Uusi suhteeni vaikutti lupaavalta. Komea nuorehko mies. Huumorintajuinen ja sanavalmis. Oikea joka naisen unelma, ja nyt se olisi minun.
Muutaman kuukauden intohimoisen seurustelun jälkeen hänestä paljastui aivan toisenlaisia puolia. Hän oli hyvin dominoiva, halusi hallita koko seksielämämme. Kilttinä tyttönä en pannut vastaan. Itse asiassa nautin hänen varmoista, määräilevistä otteistaan ja tavasta käsitellä minua.
Elettiin alkusyksyä. Oli tavallinen työpäiväni arkkitehtuuritoimiston sihteerinä. Tekemättömien töiden lokerikko pursuili tehtäväliuskoja ja A4-paperiarkkeja. Aina kun jonkun työn sai tehdyksi, tuntui tulevan pari uutta lisää. Kesken päivän sain sähköpostiviestin miesystävältäni. ”Tänään on suuri päiväsi.” Vain yksi kysymyksiä herättävä lause, joka vaivasi lopun työpäivääni. Työn teostani ei tullut mitään. Tuijotin kelloa. Laskeskelin aikaa työpäivän päättymiselle. Kellon viisareiden viimein lonksahtaessa 16.00 kohdalle, kiiruhdin ulos toimistolta takki ja laukku kainalossani. Kotona pöydällä odotti uusi vähintäänkin sisällöllisesti yhtä epäselvä viesti: ”Loppuelämäsi ensimmäinen päivä.”
Laskin kassini lattialle ja aloin etsiä kaapeista jotakin syötävää. Työpaikkalounaani oli jäänyt lyhyeksi yllättäen ilmaantuneen palaverin vuoksi, eikä iltapäivän kahvitaukokaan ollut kyllin pitkä ruokani lämmittämiseen ja syömiseen. Mahani murisi. Löysin ensihätääni pari kookoskeksiä. Kaipa niistä jotain apua olisi siksi aikaa kun saan jotain muuta ruokaa laitetuksi. ”Et syö niitä!” kuului mieheni vaativa komento. ”Mulla on nälkä. En ole syönyt kunnol…” Mieheni keskeytti minut riuhtaisemalla käsivarrestani. ”Se olen minä joka sinua tästä lähin määrää kaikessa mitä teet.” Nieleskelin hetken mieheni sanoja. Mitähän hän mahtoi tarkoittaa? Ei kai hän koko elämästäni voi määrätä?
Kuin lukien ajatukseni, hän sanoi: ”Tästä päivästä eteenpäin minä määrään aivan kaikesta ja sinä nyökyttelet ja tottelet minua kiltisti tai muuten…” Hän lopetti lauseensa kesken. Mahani murisi yhä kiivaammin, eivätkä edessäni olevat keksit ainakaan helpottaneet nälän tunnettani. Mieheni otti yhden kekseistä syöden sitä piinaavan nautinnollinen ilme kasvoillaan. ”Haluaako orja keksin?” Nyökyttelin innokkaasti. ”Sitten saat ensin kirjoittaa nimesi tähän paperiin. Mieheni toi eteeni paperikäärön käskien minun avata ja lukea sen.
Paperissa luki näin: ”Minä Janina olen tästä päivästä lähtien (21.3.2004) miesystäväni, Joonas, orjattarena yötä päivää totellen tätä kuuliaisesti kaikessa mitä hän määrää. Kirjoitettuani nimen tähän paperiin annan koko itsemääräämisoikeuteni Joonaksen huomaan. Tästä lähin minulla ei ole omaa tahtoa, eikä määräysvaltaa minkään asian suhteen.” Lopussa vielä tyhjä viiva ja valmiiksi lukenut nimen selvennys. Katsahdin miestäni. Hän oli täysin tosissaan. Hänen katseensa oli vaativa, suorastaan pureva. Vapisevin käsin kirjoitin paperiin oman nimeni, tajuten että minusta tuli hänen orjattarensa. Ohjat olisivat nyt hänellä.
