Voisiko ajassa siirtyminen sittenkin olla mahdollista ajatellen lähtö kohtana ajatukselle atomien tasolla että kaikella täällä on olemassa valmiina tarkka järjestys ja tätä tosiasiaa tutkimalla kyettäisiin luomaan laite mikä ikään kykenisi kelaamaani näitä tapahtumaketjuiksi muodostuneita atomeja..
https://www.youtube.com/watch?v=Owf5XW8yfrA
https://www.youtube.com/watch?v=Owf5XW8yfrA
Vastaukset 38
Vanhimmat
Jos aikamatkustus olisi mahdollinen, sen näkisi siitä, että tulevaisuuden ihmiset jo vierailisivat täällä, vaikka vielä me emme ole aikamatkusta keksineetkään.
Tulevaisuuden vieraita ei ole havaittu. Voidaan siis päätellä, että aikamatkustusta ei toteuteta tulevaisuudessakaan.
En ole varma, onko asia välttämättä noin yksinkertainen. Jollain tavalla nykyhetki tai menneisyyden hetki voi muuttua "myöhemmin". Voisiko esimerkiksi menneisyys hävitä kokonaan, siis siten, ettei sitä koskaan ollutkaan? En sanoisi suoralta kädeltä "ei tietenkään voi". Kun en kertakaikkiaan tiedä mitä aika on, enkä siten ehkä tiedä sen kaikkia ominaisuuksia.
Ei pidä ilman muuta uskoa amerikkalaisia elokuvia, kuten "Paluu tulevaisuuteen"-trilogiaa. Loogisempaa on ajatella, että mikä on kerran tapahtunut, se ei enää voi hävitä muualta kuin ihmisten muistista. Mutta eihän tästäkään voi olla täysin varma. Kenties ulottuvuuksia voidaan vaihtaa keskenään.
Aikamatkustus on mahdollista, mutta vain eteenpäin (kaikkihan me matkustetaan ajassa eteenpäin koko ajan, mutta sekuniin sekunnissa) ja paluuta menneeseen ei ole.
Tietysti suhteellisuusteoriaan tietonsa perustavat fyysikot sanoo, että matkustamalla valon nopeudella, aika voisi kulua hitaammin kyydissäolijalla ja pääsisi "loikkaamaan" ajassa eteenpäin vanhenematta itse. Mene ja tiedä toimiiko suhteellisuusteoria oikeasti noin?
Jos voisi edes viestin toimittaa menneisyyteen, sovelluksilla voisi helposti rikastaa itsensä (lähettää lauantain lottonumerot menneisyyteen itselleen vaikkapa vain tunnin taaksepäin), vaan eipä ole kukaan tainnut sillä tavalla rikastua?
"Tietysti suhteellisuusteoriaan tietonsa perustavat fyysikot sanoo, että matkustamalla valon nopeudella, aika voisi kulua hitaammin kyydissäolijalla ja pääsisi "loikkaamaan" ajassa eteenpäin vanhenematta itse. Mene ja tiedä toimiiko suhteellisuusteoria oikeasti noin?"
Eikös tuo ole tarkistettu lennättämällä atomikelloa maapallon ympäri, ja todettu että
toimii juuri noin?
Jotta asialla olisi käytännön merkitystä, pitäisi matkustaa hyvin lähelle valon nopeudella, mikä ehkä ikuisesti on käytännön syistä mahdotonta.
Tiesin odotella nihkeää vastaan ottoa ajatukseni heitolle jaa onhan siinä tämäkin ongelma et jos siirrytään luonnollisella tavalla ajassa takasin päin vaikka katselemaan toisen maailman sodan melskettä. Mihinkään ei saa koskea eikä kukaan saa nähdä vierailua. Eli aikamatkustus vekottimen täytyisi olla vain katselu laite. Jos ajatellaan näitä scifi elokuvia niin viisas robotti ei koskaan tule käymään aikaansa edeltävällä ajalla koska joutuisi tekemään mielettömät korjaus laskelmat omaa tulevaisuuttaan ajatellen. Se olisi aika ongelmallista ainakin näiden meidän tuntemien tietokoneiden suorituskyvyn avulla.
