Veljeni oli 1960-luvun lopulla Ruotsin Boråsissa pari vuotta työskennellen Algotsilla ja Borås Väferillä. Hän oli tuolloin nuori, alle 20-vuotias. Reissu varmaan oli osittain sellainen seikkailu, asunnot olivat mitä ihmeellisempiä vuokrahuoneita jne. En saanut häneltä selvää vastausta, olisiko sinne voinut jäädä pysyvästi asumaan.
Pitempään Ruotsiin jääneet voisivat kertoa, miksi he sinne jäivät? Myös mitkä seikat Suomeen paluuta puolsivat? Mikä esti Suomeen paluun jne. Saako ruotsalaisista ystäviä, vai ovatko he jotenkin 'bättre folkia'?
Joka tapauksessa arvostan ruotsinsuomalaisia, koska Ruotsiin muutto on kuitenkin melkoinen askel elämässä. Vaatii uskallusta.
Pitempään Ruotsiin jääneet voisivat kertoa, miksi he sinne jäivät? Myös mitkä seikat Suomeen paluuta puolsivat? Mikä esti Suomeen paluun jne. Saako ruotsalaisista ystäviä, vai ovatko he jotenkin 'bättre folkia'?
Joka tapauksessa arvostan ruotsinsuomalaisia, koska Ruotsiin muutto on kuitenkin melkoinen askel elämässä. Vaatii uskallusta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Enemmän kun puolet elämästäni täällä Skoonessa elänneenä totean että oikea oli valintani.- Mä elämältä kaiken sain...... vain koira puuttuu, mutta kun jää eläkkeelle tulee varmasti hommattua ? Jos vielä henki pihisee :D (65 vielä töissä)
Paluumuuttajana voin sanoa kokemuksesta, ettei kannata Suomeen palata. Ruotsissa oli vakaa työpaikka 11v ja täällä joutui jo vuoden jälkeen työttömäksi mitä en Ruotsissa kokenut. Ajat toki ovat muuttuneet mutta perustilanne ei.Monesti vielä on mielessä lähtö täältä.
Teki kai se mieli joskus tulla takaisin Suomeen, mutta kun oli lapsia ja perhe, ruotsalainen mies, niin ei se niin helppoa ollutkaan. Entä se työpaikka siellä ja asunnot?
Niin sitä tuli jäätyä tänne.
Olo on joskus ontto, mutta helppoahan se elämä on täällä.
Kun ikävä iskee, niin teen risteilyn Suomeen, ja käyn aina kesällä lomilla Suomessa.
Näin vain kävi, ei ollut tarkoitus tulla tänne, mutta "kohtalo" heitti.
Yli 40 vuotta täällä Boråsissa asuneena tuntuu kotiutuneensa tänne. Täällä on ollut töitä koko työelämän ajan,nyt olen jo eläkkeellä ja hankin tosiaan koiran vielä vanhoilla päivilläni. Tuskin olisi Suomessa paremmin pärjännyt. Täällä sai hankittua oman talon joka nyt on myyty ja asutaan pienemmässä mökissä vähän kaupungin ulkopuolella. Alkuun oli ikävä Suomeen mutta nyt on lapset ja lapsenlapset täällä ja Suomessa käydään vain joskus ja kun takaisin tulee tuntee tulevansa kotiin. Ruotsalaisista ei helpolla saa ystäviä,muutama on mutta ne ovat entisiä työkavereita.
JOS OLET ASUNU RUOTSISSA 10-20-30-TAI YLI40 VUOTTA JA JÄÄT ELÄKKEELLE ÄLÄ VAIN TOTTAJUMALAUTA TUU SUOMEHEN ELÄKKEELLE,SUOMI KYNII ELÄKKEESI LAITTOMILLA "VAPAUTUSMENETELMÄ"SÄÄNNÖILLÄ.JOS OLET ASUNU VUOSIA RUOTSIS ET VIIHDY VARMASTI SUOMES MINULLA ON KOKEMUSTA,OLEN OLLUT RUOTTIS VOLVOLLA SKÖVDES BORLÄNGES STORAKOPPARPERGILLÄ,KATUNUOON KUN LÄHÄRIN POIS.