Työttömät tohtorit ovat kansallinen häpeä!
Ei ole yhdentekevää, miten maa kohtelee henkistä pääomaansa,
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨
kirjoittaa Göte Nyman HS:n mielipidepalstalla 2.1.2016 .
Helsingin Sanomat, Adam Korpak
--
Työttömien tohtorien lukumäärä lisääntyi viime vuoden aikana lähes 14 prosenttia. Heidän lukumääränsä lähenee kahtatuhatta. Tämä vastaa kohta kaikkien yliopistojemme professorikunnan kokonaismäärää – ja lisää on tulossa, kun korkeakoulujen yt-neuvottelut kantavat satoa.
Tohtoreiden työllistyminen ja elämässä selviytyminen eivät virallisessa Suomessa näyttäydy erityisongelmana. Korkeakoulujen strategiapelien tai apurahaongelmien vuoksi työttömiksi jääneet huippuosaavat tohtorit kokevakin ”kaiken maailman dosenttien” hylkiökohtelun.
Yksittäisiä tragedioita on jo nyt tiedossa. Puheita ja perusneuvontaa riittää, mutta tyypillisesti tohtorit saavat selvitä vaikeasta tilanteestaan yksin – miksi juuri tohtoreita pitäisi auttaa, kun maassa vallitsee massatyöttömyys?
On tietenkin oikein, että kaikkia työttömiä autetaan työllistymään samanarvoisesti koulutustasosta ja työtehtävistä riippumatta.
Mutta olisi viisasta seurata ja hoitaa näin suurta tohtorityöttömyyttä kansallisena ongelmana erityistoimin, sillä tohtorit edustavat juuri sitä tietämystä ja osaamista, joka luo edellytyksiä uudelle työlle Suomessa.
Kun Nokia irtisanoi Salossa tuhansia ihmisiä vuonna 2011, vahinkoa pyrittiin hoitamaan yhteiskuntavastuun ja uudistumisen nimissä käynnistämällä laajamittainen Bridge-ohjelma. Se haki irtisanottaville uusia mahdollisuuksia ja tarjosi sekä rahallista että henkistä tukea vaikeassa tilanteessa.
Ei ole yhdentekevää, miten maa kohtelee henkistä pääomaansa, ihmisiä, jotka ovat panostaneet elämänsä vaativaan kouluttautumiseen.
Opetusministerin ja hänen asiantuntijoidensa puheet heikkolaatuisista ja tehottomista korkeakouluista vain vahvistavat tuttuja kyynisiä näkemyksiä siitä, että väkeä on koulutettu ”väärin” tai liian korkeisiin tutkintoihin. Miksi siis kantaa heistä erityistä huolta? Nuoret kuulevat tarkasti tämän kylmän viestin koulutuksen arvosta Suomessa.
Korkeakoulujen laitosyhteisöissä ja hallinnossa ei osata työllistää tohtoreita, ja nyt kun käsillä on kansallisesti merkittävä korkeakoulupoliittinen ongelma, sitä pitäisi myös hoitaa sen mukaisin panostuksin. Mahdollisuuksia riittää täydennyskoulutuksen, apurahatyöskentelyn, innovaatiotoiminnan, yrittäjyyden, elinkeinoelämän ja koulutuksen parissa.
Onnetonta on, että tohtorien työttömyys on tulosta korkeakoulupolitiikan karmeasta epäonnistumisesta ja se olisi voitu hyvinkin välttää.
Nyt on korjattava virheet. Viisaasti toimien kysymys on tuottavasta investoinnista.
Göte Nyman
professori
Helsingin yliopisto
Ei ole yhdentekevää, miten maa kohtelee henkistä pääomaansa,
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨
kirjoittaa Göte Nyman HS:n mielipidepalstalla 2.1.2016 .
Helsingin Sanomat, Adam Korpak
--
Työttömien tohtorien lukumäärä lisääntyi viime vuoden aikana lähes 14 prosenttia. Heidän lukumääränsä lähenee kahtatuhatta. Tämä vastaa kohta kaikkien yliopistojemme professorikunnan kokonaismäärää – ja lisää on tulossa, kun korkeakoulujen yt-neuvottelut kantavat satoa.
Tohtoreiden työllistyminen ja elämässä selviytyminen eivät virallisessa Suomessa näyttäydy erityisongelmana. Korkeakoulujen strategiapelien tai apurahaongelmien vuoksi työttömiksi jääneet huippuosaavat tohtorit kokevakin ”kaiken maailman dosenttien” hylkiökohtelun.
Yksittäisiä tragedioita on jo nyt tiedossa. Puheita ja perusneuvontaa riittää, mutta tyypillisesti tohtorit saavat selvitä vaikeasta tilanteestaan yksin – miksi juuri tohtoreita pitäisi auttaa, kun maassa vallitsee massatyöttömyys?
On tietenkin oikein, että kaikkia työttömiä autetaan työllistymään samanarvoisesti koulutustasosta ja työtehtävistä riippumatta.
Mutta olisi viisasta seurata ja hoitaa näin suurta tohtorityöttömyyttä kansallisena ongelmana erityistoimin, sillä tohtorit edustavat juuri sitä tietämystä ja osaamista, joka luo edellytyksiä uudelle työlle Suomessa.
Kun Nokia irtisanoi Salossa tuhansia ihmisiä vuonna 2011, vahinkoa pyrittiin hoitamaan yhteiskuntavastuun ja uudistumisen nimissä käynnistämällä laajamittainen Bridge-ohjelma. Se haki irtisanottaville uusia mahdollisuuksia ja tarjosi sekä rahallista että henkistä tukea vaikeassa tilanteessa.
Ei ole yhdentekevää, miten maa kohtelee henkistä pääomaansa, ihmisiä, jotka ovat panostaneet elämänsä vaativaan kouluttautumiseen.
Opetusministerin ja hänen asiantuntijoidensa puheet heikkolaatuisista ja tehottomista korkeakouluista vain vahvistavat tuttuja kyynisiä näkemyksiä siitä, että väkeä on koulutettu ”väärin” tai liian korkeisiin tutkintoihin. Miksi siis kantaa heistä erityistä huolta? Nuoret kuulevat tarkasti tämän kylmän viestin koulutuksen arvosta Suomessa.
Korkeakoulujen laitosyhteisöissä ja hallinnossa ei osata työllistää tohtoreita, ja nyt kun käsillä on kansallisesti merkittävä korkeakoulupoliittinen ongelma, sitä pitäisi myös hoitaa sen mukaisin panostuksin. Mahdollisuuksia riittää täydennyskoulutuksen, apurahatyöskentelyn, innovaatiotoiminnan, yrittäjyyden, elinkeinoelämän ja koulutuksen parissa.
Onnetonta on, että tohtorien työttömyys on tulosta korkeakoulupolitiikan karmeasta epäonnistumisesta ja se olisi voitu hyvinkin välttää.
Nyt on korjattava virheet. Viisaasti toimien kysymys on tuottavasta investoinnista.
Göte Nyman
professori
Helsingin yliopisto
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.