Satunnaisuuden "mysteerion" pohjalta olen silloin tällöin itsekin leikitellyt ajatuksella ajassa siirtyminen eteen tai taakse. Mikä on sattumaa loppujen lopuksi. Onko sattumaa se että toinen menestyy toinen ei vai onko kaikki sidoksissa johonkin lopulliseen kohtaloon. Pitäiskö autolla ajamisen jälkeen uhkia myhäillen joka kerta kävipä hyvä säkä!
videon jätin silloin viimeksi lämmittely mielessä se ei liittynyt välttämättä suoraan sen kummemmin aiheeseen. Eikä nytkään... 4.20 sek elämälle täys käännös sattuman yllättämänä
https://www.youtube.com/watch?v=bt0-Z9zl-34
"Mihinkään ei saa koskea eikä kukaan saa nähdä vierailua."
Minun nähdäkseni kaikki aikamatkustajan vaikutus on sikäli vapaata, että hän ei voi muuttaa tulevaisuutta, vaikka yrittäisikin. Sehän on jo eletty meidän aikaamme saakka,joten se on todellisuutta ja historiakirjoissa.Vastaavasti aikamatkustajan käynti ja teot ovat jo aikakirjoissa, hän ei voi tehdä muuta kuin mitä on aikanaan tapahtunut. Tämä järjestyy aina jollakin tavalla niin kuin se on silloin ilmennyt, vaikka yrittäisi muuta. Muutosyritykset kääntyvät aina jotenkin entiseen uomaan.
Entä jos hän tapaa itsensä silloin nuorempana. Sen on pakko voida tapahtua eli jos aikamatkustus on mahdollista - ei näytä siltä voi olla yhtaikaa kaksi samaa henkilöä, tosin enemmän tai vähemmän erilaisia.
Aikamatkustus ei kuitenkaan näytä olevan mahdollista. Jos nimittäin aikamatkustajia ei ole koskaan maisemissa näkynyt, heitä ei tule koskaan olemaankaan. Jos näet ajassa matkustaminen olisi kuinka kaukana tulevaisuudessa tahansa mahdollista, heitä kyllä eksyisi meidänkin aikaamme. Ainakin jotkut varmasti tulisivat julkisuuteen esiintymään, sillä miksi eivät. Jos on tulevaisuudessa esiintymiset kieltävä laki, niin kyllä joku sitä aina rikkoo, ainakin tuntemattomaksi naamioituneensa. Hänen on helppo todistaa olevansa tulevaisuudesta.
Mutta tämä on teoriaa. Aika voi olla toisenlainenkin.
Mikäli on kyse vain katselemisesta, mutta ei menneisyyteen vaikuttamisesta, teemme aikamatkaa takaperin jo nyt, sillä valonnopeuden rajallisuuden takia voimme nähdä menneisyyteen. Mitä kauempana tähtitieteellinen kohde on, sitä kauempana se on menneessä ajassa.
Kohteiden suuren etäisyyden takia emme kuitenkaan voi nähdä kovin pieniä yksityiskohtia.
Suhteellisuusteorian eräs johdatelma kyllä teoriassa sallii eräänlaisen aikasilmukan. Siitä vaan peräkamarifyysikot rakentamaan härveliä! Suosikaa rakenteessa puuta!
David Lewis Anderson väitti aikamatkustustekniikan olevan jo käytössä:
https://www.youtube.com/results?search_query=David Lewis Anderson
http://www.andersoninstitute.com/david-lewis-anderson-biography.html
Todella villiä spekulaatiota eikä edes mitenkään ilmeisen väärää...
Tosin Anderson, mikäli se on hänen oikea nimensä, ei välttämättä hevonen johon kannattaisi rahojansa lyödä. Hänen supersalaista tutkimusinstituuttiansa ei näytä olevan edes fyysisesti olemassa, mutta ainakin rihkamaa turisteille on tarjolla:
http://www.andersoninstitute.com/the-time-shop.html
Ajassa matkustamiseen kuuluu myös matkustaminen paikassa. Jos yrittäisi matkustaa edes minuutin päähän menneisyyteen/tulevaisuuteen, joutuisi matkustamaan myös hirvittävän matkan paikassa, kun Maa pyörii itsensä ympäri, Maa auringon ympäri, Aurinko Linnunradan keskustan ympäri jne.
Hyvä huomio. On myös huomioitava se, että paikat voivat muuttua, esim. tulla talo lähtöpaikan kohdalle. On siis etsittävä sopiva saapumispaikka ennen matkaa, ettei joudu esimerkiksi seinän sisään. Ajassa matkustaminen taitaakin olla melko mutkikasta.
Erittäin hyvä huomio. Kuinka estettäisiin huomattavia aikoja matkustellessa se että ei putkahdettaisi keskelle avaruutta tikahtumaan, tai vaikka pysyttäisiinkin maapallolla, estettäisiin maaperän muutoksista aiheutuvat tapaturmat, kuten eroosion tai toisaalta maaperän humuskertymän aiheuttamat mahdollisuudet putkahtaa aikamatkaltaan vaikka kuusi metriä ilmaan, tai kuusi metriä maan alle?
