Siis en tiedä mitään kamalampaa kuin se että tuntee miten kasvot alkavat kuumenemaan kuin aallon lailla ja tietää että naama on taas aivan punainen ja lisäksi jos joku sattuu vielä huomauttamaan asiasta niin se on niin helvettiä ja mieliala jo pelkästä punoittelusta on tosi haavoittuvainen. =(
Jotkut sanovat että punastelu on söpöä mutta sillä varmaan tarkoitetaan vain sitä "tavanomaista" poskien punoitusta. Entäs sit kun koko naama on ihan punainen niin siinä ei voi olla mitään söpöä. Näytän siltä kuin mulla olis ollu just pitkä ryyppyputki päällä.
Ja oon huomannut että en voi mitenkään vaikuttaa tohon punastumiseen ja saatan punastua missä ja miten tahansa eikä ujouteni kanssa edes ole siinä välttämättä mitään tekemistä.
Nyt kysymys kuuluukin onko tämä punastelu koko elämän vaiva ja mistä se johtuu kun ei aina edes ole mitään syytä punasteluun ja tuntuu hullulta kun esim. yhtäkkiä kaupan kassallakin punastun vaikka ei edes ujostuta =( Tuleeko se vaan jotenkin alitajuisesti kun pohjimmiltani olen ujo ihminen?
Onko muilla tätä samaa ongelmaa ja mitenhän sen saisi loppumaan?
Jotkut sanovat että punastelu on söpöä mutta sillä varmaan tarkoitetaan vain sitä "tavanomaista" poskien punoitusta. Entäs sit kun koko naama on ihan punainen niin siinä ei voi olla mitään söpöä. Näytän siltä kuin mulla olis ollu just pitkä ryyppyputki päällä.
Ja oon huomannut että en voi mitenkään vaikuttaa tohon punastumiseen ja saatan punastua missä ja miten tahansa eikä ujouteni kanssa edes ole siinä välttämättä mitään tekemistä.
Nyt kysymys kuuluukin onko tämä punastelu koko elämän vaiva ja mistä se johtuu kun ei aina edes ole mitään syytä punasteluun ja tuntuu hullulta kun esim. yhtäkkiä kaupan kassallakin punastun vaikka ei edes ujostuta =( Tuleeko se vaan jotenkin alitajuisesti kun pohjimmiltani olen ujo ihminen?
Onko muilla tätä samaa ongelmaa ja mitenhän sen saisi loppumaan?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen jostain lukenut että punastumisestä pääse eroon leikkauksella.Operaatio on pieni.Katkaistaan vaan joku hermo kainalon alueelta.Siittä on kyllä jokunen vuosi aika kun olen siitä lukenut joten asiat ovat voineet myös muuttua.
Operaatio on pieni, mutta kallis!
Ei se kai lopu. Hyvä työkaveri on aina punastellut eli pienikin jännitys tai tunnereaktio näkyy naaman kuumotuksena. Siitä on tullut osa hänen persoonaansa. Oikeastaan kukaan ei kiinnitä siihen huomiota, koska ei hän anna sen estää itseään. Tämä on yksi monista henkilökohtaisista piirteistä, jotka nuorena tuntuvat pilaavan elämän, mutta joilla on lopulta vähän merkitystä, jos niiden kanssa tottuu elämään.
Ei punastelussa mitään pahaa ole. Mun mielestä tosi söpöä just se kun koko naama helottaa.. Sitäpaitsi kun pidät esim. puhetta punastelu on hyväksyttävää, katsojat saavat kuvan ettet ole yli-ihminen, samaistuvat sinuun ja muistavat paremmin koko puheen aiheen. Sosiaalisissa tilanteissa kukaan ei yleensä punastelevasta pahaa ajattele, se herättää vain huvitusta. Vaikka punastuisit ihastuksen näkemisestä, sekin olisi vain loistava signaali kyseiselle ihmiselle että tykkäät hänestä. Miksi pitäisi peitellä tunne reaktioita? Hienoa minun mielestäni että se päälle näkyy. Mulla ei ole tapana punastella mutta tälläisen piirteen ottasin itselleni ihan mielelläni. Toinen asia sitten se jos joka kerta kun punastut, muutut tulipunaiseksi, naamasi menee näppylöille, otsaasi kasvaa 2 kilon kasvain ja hiuksesi putoavat päästä. Eikä taida varmaan olla sinun ongelmasi, jos edes mahdollista. Punastumisen kanssa oppii elämään, ajattele vaikka ensiksi mitä ajattelet toisesta ihmisestä joka punastuu? Ajatteletko hänen olevan hullu/sekaisin/eristäytynyt/liian ujo? Et varmaan. Ei ne muutkaan susta sen kummemmin ajattele.
Ai ottaisit mielelläsi tämän punastelun piirteen??!! Kyllä huomaa joo ettei sulla oo kokemusta asiasta.
Ei se lopu, jos koko ajan tarkkailee itseään ja miettii, mitä muut ajattelevat, Ongelma on siis ihan muussa kuin siinä punastelemisessa, johon ei kiinnitä lainkaan huomiota, jos lopettaa tuon tarkkailun ja menee vain ja porskuttaa.
Ei se niin helppoa ole
Pyydä lääkäriltä propral lääkitys. Poistaa kaikki jännitys oireet tehokkaasti. Eikä oikeestaan mitään sivuoireita taikka riippuvuutta.
Ps. En ole lääkäri enkä lääkefirman lobbari, vaan tavallinen tallaaja joka puhuu kokemuksen kautta.
No ei auta Propral minkäänlaisella annostuksella! Ei jännitykseen, punasteluun, vapinaan, paniikkiin, ei mihinkään! Olen kärsinyt tästä 12-13- vuotiaasta ja olen nyt 41. Eli ei kai lopu koskaan. Kaikki lääkkeet kokeiltu. Xanor oli ainoa, joka auttoi, mutta lääkärit eivät suostu sitä määräämään. Sain niitä 10kpl kun äitini ja siskoni kuolivat ja pystyin hoitamaan hautajaiset, perukirjoitukset ym..
Jo on ongelmat vähäiset, jos naaman punastelu on noin suuri haitta.