Haluaisin jakaa täällä ajatuksiani ja onko muita samassa tilanteessa jokseenkin olevia....
Meille tulossa neljäs lapsi. Lapsi ei ollut täysin suunniteltu eikä loppuun saakka harkittu ja näin pääsi nyt omaa huolimattomuuttamme käymään. Raskaus on jo yli rv 20 mutta en edelleenkään nauti raskaudesta yhtään ja kadun vain asiaa joka päivä.. Keskeytystäkin mietin alkupuolella tosissani mutta viikot olivat jo yli 12 ja en vain enää pystynyt sitä siinä vaiheessa tekemään ja nyt kaduttaa.
en ole tuntenut mahassa kasvavaan mitään positiivisia tunteita ja mielestäni se vain pilaa meidän muiden elämän täysin. miten neljän lapsen kanssa voi yleensäkin edes selvitä, jaksaa, oma aika on menetetty ikuisesti, kaikki kärsii, kukaan ei saa enää mitään , ei pääse mihinkään , kaikki on hankalaa... ja tämän kaiken kanssa joudun vain elämään..
onko nämä jotain hormoonien aiheuttamia sekoavan ajatuksia ja voiko kaikki muuttua hyväksi kun lapsi syntyy? syntyykö myös rakkaus vai ikuinen riesa rinnallemme josta ei auta muu kuin selviytyä?
tiedän tämä kuulostaa tosi kamalalta, olenko masentunut vai mitä lienee mutta tämä ahdistava tunne kuristaa sisintäni ja en olisi halunnut elämämme menevän näin..Kunpa saisin kellot ajassa taaksepäin ja tämän saisi vielä peruttua.....
Meille tulossa neljäs lapsi. Lapsi ei ollut täysin suunniteltu eikä loppuun saakka harkittu ja näin pääsi nyt omaa huolimattomuuttamme käymään. Raskaus on jo yli rv 20 mutta en edelleenkään nauti raskaudesta yhtään ja kadun vain asiaa joka päivä.. Keskeytystäkin mietin alkupuolella tosissani mutta viikot olivat jo yli 12 ja en vain enää pystynyt sitä siinä vaiheessa tekemään ja nyt kaduttaa.
en ole tuntenut mahassa kasvavaan mitään positiivisia tunteita ja mielestäni se vain pilaa meidän muiden elämän täysin. miten neljän lapsen kanssa voi yleensäkin edes selvitä, jaksaa, oma aika on menetetty ikuisesti, kaikki kärsii, kukaan ei saa enää mitään , ei pääse mihinkään , kaikki on hankalaa... ja tämän kaiken kanssa joudun vain elämään..
onko nämä jotain hormoonien aiheuttamia sekoavan ajatuksia ja voiko kaikki muuttua hyväksi kun lapsi syntyy? syntyykö myös rakkaus vai ikuinen riesa rinnallemme josta ei auta muu kuin selviytyä?
tiedän tämä kuulostaa tosi kamalalta, olenko masentunut vai mitä lienee mutta tämä ahdistava tunne kuristaa sisintäni ja en olisi halunnut elämämme menevän näin..Kunpa saisin kellot ajassa taaksepäin ja tämän saisi vielä peruttua.....
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.