Miksi anarkisti on vähä-älyinen?

Ei anarkistien kanssa kuulu keskustella, kun hekään eivät sitä halua. Keskustelu on liian sovinnaista, eikä sillä saa lietsottua sekasortoa. Räikkä käteen ja vähä jotain karnevaalihenkee mukaan ja huutamaan barrikaadeille kuinka rasistien ja fasistien tulisi syödä paskaa.

Se on muuten jännää, että tuntemieni natsisymppaajien kanssa voi edes jollakin tasolla keskustella asioista, kun tuntemani anarkistit ovat niin jumalattoman ehdottomia kannanotoissaan. Hassua sekin muuten, kun ehdottomuudessaan ovat sitä mieltä, että natsien kanssa dialogia käyvät liberaalit päätyvät lopulta itse natsien polttouuneihin kun antavat heille valtaa. He siis vaativat ihmisiä olemaan joko "heitä" tai "meitä" ja itse antavat liberaaleille signaalia, että ainakaan noin ehdottomaan sakkiin haluavat pitää pientä välimatkaa.

Heidän logiikan mukaan se tarkoittaa sitä, että nämä "puolensa" valinneet ovat vähintäänkin välillisesti "natseja". Siispä he tuntevat jälleen ylemmyyttä ja paremmuutta, koska he saivat taas todisteita heidän agendansa "paikkaansapitäväksi".

Olen itse tätä nykyä ihan rehellisesti natsi tai rasisti, koska joka tapauksessa sen leiman saamiseen ei tarvitse kun sanoa kannattavansa tolkullista maahanmuuttopolitiikkaa tai epäillä tänne tulevien ihmisien motiiveja. Lisäksi kun pidän kansallisvaltioita ja järkevinä juttuina, niin lähinnä pinnallisten lätinöiden verran voin olla anarkistikavereiden kanssa tekemisissä. Natsisymppaajien taholta ei tarvitse edes pelätä nyrkkiä, vaikka minulla eriäviä mielipiteitä onkin.

Hieman tuli sooloiltua, mutta tossa pientä punaista lankaa siitä, miksi anarkismia vierastetaan.

Korjaan vähän: ja itse antavat liberaaleille signaalia, että anarkistien pakeille ei ole mitään asiaa, jos ette luovu ajatuksestanne antaa puheenvuoroja myös "fasisteille", "rasisteille", "natseille", "maahanmuuttokriittisille" tai "salonkikelpoisille fasisteille".