Jos maailmankaikkeudessa olisi vain äärellinen määrä paikkoja ja vain äärellinen määrä hiukkasia, olisi niillä vain äärellinen määrä erilaisia tiloja. Edustaisiko tällöin jokainen tila yhtä ajanhetkeä? Näin kai fysiikassa ajatellaan, aika vain erottaa eri tilat toisistaan. Mutta ihmisen kokema ajan virtaaminen, siinä fysiikka nostaa kädet pystyyn.
Ilman ihmistä (ihmisen tietoisuutta) aikamatkustus ei siis olisi mikään ongelma. Ja jos ajattelee, että ihminen ei voi olla mitenkään poikkeava asia muihin hiukkaskokoelmiin nähden, ei aikamatkustus muutoin voi olla ongelma. Ihmisen tietoisuuden se sitten varmaan sotkee, eli tekee kaikki hulluiksi.
Meidän ukki on nähnyt meidän maalla apinan. Kaikki on siis mahdollista!
Ajan kanssa on hyvä matkustaa. Aina jostain löytyy aikaa, joten turha kiire pois!
Käsitykseni on että ajassa voidaan matkustaa, mutta eri tavalla kuin Hollywoodin mielestä. Menneisyys ei lakkaa olemasta (siinä mielessä ettei sitä olisi koskaan ollutkaan) mikäli asiat seuraavat jostain edeltävästä tilasta. Vesilasi kykeni tyhjentymään vain koska joku älysi sen aiemmin täyttää (olettaen ettei alati täysiä laseja ilmaannu 'jostakin'). Kuten kausaalisuus on koko ajan selittänyt.
Sen sijaan yksin se logiikka, jolla aikamatkustaminen ei onnistu vain koska sellaisia ei ole näkynyt ei (suoraan) kai estä tulevaisuudessa piipahtamista? Onko kiperää? Siksipä tulevaisuudesta voi heittää mitä vain väitteitä, koskapa äärettömän ajan päästä tulevaisuudessa melkein kaikki mielekkäät väitteet tulevat toteutumaan. Eri asia hyötyykö siitä mitään itse!
Ja voivathan tulevaisuudesta vierailevat jäädä havaitsemattakin, vaikkapa vain tukien sitä oletusta etteivät he saa mihinkään vaikuttaakaan? Sellaisen havaitseminen muuttaisi päiväkirjamerkintöjä, mikä on kiellettyä. Tämäkin päinvastoin Hollywoodin räätälöintiä.
A:n ruumis koostuu molekyyleistä ja ne atomeista. A elää vuotta 3000 ja hänen ruumiinsa siis koostuu hiukkasista jotka ovat hänen syntymänsä jälkeen ryhmittyneet henkilöksi A. Nyt A matkustaa vuoteen 2000. Atomit, joista A koostuu, ovat nyt joissain paikoissa vuoden 2000 universumissa, siellä, missä ne v. 2000 olivat. Toisaalta ne muodostavat A:n. Kuinka samat atomit voivat olla kahdessa eri paikassa samaan aikaan (v. 2000)?
Ohman
Tuskinpa vielä tunnemme kaikkia atomitason ilmiöitä. Ja eihän liene väliä sillä, mitkä nimenomaiset atomit aikamatkustajan muodostavat, kunha ne ovat oikeaa lajia, oikeassa tilassa ja järjestyksessä. Tosin nuo uudet atomit ihmisen kahdentamiseen pitäisi kerätä joko läntö- tai tulopaikalta. Kuka slellä olisi niitä etsimässä ja kokoamassa?
Tämä näkökohta tosiaan tuo esiin uusia ongelmia aikamatkutukselle. Ainakin fyysinen sellainen saattaa olla luonnonlakien vastaista.
Aikamatkustus on helppoa. Lennät lentokoneella länteen 1667 kilometrin tuntinopeudella yhtäjaksoisesti ja olet koko ajan samassa hetkessä.
23 tuntia myöhemmin olet edelleen samassa ajassa kuin lähdit. Kellosta kannattaa irrottaa paristo liikkeelle lähtiessä. Ja nyt miettimään.
