Miksi ei kannata laihduttaa rajusti erityisesti kasvuiässä? Kirjoitan tämän erityisesti niille ketkä ajattelee aloittavansa jonkun "harmittoman" rääkkidieetin.
1. Laihdutus on typerää koska keho pyrkii aina takaisin entiseen painoon, ja laihdutus sotkee aineenvaihduntaa, mikä altistaa ahmimiselle ja jojoilulle. Laihdutuksen seurauksena voi puhjeta ahmimista mikä johtaa kierteeseen, mihin ette halua. Ahmiminen ei ole itsekurin puutetta tällöin vaan ruokahimot ovat täysin luonnollisia liian vähän ruoan jälkeen.
2. Laihduttaminen lisää stressiä ja väsymystä ja liika laihduttaminen voi lisää altistaa mielenterveyden ongelmille. Aivot tarvii energiaa ja jos sitä ei ole riittävästi, ei kapasiteetti riitä asioihin kunnolla. Mitä vuosien aliravitsemus vaikuttaa aivojen kehitykseen on hyvä kysymys Tämän kaiken laihduttamiseen laitettavan energian voisi kuluttaa itselle myönteisiin ja rakentaviin asioihin. Kuka haluaa muistella teini-ikää, josta muistaa lähinnä laihduttamisen.
Tärkeämpää olisi yrittää oppia hyväksymään itsensä ja keskittyä vahvuuksiinsa. Löytämään omat juttunsa mitä elämässä tekee.
3. Laihdutus vie pois lihasmassaa liikunnasta huolimatta. Tämä laskee kehon energiankulutusta ja jos lihoo, on sitten vaan entistä löllömpi. Liika liikunta painonpudotuskeinona altistaa myös hormonaalisille häiriöille, ylikunnolle ja rasitusvammoille.
4. Liika laihduttaminen voi aiheuttaa hormonaalisia ongelmia jotka saattaa altistaa jatkossa lihomiselle, väsymiselle ja jopa lapsettomuudelle. Ja monelle muulle terveysongelmalle.
5. Kasvuiän puutteellisella ravitsemuksella voi olla aikuisiällä seurauksia joita KATUU vanhempana. Seuraukset voi aiheuttaa suurta kärsimystä vanhempana. Se voi tuntua mitättömältä nyt, mutta 10-15 vuoden päästä mieli muuttuu. Ei ole kiva miettiä jälkikäteen että johtuuko terveysongelmat tai lapsettomuus liiasta laihduttamisesta kasvuiässä.
Kasvuiän riittävällä, monipuolisella ja terveellisellä ravitsemuksella ja kohtuullisella määrällä liikuntaa ihminen rakentaa itselleen terveempää ja onnellisempaa tulevaisuutta joka suhteessa.
1. Laihdutus on typerää koska keho pyrkii aina takaisin entiseen painoon, ja laihdutus sotkee aineenvaihduntaa, mikä altistaa ahmimiselle ja jojoilulle. Laihdutuksen seurauksena voi puhjeta ahmimista mikä johtaa kierteeseen, mihin ette halua. Ahmiminen ei ole itsekurin puutetta tällöin vaan ruokahimot ovat täysin luonnollisia liian vähän ruoan jälkeen.
2. Laihduttaminen lisää stressiä ja väsymystä ja liika laihduttaminen voi lisää altistaa mielenterveyden ongelmille. Aivot tarvii energiaa ja jos sitä ei ole riittävästi, ei kapasiteetti riitä asioihin kunnolla. Mitä vuosien aliravitsemus vaikuttaa aivojen kehitykseen on hyvä kysymys Tämän kaiken laihduttamiseen laitettavan energian voisi kuluttaa itselle myönteisiin ja rakentaviin asioihin. Kuka haluaa muistella teini-ikää, josta muistaa lähinnä laihduttamisen.
Tärkeämpää olisi yrittää oppia hyväksymään itsensä ja keskittyä vahvuuksiinsa. Löytämään omat juttunsa mitä elämässä tekee.
3. Laihdutus vie pois lihasmassaa liikunnasta huolimatta. Tämä laskee kehon energiankulutusta ja jos lihoo, on sitten vaan entistä löllömpi. Liika liikunta painonpudotuskeinona altistaa myös hormonaalisille häiriöille, ylikunnolle ja rasitusvammoille.
4. Liika laihduttaminen voi aiheuttaa hormonaalisia ongelmia jotka saattaa altistaa jatkossa lihomiselle, väsymiselle ja jopa lapsettomuudelle. Ja monelle muulle terveysongelmalle.
5. Kasvuiän puutteellisella ravitsemuksella voi olla aikuisiällä seurauksia joita KATUU vanhempana. Seuraukset voi aiheuttaa suurta kärsimystä vanhempana. Se voi tuntua mitättömältä nyt, mutta 10-15 vuoden päästä mieli muuttuu. Ei ole kiva miettiä jälkikäteen että johtuuko terveysongelmat tai lapsettomuus liiasta laihduttamisesta kasvuiässä.
Kasvuiän riittävällä, monipuolisella ja terveellisellä ravitsemuksella ja kohtuullisella määrällä liikuntaa ihminen rakentaa itselleen terveempää ja onnellisempaa tulevaisuutta joka suhteessa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hyvä aloitus! Omaa anorektista käyttäytymistäni teini-iässä ei koskaan hoidettu, ja se on vaikuttanut koko elämääni. Kyseessä on muutakin kuin syöminen. Syön ja olen normaalipainossa, kohtuukunnossakin, nykyään, keski-iässä. Mutta puutteeni ovat sosiaalisella ja psyykkisellä puolella. Tipahdin pysyvästi pois ikätovereideni henkisestä kehityksestä. En ymmärtänyt tai oppinut koskaan ymmärtämään normaaleja sosiaalisia kuvioita. Olisin tarvinnut terapiaa silloin nuorena, jotta minusta olisi kasvanut terve aikuinen. Nyt olen kuntoutustuella. Työhistoriani jäi tosi vähäiseksi.
Toki syömättömyyteni taustalla oli oudot perhekuviomme ja henkinen heiveröisyyteni. Joka tapauksessa syömättömyys oli huono ratkaisu ongelmiin. Se eristi minut lopullisesti kaikesta normaalista sosiaalisesta elämästä. Sillä usein nuorella anorektiseen käyttäytymiseen liittyy pakostakin salailu ja valehtelu. Salailu ja valehtelu taas vie henkisiä voimavaroja entistä vähemmiksi.
En suosittele kellekään vapaaehtoisesti valittua syömishäiriötä.