Lukion suorittamisesta on jo aikaa, mutta eiköhän perus talousmatematiikka palaudu mieleen. Muutenkin uskoisin, että kaupanalan duunarina viettämäni aika on vain vahvuus tulevaa ekonomin tutkintoa ajatelellen. Opiskeluani puoltaa myös se, että minulla ei ole perhettä joka sitoisi aikaani. Näiden lisäksi olen leipääntynyt työhöni ja työpaikalla vallitsevaan tulevaisuuden epävarmuuteen.
Toisaalta vaakakupissa painaa talouden romahtaminen. En juhli nykyiselläkään palkalla, mutta opiskeluvuodet tekisivät usean vuoden loven potentiaalisiin tuloihin. Lisäksi piru olkapäällä kuiskailee akateemisesta työttömyydestä. Lisäksi elämäntilanne voi muuttua.
Kaikesta huolimatta olen ajatellut panostaa kauppikseen sillä uskon, että ekonomin tutkinnolla olisi arvoa muutenkin kuin työmielessä.
Onko täällä ketään muita, jotka ovat kääntäneet paattiansa radikaalisti kolmenkympin kynnyksellä?
Toisaalta vaakakupissa painaa talouden romahtaminen. En juhli nykyiselläkään palkalla, mutta opiskeluvuodet tekisivät usean vuoden loven potentiaalisiin tuloihin. Lisäksi piru olkapäällä kuiskailee akateemisesta työttömyydestä. Lisäksi elämäntilanne voi muuttua.
Kaikesta huolimatta olen ajatellut panostaa kauppikseen sillä uskon, että ekonomin tutkinnolla olisi arvoa muutenkin kuin työmielessä.
Onko täällä ketään muita, jotka ovat kääntäneet paattiansa radikaalisti kolmenkympin kynnyksellä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kauppista voi pitää kannattava, jos sitten saat koulutusta vastaavan työn ja sellaisen palkan, joka ajan mittaan korvaa 5-6 vuoden ansiot, jotka opiskeluaikana menetät. Kannattavuutta voi tietysti olla myös vaihtelu ja uusi urapolku, vaikka taloudellista hyötyä ei olisikaan.
Mielenkiintoinen on toteamuksesi, että ekonomin tutkinnolla olisi muutakin arvoa kuin työn kannalta. Mikähän tuo muu arvo on?
29-vuotiaana on vielä odotettavissa suuriakin muutoksia elämään joka tapauksessa. Olet parhaassa perheen perustamisiässä. Tuskin olet myöskään eläkevirassa. 29-vuotias ei varmasti ole harvinaisuus opiskelijoiden keskuudessa.
Pohdi asiaa oman elämäsi kannalta. Elämä on kuitenkin lyhyt henkäys.
Tässä yksi fundeeraus asiasta. Kohtuullisen hyvä tarina.
https://www.youtube.com/watch?v=q1A05ds1liI
Tämä on sinulle niissit.
Opiskelu kannattaa, jos se itsestä tuntuu mielekkäältä, vaikka aina ei suoraan koulutusta vastaavaa työtä heti löytyisikään. Korkeakoulututkinnon suorittaminen on panostus oman työmarkkina-arvon ja henkisen pääoman kasvattamiseen, alasta riippumatta. Vaikka opiskeltujen asioiden sisältö vanhenee, niin tutkinnon suorittamisesta on hyötyä pitkälle elämään. Opiskelu avartaa ajattelua, muovaa aivoja ja jopa suojaa myöhemmin elämässä muistisairauksilta. Enemmän koulutusta hankkineen ihmiset ovat myös vähemmän koulutettuja terveempiä ja elävät pitempään.
Opiskella voi työn ohessakin, ja moni opiskelija tekee töitä opintojensa ohella, joten ei kannata laskea tappiohin mitään 5-6 vuoden menetettyjä ansioita. Tutkinnon suorittanut etenee uralla paremmin ja pääsee helpommin tavallista puotipuksua mielekkäämpiin tehtävin, vaikka palkka ei aina niin kovasti nousisi.
Ruttokansantuotteelle sanon vielä tee niin kuin itsestäsi tuntuu oikealta. Jos opiskelu kiinnostaa, niin hae ihmeessä opiskelemaan. Se voi olla loppuelämäsi kannalta parasta, mitä voit itsellesi tehdä.
Itse lähdin yli kolmekymmentävuotiaana opiskelemaan oikikseen toista ylempää korkeakoulutukintoani. Ei ole kaduttanut. Opiskeluaika oli antoisaa ja sen jälkeen avautui mukavasti ovia erityyppisissä tehtävissä kuin mihin muuten olisi ollut mahdollista päästä, vaikka ala ei täysin toiseksi muuttunutkaan.
En tiedä tarkkaan kauppiksen tämänhetkistä arvoa ei alueiden työmarkkinoilla. Jotain kannattaa kuitenkin ilman muuta tehdä, jos tietää olevansa tehtävissä, joita ei halua eläkkeeseen asti jatkaa.