Aikamatkustus ei ole mahdollista. Ja on mahdollista että sen kanssa ei sittenkään tulisi leikkiä. Jos voisimme jättää aikaan jonkun kentän vastaanottamaan viestejä tulevaisuudesta, kuinka äkkiä kone olisi jo tukossa samanaikaisesti tunkevista viesteistä joka tulevaisuudesta ja kuinka vaarallista on muuttaa mennyttä, tuhoutuuko siinä maailma vai syntyykö uusi aikalinja jos jokin muuttuu vai molemmat?
Eteenpäin voi teknisesti siirtyä ajassa suhteellisesti. Todellisuudella on "tylsä" rakenne. Voi myös syväjäähdyttää itsensä ja siten kulkea ajassa eteenpäin. Scifiä silti vielä sekin.
Kaikki paranormaalit videot on pötyä. Taikatemput on taikatemppuja.
Smoke and mirrors, lavastettuja tilanteita ja assistentteja, sokeita kulmia, merkittyjä kortteja, ovelia lavasteita.
Aikamatkustus sotii kylläkin monia "luonnolakeja" ja "logiikan sääntöjä" vastaan siten kuin me ne arjessa ymmärrämme - mutta niin sotivat myös monet huipputason tieteelliset teoriat, laskelmat ja havainnot. Suhteellisuusteoriaan, kvanttifysiikkaan ja korkeampaan matematiikkaan liittyy paljon sellaista, joka on paljon vaikeammin ymmärrettävissä kuin aikamatkustus:
- Suhteellisuusteorian kannalta aikamatkustus on yhta loogista kuin tavallinen paikkamatkustus, koska aika-avaruudessa kaikki neljä ulottuvuutta ovat toisiinsa rinnasteisia.
- Kvanttifyysikot puhuvat asioista jotka ovat kahdessa paikassa yhtaikaa tai olemassa vain tietyllä todennäköisyydellä - vakavasti otettavana fyysisenä todellisuutena.
- Matematiikassa on teoria, jonka perusteella yhdestä esineestä voi tulla kaksi ilman loogista ristiriitaa (Banachin–Tarskin paradoksi, ks. https://www.youtube.com/watch?v=s86-Z-CbaHA ).
- Rinnakkaismaailmoista eivät nykyään puhu vain scifinörtit vaan myös vakavasti otettavat tiedemiehet.
Kaikkea tätä ajatellen uskon että kysymys ei enää kuulu voiko ajassa matkustaa, vaan miten, milloin ja millaisilla riskeillä se on mahdollista ja kenelle. Ja mitä siitä seuraa.
Arkikokemuksessakin tapahtuu aikamatkustusta, emme vain nimitä sitä sellaiseksi. On déjà vu -kokemuksia, enneunia, etiäisiä yms. Olemme tottuneet pitämään näitä joko uskonnollisina kokemuksina tai psykologisina harhoina, joten niiden luonnontieteellinen tutkimus on pahasti ajastaan jäljessä. Entä jos kyse onkin yksinkertaisesti ajassa taaksepäin muistamisesta?
Scifi-kirjallisuudessa on vähemmän pohdittu aikamatkustuksen teknistä toteutusta, enemmän sitä, miten menneisyyteen matkustamiseen liittyvät paradoksit ratkaistaan. Viimemainittuun ratkaisumalleja on useita:
(1) Aikamatkustaja ei voi muuttaa menneisyyttä, edes ruohonkorsi ei taivu hänen allaan.
(2) Aikamatkustaja luo uuden aikalinjan, joka poikkeaa hänen omastaan, ja siirtyy siis toiseen rinnakkaistodellisuuteen. Paluu-tulevaisuuteen-malli on yksi tämän variaatio.
(3) Aikamatkustus muuttaa kyllä menneisyyttä, mutta muutokset vaikuttavat vain rajatun aikaa ja rajatulla alueella, ajan myötä historian kulku palautuu vääjäämärrömästi samaan pääuomaan. (Eräässä tätä soveltavasssa kirjassa aikamatkustus oli mahdollista vain tiettyihin hetkiin ja paikkoihin, joissa muutokset eivät olleet ratkaisevan suuria.)
Aikamatkustus siis herättää uskonnollis-filosofisen kysymyksen, joka on suurempi kuin kysymys aikamatkustuksen mahdollisuudesta:
Voimmeko muuttaa historian kulkua, vai onko kaikki ennalta määrätty?
4. Kaikki aikamatkustukset menneisyyteen on jo huomioitu nykyisyydessä ja tulevaisuudessakin, joten matkat eivät voi muuttaa mitään.
