"Rakkaus on vapaa,
rakkaus ei kahlitse.
Haluan sut kokonaan,
siis oonko kahlinnut sut?
Eikö tää ookaan rakkautta,
koska en anna sun olla vapaa.
Kuinka paljon voi omistaa,
kuinka paljon saa rakastaa?
Voiko rakastaa liikaa?
Rakastan sua,
mut en halua kahlita.
Tulisko mun päästä sut menemään,
vai pitäiskö sun elää vain mulle?
Pahin pelkoni on,
että kaikki
olikin vaan unta.
Että kohta herään,
ja huomaan
ettet olekaan siinä.
Kerro miten tää tarina päättyy?
Onko kaikki harhaa?
En tiedä,
muuta kuin,
että rakastan sua!"
-Elena
rakkaus ei kahlitse.
Haluan sut kokonaan,
siis oonko kahlinnut sut?
Eikö tää ookaan rakkautta,
koska en anna sun olla vapaa.
Kuinka paljon voi omistaa,
kuinka paljon saa rakastaa?
Voiko rakastaa liikaa?
Rakastan sua,
mut en halua kahlita.
Tulisko mun päästä sut menemään,
vai pitäiskö sun elää vain mulle?
Pahin pelkoni on,
että kaikki
olikin vaan unta.
Että kohta herään,
ja huomaan
ettet olekaan siinä.
Kerro miten tää tarina päättyy?
Onko kaikki harhaa?
En tiedä,
muuta kuin,
että rakastan sua!"
-Elena
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ois kiva kuulla kommettia tuosta mun väsäämästä runosta, mitä piditte, mitä mieltä olette?? =)
Viisasta ja fiksun naisen ajatus runon muodossa
Runostasi kuvastuu suuri rakkaus toiseen ihmiseen,
mutta myös pelko, onko se rakkautta, jos haluaa
pitää toisen itsellään. Koska rakkaus ei kahlitse,
rakkaus antaa vapauden.
Ihan hyvä ja puhutteleva runo minun mielestäni.
Pistää miettimään, joka monta kertaa onkin runon tarkoitus.
Runo vuodelta 2004?
Rakkaus ei voi omistaa. Sen vuoksi se on vaikeaa. Haavoittavaa - pelottavaakin. Se voi olla yksipuolista, vainottua, vihattua... Ihmissuhde vaatii muutakin kuin rakkautta onnistuakseen. Rakkaus kuitenkin pelastaa sen, joka rakastaa, vaikka se tekisi kipeää... yksinkin. Surukin on rakkautta - menetyksistä.