Eli tiedän hänen vanhempiensa nimet, missä asuu. Hän tietää minusta myös samat asiat. Hän on jo aikuinen 19v ja yrittää pitää minuun yhteyttä. Tilanne on vaikea koska jo 10v sitten hänen bioisänsä kuoli,jäin leskeksi, löysin uuden miehen ja sain lapsen . Tälle nuoremmalle kouluikäiselle lapselle en ole puhunut adoptioon antamasta lapsestani mitään koska nykyinen mieheni ei halua että kerromme hänestä. Myös adoptiovanhemmat ovat olleet tapaamisissa vallan töykeitä kun niitä aikoinaan oli ennen kuin nykyisen mieheni kanssa syntyi yhteinen lapsi, niitä ei ole enää ollut. Pyysivät mm rahaa minulta vaikka olen työtön yms haukkumista.Miten selvittää tämä tilanne?
Annoin aikanaan lapsen ns avoimeen adoptioon.
bioäiti
1175
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tapaile ensimmäistä lastasi aluksi ilman muuta perhettäsi ja jos ja kun välillenne kehittyy läheisempi suhde, puhutte uudestaan miehesi kanssa ja valmistaudute ottamaan hänet osaksi lähipiiriänne ja lapset pääsevät tapaamaan toisensa. Jos miehesi ei halua että tapaat omaa lastasi, eikä ajattele lapsien etua, pitää sinun miettiä onko lapset vai mies tärkeämpiä sinulle.
Myös nuorempi lapsesi tulee koko elämänsä ihmettelemään miksei hänelle kerrottu vanhemmasta sisaruksesta, koska tämä tulee varmasti viimeistään aikuisena hänelle selviämään. Minulla on useampi ystävä, jolle on paljastunut tällainen salattu sisarus ja on yli kolmikymppiset miehetkin itkeneet ja surreet miksei oltu kerrottu, eikä ole päässeet koskaan tapaamaan. Varsinkin jos uudessa perheessäsi on vain yksi lapsi, tämä varmasti on toisinaan toivonutkin sisarusta. Itse ainakin ainoana lapsena kadehdin usein kavereiden sisaruksia ja mieluiten olisin halunnut isoveljen. :)
Ensimmäisen lapsesi kannalta voit miettiä, miltä tuntuu, jos olet pienenä antanut hänet adoptioon, etkä nyt sitten hänen sitä varmaan vuosia odotettuaan, vieläkään haluaisi tavata ja tutustua, torjutuksi tuleminen aiheuttaa hänellekin varmasti monia murheita.
Onnea tutustumiseenne! Alku voi tuntua hankalalta, mutta keskity miettimään sitä mitä kaikkea hyvää ja ihanaa se tuo elämiinne nyt ja tulevina vuosina, pääset myöhemmin osaksi mahdollisten tulevien lastenlastesi elämääkin jne.
Ihanaa jatkoa perheellenne!