Havainnollinen, joskin yksinkertaistettu yhteenveto siitä, miten aikamatkustus on mahdollista:
https://www.youtube.com/watch?v=FflcA85zcOM
Don Rosa on kuvaillut käytännön ongelmia teoksessa "The Once and Future Duck"
Kaikki tämä perustuu vain siihen että kuvittelemme tietävämme ajas ja ajankulusta kaiken. Onko näin. Sitä ei tiedetä.
Tiedetään että ajankulku muuttuu avaruuden käyristymisen myötä. Sitä ei tiedetä miksi näin on, mutta ilmiö osataan laskea.
Aika on kiertyvä spiraali , ei suora lineaarinen viiva. Aika/ ajan kulku on jo selvästi nopeutunut ja siitä päättelemme ettei se ole vakio.
Aika on tapahtumista. Vain atomien liikkeillä se on täsmällisesti mitattavissa. Siten tosiaika pysyy vakiona, elleivät luonnonlait muutu. Jo maailmankaikkeudessa ei tapahtuisi tai muuttuisi kerrassaan mitään, ei aikaakaan olisi.
Atomit eivät olisi edes syntyneet jos aika olisi atomeissa tapahtuvaa liikettä? Ei aika edellytä mitään liikettä tai tapahtumia, aika on perussuurre.
Mitään kausaliteettiketjuja ei voisi olla ilman kyseistä liikettä ja ajan ollessa perussuure, väittämäsi olisi ristiriidassa itsensä kanssa.
Sellainen, mitä ei voida mitata, ei voi olla suure. Jos mikään ei maailmankaikkeudessa vaihtelisi tai muuttuisi, ei aikaakaan voisi olla. Kukaan ei voisi kokeakaan mitään ajan kulumista. Aikaa ei voitaisi edes mitata.
Yleisempää on aikasiirtymä . Mukana olleena täytyy sanoa että sitä on olemassa.
Tulevaisuuteen matkustaminen on mahdollista ja nimenomaan juuri edellä mainitun aikaspiraalin läpi ja jos yltäisi valonnopeuteen ellei jopa yli, jolloin aika maan päällä pysähtyy, muuten ei onnistu.
Taakse päin palaaminen vain unelmissa, muistoissa, videoin tai valokuvin, tai sitten ehkä joskus vuonna 2100 niin ettei voi vaikuttaa tapahtumiin ja asioihin...
Samoin kuin olisi virtuaalitodellisuudessa.
Toinen aikamatkustamisen muoto on syväjäädytys - solutoiminnan pysäyttäminen, jonka asiantuntemus on edennyt harppauksin ja vapaaehtoisia etsittäneen jatkuvasti, tai sitten salassa median pitämiseksi aisoissa.
Toisaalta kukaan ei tiedä madonrei'istä tai mustista aukoista......joten ..who knows?
Avaruus ja tila voivat taipua ällistyttäviin yhdistelmiin.
Aikamatkustus on yliluonnollinen kyky ja minä voin palata menneisyyteen omaan kehooni kun olin nuori ja elää samoja hetkiä uudestaan sieluni siis menee esim vuoteen 2004 ja olen siinä hetkessä yhtä fyysisesti kuin nyky hetkessä se on minun lahja mistä olen kiitollinen mutta en voi mennä aikaan missä minua ei ole kykyni rajoittuu siihen tämä on varmaan yksi harvinaisimmista yliluonnollisista kyvyistä saan olla onnellinen tästä lahjasta ikuisesti
Onko aikahypyn jälkeen kehossa kaksi eri tietoisuutta tai sielua? Nuori sielu joka kokee tapahtumat ensimmäistä kertaa, ja lisäksi toinenkin sielu joka on tunneloitunut tulevaisuudesta aiempaan ajanhetkeen.
Päätösvalta ja vapaa tahto tietysti oli/on nuorella sielulla, mutta ajassa taaksepäin palannut sielu kokee jatkuvasti tekevänsä pakkoliikeitä tai seuraavansa elokuvaa jonka tapahtumiin ei pysty vaikuttamaan. Kokemus vapaasta tahdosta puuttuu.
Kun järjestys muuttuu, se on universumin kokoinen peruuttamaton tapahtuma. Muutoksista ei tallennu informaatiota mihinkään, jonka vuoksi ei ole tietoa menneisyyden järjestyksestä, eikä siten mahdollisuutta palauttaa järjestystä jotain tiettyä hetkeä vastaavaksi. Ajassakaan ei voi siirtyä, koska ei ole olemassa aikaa, joka toimisi jonkinlaisena informaatiolähteenä oletetulle tallennusvälineelle. Aikamatkustus on 100% fiktiivinen idea.