Welshin corgini sanotaan vaikka jonsku (narttu) on todella ystävällinen ihmisiä kohtaan ja hyvin ihmisrakas. Se on kasvanut elämänsä emonsa kanssa samassa kodissa ja se on ainut pentu (2,5 v ). Muuten todella tottelevainen, leikkisä, näyttelykoira ja riemukas, mutta ongelmana on se että sillä on aivan älyttömän suuri puolustusvietti melkeinpä kaikkia ja kaikkea kohtaan. Esim. Jos meidän vanhempi narttu (tämän emo) on vain maassa jonskun vieressä ja minä nostan jonskun maasta tämä alkaa murisemaa ja näyttää hampaitaan emolle. Tai jos joku nauraa tai "villiintyy" jotenkin jonsku hyökkää emon kimppuun. Olen huomannut myös että jonsku on joillekin koirille hyökkäilevä ja taas toisista koirista se tykkää paljon. On myös tapauksia jossa jonsku on leikkinyt kauan jonkun koiran kanssa ja hetken päästä joku ihminen tekee jonkun väärän liikkeen tai maassa on joku pieni leivän murunen ja jonsku hyökkää sen koiran kimppuun kenen kanssa on leikkknyt. Jonsku myös leikki välillä emonsakin kanssa ja kaikki on ok, kunnes väliin tulee jokin pieni asia joka aiheuttaa jonskulle kai jotain paineita joka saa sen käyttäytymään tällä tavalla. Haluaisin tietää onko muilla samanlaisia kokemuksia?miten tälläisen kanssa pitäisi toimia vai voiko asialle ylipäänsä tehdä mitään.
Koirallani liian suuri puolustus vaisto/vietti(kö)
Rakastankoiraani
1168
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ongelmakoirakouluttajalle. Siinä menee rahaa, mutta parempi sekin kuin arvaamaton koira. Onko koira leikattu? Sekin voisi auttaa käytöksen rauhoittamisessa.