellä ahdistavat. Emme me sinua täällä henkilökohtaisesti tunnista. Avautuminen auttaa.
Oon tehnyt elämässä paljon vääriä valintoja jotka kaduttavat ja hävettävät. Mietin hirveästi sitä mitä muut ajattelee. Enhän mä nyt ole mikään maailmannapa jonka tekemisiä kaikki ajattelevat mutta silti ahdistaa. En ole kuitenkaan koskaan tehnyt mitään pahaa että mun pitäisi näin paljon edes ahdistua.
Häpeän tunne on yksi suuri ongelmani. Häpeän kaikkea itsessäni ja tekemisissäni ja jos ne vähänkin poikkeavat oletetusta alkavat ajatuskierteet ja ahdistus.
Menneisyyden lisäksi myös tulevaisuus ja nykyisyys ahdistaa. Tunnen jotenkin huonommuutta vertaillessani itseäni ikäisiini. Monilla on työt ja lapset. Mulla vain liuta koulupaikkoja (tätä häpeän hyvin paljon) joista jokaisesta olen ottanut hatkat ja tälläkin hetkellä tekisi mieli taas lopettaa valitsemallani koulutiellä.
Pelkään jollain tavalla ihmisiä. Pelkään olla heidän edessään avoin ja omaitseni. Tämän takia minulla ei ole edes ollut seurustelusuhteita vaikka olenkin jo lähes 30.
Mulla ei niinkään ole sos. fobiaa sillä voin olla ihmisten seurassa mutta en todellakaan oma itseni. Ns näyttelen mukavaa ja yritän aina miellyttää kaikkia. En ole koskaan pystynyt riitelemään. Siitä että mulla suututaan ja ollaan vihaisia tuntuu sietämättömältä.
Eli tällä hetkellä mulla on monikin asia päässä mikä hävettää ja sitä kautta ahdistaa. Ajattelen liikaa ja koko ajan. Nytkin kun saan yhden asian päässäni loppuunkäsiteltyä niin jo toinen tulossa.
Tosiaan olen käynyt kelan tukemassa terapiassa ja käynyt historiaani läpi ja tiedän että nämä kaikki ovat sieltä ja pelkkiä ajatuksia. Mutta miksi helvetissä en saa niitä kuriin ja järkeistettyä itselleni siten etten kokisi tätä suunnatonta ahdistusta joka saa harkitsemaan usein jo jotain lopullista. Jos toinen ihminen omaisi saman historian ja elämän mitä mulla on, en todellakaan arvostelisi häntä millään tavalla. Itselle en vaan osaa enkä opi osaamaan olemaan armollinen....
Ahdistus on merkki terveydestä tässä sairaassa yhteiskunnassa ja ympäristössä.
Se, että sinua ahdistaa, kertoo minulle vain siitä, että sinun sisimmässäsi on vielä terveyttä jäljellä.
Moni suomalinen kantaa sisimmässään häpeää, tunnetta on typerä, möhlinyt. Ja mitäs jos vaikka möhlisi. Ei me kaikki ruudin keksijiä olla ja ruutikin on jo keksitty ja taitaisi olla hyvä, jos se olisi vielä keksimättä.
Tottakai sinä pääset, jos haluat!
Ihminen fiksaa ihan kaiken ja ihan omin päin.
Päätät vain, otat askeleen kerrallaan, soitat jollekin ja tilaat ajan keskusteluun.
Sen jälkeen vaihdat kanavalle: että näin ja nyt sitten selvitään, eka päivä on huono, mutta siitä se sitten lähtee.
Pidä kirjaa ja liksaa siihen päivän suunnitelmat.
Meikkä teki näin aikoinaan ja selvisi!
Ihan hyvin porskuttelen, ei pahempia ahdistuksia.
Tässä ottaa myös kupoliin se että lapsuuteni oli vaikea. Olen jo silloin ns. opetellut selviämään asioista mutta väärällä tavalla. Monet ajatukset ovat niin selkärangassa ja automaattisia että ei niitä aina pysty edes kontrolloimaan. Jos jotain ikävää tapahtuu tai joku sanoo minulle jotain sama tunnereaktio tulee mikä tuli jo lapsena. Tavat joihin olen oppinut tämän 30 vuotisen elämäni aikana ovat aika syvällä ja niistä ulospääseminen ei sitten olekkaan enää kovin helppoa. Mun pitäisi tehdä paljon harjoituksia joiden avulla voi päästä näistä eroon mutta tuntuu ettei niistä olekkaan enää hyötyä kun ahdistus iskee. Voin ahdistuksessa tehdä nelikenttä harjoituksen mutta se auttaa 5min ja ahdistus jatkuu samanlaisena. Pystyn selittämään asiat järkevästi itselleni mutta silti ahdistus valta mielen. Tämän takia sorrun päivittäin rahoittaviin joita ilman en varmaan enää kestäisi.
Miten sä voit nykyään?
Me kaikki tunnemme häpeää, varsinkin sellaisten asioitten edessä, joita emme voi enää selittää ja oikaista, ei pyytää anteeksi. Ahdistus on muutoksen lähettiläs, se painostaa ja kannustaa katsomaan asioiden lähteille, pesemään kasvonsa kyyneleillä. Jos mietit omalla kohdallasi, millaisia asioita itse voisit antaa anteeksi toiselle ihmisille, menneille tapahtumille, voit lohduttautua ajatuksella että me ihmiset olemme taipuvaisia antamaan anteeksi, tukemaan ihmistä joku haluaa vapautua häpeänsä painosta. Häpeä on myös tunne, jota tarvitaan ihmiseksi ja ihmisenä kasvamiseen. Sen koti on omatunto, joskus liian ankaraksi kasvatettu. Toivon sinulle rohkeutta.