Kopioituaan mielestään riittävän monta kopiota tuosta lapusta, uutta isännän titteliä kantava mieheni tuli luokseni ja palkitsi minut pienellä keksin palasella. ”Jos mielit saada enemmän, sinun pitää totella kiltisti. Tulehan.” Seurasin kuuliaisesti isäntääni makuuhuoneeseen, jossa hän käski minun riisuutua. ”Kaikki pois vain sukkia myöden. Tästä lähtien minä olen se joka määrää miten pukeudut ja koska pukeudut.” Isäntäni sitoi molemmat käteni kiinni sängyn jalkoihin ja levitti haarani. ”Nyt tämä pusikko saa luvan lähteä. Kyllä tätä täällä onkin jo katseltu.” Ajatus hirvitti. Olin nimenomaan sanonut haluavani pitää pilluni luonnollisena. Kyllähän minä sentään bikinirajat siistin ajoittain.
Isäntäni otti sakset käteensä ja alkoi napsia suurina tukkoina pillukarvojani. Jokaisen napsauksen hän teki hitaasti ja varmisti että minä katsoin koko operaation ajan. Tasainen saksien ääni rikkoi muutoin hiljaisen huoneen. Vähä vähältä karvani hävisivät. Kun suurimmat karvoitukset oli saatu siistittyä, mieheni haki käteensä ladyshaverin ja huolitteli pilluni viimeistä karvaa myöden. ”No nyt näyttää hyvältä. Kyllä tuota alkaa kelvata näyttää jo muillekin. Seuraavilla kerroilla hoidatetaankin tämä muulla tapaa.”
Näyttää muillekin, mietin itsekseni. Mitähän hän sillä mahtoi tarkoittaa? Operaatio ei selvästikään ollut valmis. En saanut ruoan muruakaan tuosta hyvästä, että olin joutunut katsomaan ja kokemaan pilluni murhenäytelmän. Valitettavasti tämä oli vasta alkua.
Isäntäni oli asioinut erotiikkaliikkeessä. Nyt hänellä oli valtava kokoelma kaikenlaisia asuja ja välineitä varalleni. Entisestä vaatekaapistani oli tehty näille sopiva säilytyspaikka. Hädin tuskin suuren kaapin ovet mahtuivat edes kiinni. Olisin halunnut tutkia asiaa tarkemmin, mutta siihen ei selvästikään ollut aikaa. Isäntäni komennosta nousin sängylle nelinkontin...
Lue koko tarina täältä:
http://seksitarinat.nettiporno.net/orjattaren-elamaa-osa-1/
Muutaman kuukauden intohimoisen seurustelun jälkeen hänestä paljastui aivan toisenlaisia puolia. Hän oli hyvin dominoiva, halusi hallita koko seksielämämme. Kilttinä tyttönä en pannut vastaan. Itse asiassa nautin hänen varmoista, määräilevistä otteistaan ja tavasta käsitellä minua.
Elettiin alkusyksyä. Oli tavallinen työpäiväni arkkitehtuuritoimiston sihteerinä. Tekemättömien töiden lokerikko pursuili tehtäväliuskoja ja A4-paperiarkkeja. Aina kun jonkun työn sai tehdyksi, tuntui tulevan pari uutta lisää. Kesken päivän sain sähköpostiviestin miesystävältäni. ”Tänään on suuri päiväsi.” Vain yksi kysymyksiä herättävä lause, joka vaivasi lopun työpäivääni. Työn teostani ei tullut mitään. Tuijotin kelloa. Laskeskelin aikaa työpäivän päättymiselle. Kellon viisareiden viimein lonksahtaessa 16.00 kohdalle, kiiruhdin ulos toimistolta takki ja laukku kainalossani. Kotona pöydällä odotti uusi vähintäänkin sisällöllisesti yhtä epäselvä viesti: ”Loppuelämäsi ensimmäinen päivä.”
Laskin kassini lattialle ja aloin etsiä kaapeista jotakin syötävää. Työpaikkalounaani oli jäänyt lyhyeksi yllättäen ilmaantuneen palaverin vuoksi, eikä iltapäivän kahvitaukokaan ollut kyllin pitkä ruokani lämmittämiseen ja syömiseen. Mahani murisi. Löysin ensihätääni pari kookoskeksiä. Kaipa niistä jotain apua olisi siksi aikaa kun saan jotain muuta ruokaa laitetuksi. ”Et syö niitä!” kuului mieheni vaativa komento. ”Mulla on nälkä. En ole syönyt kunnol…” Mieheni keskeytti minut riuhtaisemalla käsivarrestani. ”Se olen minä joka sinua tästä lähin määrää kaikessa mitä teet.” Nieleskelin hetken mieheni sanoja. Mitähän hän mahtoi tarkoittaa? Ei kai hän koko elämästäni voi määrätä?
