Missä voi uittaa koiria järvenpää Tuusula alueella?
Koirien uittaminen
Koiruudet
72016
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
En tiedä, mutta kai siellä nyt joku oja löytyy tiemmä...
No jaa, ajattelin hyvää paikkaa missä muutkin käyvät. Koirille ei ole ainakaan osoitettu mitään omaa rantaa.
Yleisillä uimarannoilla. Ei kannata välittää urputtajista ja kakkii sitäpaitsi ne vaippatenavatkin veteen joten menette rohkeasti sekaan vaan. Kyllä koirien kanssa on päästävä joka paikkaan missä on ihmisiäkin.
Kellokoski ja sit hyryläs firan montut. Järvenpääs vanhis ym...onhan näit
Järvenpäässä vanhis ja rantapuistossa olen myös käyttänyt useammankin kerran, ei siellä uimarannalla vaan hiekkakentän vieressä on sellainen pieni hiekkaläntti, mistä kivasti pääsee koira veteen
Firan montuilla käy koiria ja hevosia. Ja teinejä, tarkkana lasinsiruista. Alueella ajaa myös paljon mönkijöitä ja mopoja, koirat kii pururadalla. Hyvät hiekkakuopat juoksutukseen.
25.07.2014
Tuusulan seudun vesilaitos on aikeissa ostaa 18 hehtaaria maata Stockmannilta. Alueella sijaitsevat ns. Firan montut. Avoin pohjavesilampi 100 metrin päässä vedenottamosta on riski. Mikäli kauppa toteutuu, pohjavesilammet peitetään ympäröivillä mailla.
Pohjavesilampia on käytetty tähän saakka koirien uittamispaikkana, vaikka veden pinta veden oton seurauksena onkin ollut viime aikoina alhaalla. Vesilaitos ottaa alueelta 300 kuutiometriä vettä vuorokaudessa vaikka lupa olisi 1 000 kuutiometriin.
Koirien uittamista ei pidetä riskinä, vaan ajoneuvoja, joiden öljy- tai bensiinivalumat voisivat pilata pohjaveden. Montuille ei pääse autolla mutta moottoripyörällä helpostikin.
Asiasta kertoi Keski-Uusimaa-lehti 25.7.2014 (Heikki Santavuori, s. 5).