Lipeä eli kapakalasta juontuu muistoja mieleen. Vietiin kuivat kalat pieneen lammikkoon, jonka läpi virtasi lähteestä pienesti virtaava puro.
En muista miten kauan, mutta kait ne jutesäkissä olivat siellä useita vuorokausia.
Keittämisestä lähti tietenkin vahva lemu. Aaton ilta-aterialla kapakalaa syötiin kuorittujen keittoperunoiden kera. Valkoista kastiketta ja pippurirouhetta kai päälle.
Ihmettelin ääneen kun oudon maun lisäksi tämä maistuu wanhalle puukaiteelle.
Olihan aina kuitenkin kinkkua ja talkkunaa, joka syötiin tirripaistin kanssa.
Enpä ole kotoo lähdettyäni kuivatusta turskasta tehtyä ruokaa syönyt, kalapuikkoina ja voissa pannulla paistettuna kylläkin.
En muista miten kauan, mutta kait ne jutesäkissä olivat siellä useita vuorokausia.
Keittämisestä lähti tietenkin vahva lemu. Aaton ilta-aterialla kapakalaa syötiin kuorittujen keittoperunoiden kera. Valkoista kastiketta ja pippurirouhetta kai päälle.
Ihmettelin ääneen kun oudon maun lisäksi tämä maistuu wanhalle puukaiteelle.
Olihan aina kuitenkin kinkkua ja talkkunaa, joka syötiin tirripaistin kanssa.
Enpä ole kotoo lähdettyäni kuivatusta turskasta tehtyä ruokaa syönyt, kalapuikkoina ja voissa pannulla paistettuna kylläkin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tavallinen herkkuruoka lipeäkala pohjanmaalla oli jouluna, juuri niin valkoinen kastike ja pippuria.
En enää ole syönyt lipeäkalaa, kinkku kelpaa. Koirille viime joulun aikaan keitin lipeäkalapuuron ja pakastin sen.
Äitini oli mestarikokki, lipeäkalasta on vain herkullisia muistoja.
Eipä itse tule tehtyä, vaikka nythän sen voi tehdä vaikka uunissa, eikä jää jälkihajuja.
Ihana valkokastike, jossa kananmunankappaleita ja maustepippuria.
Vesi tulee nytkin kielelle.
Kaupasta meille lipeäkala ostettiin, asuimmehan kaupungissa.
Näkyyhän lipeäkalaa olevan markettien kylmätiskeissä ties vaikka ympäri vuoden?
Lie kai geeneissä ympärivuotinen kalan mieliteko. Kalaa kun saa niin monin tavoin laitettuna. Yksikään viikko ei mene ilman kalaa, vaikkapa vain voileivän päällä.
Meillä syödään harvoin kalaa.
Omatekemän diagnoosin mukaan puolisolla on kala-allergia, koska aina kalansyönnin jälkeen vatsa ärsyyntyy.
On kyllä tutkitusti monille muillekin ruoka-aineille.
Livekalassahan ei itsesssään ole paljon mitään makua, minusta, mutta suussasulavan kastikkeen kanssa se maistuu
Sattuipa somasti, kun tänään juuri ostin lipeäkalaa. Huomenna valmistan sen uunissa, ja keitän hyvän valkokastikkeen. Kuorittujen perunoiden kera, kalalle suolaa ja maustepippuria, ja kastike kruunaa herkun.
Hyvää on myöskin mieheni tapa, voisulaa kalan kastikkeeksi, ja silputtua sipulia. Ruotsissa taas kaadettiin lipeäkalan päälle kinkunrasvalientä, ja syötiin perunan ja vihreiden herneiden kanssa.
Kaikki käy, olen ihan lipeäkalafani!
Kerroinhan miten hyviä suolasilakoita oli tänä syksynä, niinpä tein vanhanajan suutarinlohta liotettuani muutaman tunnin siirsin kalat etikkasokeriliemeen, sipulirenkaiden, pippurien, ja laakerilehtien sekaan maustumaan yli yön.
Olihan parilla ruisleivällä hyvä ja raikas iltapala.
Lukiessani aloituksesta purossa liottamisesta muistui mieleeni kuinka äiti laittoi puroon lipeäkalaa likoamaan. Sota-aikaa tai heti sodan jälkeen se täytyi olla. Olen sen jälkeenkin syönyt sitä, mutta kaupassa se on valmiiksi liotettuna ollut. Parasta se äidin laittama lipeäkala kyllä oli, sehän nyt on selvää.