Kuin lukien ajatukseni, hän sanoi: ”Tästä päivästä eteenpäin minä määrään aivan kaikesta ja sinä nyökyttelet ja tottelet minua kiltisti tai muuten…” Hän lopetti lauseensa kesken. Mahani murisi yhä kiivaammin, eivätkä edessäni olevat keksit ainakaan helpottaneet nälän tunnettani. Mieheni otti yhden kekseistä syöden sitä piinaavan nautinnollinen ilme kasvoillaan. ”Haluaako orja keksin?” Nyökyttelin innokkaasti. ”Sitten saat ensin kirjoittaa nimesi tähän paperiin. Mieheni toi eteeni paperikäärön käskien minun avata ja lukea sen.
Paperissa luki näin: ”Minä Janina olen tästä päivästä lähtien (21.3.2004) miesystäväni, Joonas, orjattarena yötä päivää totellen tätä kuuliaisesti kaikessa mitä hän määrää. Kirjoitettuani nimen tähän paperiin annan koko itsemääräämisoikeuteni Joonaksen huomaan. Tästä lähin minulla ei ole omaa tahtoa, eikä määräysvaltaa minkään asian suhteen.” Lopussa vielä tyhjä viiva ja valmiiksi lukenut nimen selvennys. Katsahdin miestäni. Hän oli täysin tosissaan. Hänen katseensa oli vaativa, suorastaan pureva. Vapisevin käsin kirjoitin paperiin oman nimeni, tajuten että minusta tuli hänen orjattarensa. Ohjat olisivat nyt hänellä.
Kopioituaan mielestään riittävän monta kopiota tuosta lapusta, uutta isännän titteliä kantava mieheni tuli luokseni ja palkitsi minut pienellä keksin palasella. ”Jos mielit saada enemmän, sinun pitää totella kiltisti. Tulehan.” Seurasin kuuliaisesti isäntääni makuuhuoneeseen, jossa hän käski minun riisuutua. ”Kaikki pois vain sukkia myöden. Tästä lähtien minä olen se joka määrää miten pukeudut ja koska pukeudut.” Isäntäni sitoi molemmat käteni kiinni sängyn jalkoihin ja levitti haarani. ”Nyt tämä pusikko saa luvan lähteä. Kyllä tätä täällä onkin jo katseltu.” Ajatus hirvitti. Olin nimenomaan sanonut haluavani pitää pilluni luonnollisena. Kyllähän minä sentään bikinirajat siistin ajoittain.
Isäntäni otti sakset käteensä ja alkoi napsia suurina tukkoina pillukarvojani. Jokaisen napsauksen hän teki hitaasti ja varmisti että minä katsoin koko operaation ajan. Tasainen saksien ääni rikkoi muutoin hiljaisen huoneen. Vähä vähältä karvani hävisivät. Kun suurimmat karvoitukset oli saatu siistittyä, mieheni haki käteensä ladyshaverin ja huolitteli pilluni viimeistä karvaa myöden. ”No nyt näyttää hyvältä. Kyllä tuota alkaa kelvata näyttää jo muillekin. Seuraavilla kerroilla hoidatetaankin tämä muulla tapaa.”
Näyttää muillekin, mietin itsekseni. Mitähän hän sillä mahtoi tarkoittaa? Operaatio ei selvästikään ollut valmis. En saanut ruoan muruakaan tuosta hyvästä, että olin joutunut katsomaan ja kokemaan pilluni murhenäytelmän. Valitettavasti tämä oli vasta alkua.
Isäntäni oli asioinut erotiikkaliikkeessä. Nyt hänellä oli valtava kokoelma kaikenlaisia asuja ja välineitä varalleni. Entisestä vaatekaapistani oli tehty näille sopiva säilytyspaikka. Hädin tuskin suuren kaapin ovet mahtuivat edes kiinni. Olisin halunnut tutkia asiaa tarkemmin, mutta siihen ei selvästikään ollut aikaa. Isäntäni komennosta nousin sängylle nelinkontin...
Lue koko tarina täältä:
http://seksitarinat.nettiporno.net/orjattaren-elamaa-osa-1/
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kummasti se kiihottaa ;)
Kun vartalos verhotta liihottaa
Tää oli aika hyvä tarina
Niin munkin mielestä
Just oikee meininki, naiset kuriin
Kiimaset varsinkin
Mistäs löytyis osa 2?
hohohohuhuhu mitä pashaa
Lisää tälläsiä