Sätti käy samaa kelloa ja kalenteria kuin me?

Ei voida kuvitella , siis ei ?

Ei siinä ole ongelmaa, jos vietämme aikaa chattaillen ja etsimme sieltä juttuseuraa.
Kunhan emme passivoidu niin, että kaikki arjenaskareet jää live-elämässä tekemättä.
Etemme alkaisi chatin vuoksi laiminlyömään itseämme, tai läheisiämme.
On tärkeää erottaa, virtuaalielämä live-elämämästä. Niillä on nimittäin eroa.

Virtuaalielämässä=chatissa, et voi nähdä, etkä koskettaa ihmisiä, emme voi ojentaa ja antaa heille siellä mitään. Emme näe toistemme ilmeitä ja eleitä. Emme myöskään kuule kenenkään äänensävyjä. Hymiöt ei korvaa täysin edellämainittuja. Ne on vain pieniä apukeinoja, hieman elävöittää tekstiä. Jotkut osaa niitä käyttää taitavasti tekstinsä lomassa ja toiset ei lainkaan. Kaikki eivät myöskään ole oppineet ymmärtämään hymiöiden merkitystä oikein. Vaikka niiden merkitykset voi tarkistaa s.24 sivuilta.

Livekontakteissa meillä on puheen lisäksi, niin paljon enemmän käytössä kommunikointiin tarkotettuja keinoja, kuin virtuaalimaailmassa. Siksi virtuaalimaailma tuntuu usein jotenkin tyhjältä. Kuin unelta, joka ei ole täysin todellista.
Virtuaalielämässä emme myöskään voi satuttaa muita fyysisesti. Vaikka kuinka uhoamme. Mutta kirjoitetuilla sanoillakin se voi joskus onnistua, siitä huolimatta, vaikka loukkaamme ja haukummekin vain chatissa, tai keskustelupalstoilla anonyymiä nimimerkkiä.
Emmekä tätä ihmistä henkilökohtaisesti oikealla nimellään. Jotkut kokevat tosin olevansa hyvin henkilökohtaisia ja todellisia nimimerkkeinäkin ja loukkaantuvat heihin kohdistuvista ilkeyksistä liikaa. Sanoisin, että tällöin on virtuaalielämän ja live-elämän raja jo hieman hämärtynyt.

Chat on vaan sellainen pikaviestin, jossa käydään kuin kirjeenvaihtoa, joka on hieman nopeampaa ja elävämpää, kuin meilit ja kirjeet. Chatin juttuja voisi myös verrata mielipidekirjoituksiin.
Joissa jokaisella on painava sanottavansa yhteiskunnallisista asioista, tai jostain muusta. Mutta aika sekavaa chatkeskustelu usein on. Melkein sama, kuin kaikki puhuisivat toistensa päälle.

Kun monta ihmistä keskustelee yhtäaikaa. Aina ei välttämättä edes selviä, kuka kirjoittaa kenellekkin. Vaikka kommentit on selvästi kohdistettu vain tietylle henkilölle, silti kohdistuksia ja privamahdollisuutta käytetään aristellen ja laiskasti.
Keskustelunaiheet vaihtuu hektisesti ja usein jankataan myös samoja aiheita.

Yleensä kaikki höpisee vain omiaan, eivätkä aina keskity siihen mitä muilla on sanottavaa.
Tälläiset alkaa joskus näyttämään enemmän monologilta=yksinpuhelulta, kuin muiden kanssa keskustelulta. Sitten on vielä ne, jotka käyvät chatissa vain raportoimassa muille tekemisiään. Miettimättä, kiinnostaakohan tuo raportointi todella siellä chatissa ketään.
Kyllä siitä joskus jutunjuurtakin syntyy. Mutta kaikkia ei jaksa kiinnostaa muiden päivä, tai iltaohjelma ym.tekemiset.
Yleisen keskustelun teksti liikkuu usein villiä vauhtia ja tuottaa hitaammille vaikeuksia pysyä mukana. Siksi monet on ns.ihan pihalla siitä, mistä keskustellaan. Kaikki ei edes osaa, ottaa vieritysruksia pois ja pysäyttää hetkeksi tekstiä ja lukea sitä omaa tahtiaan.

Tästä voidaan pienesti kuvitella, miten nopeasti vuodet vierii ja loppua ei kyllä juurikaan näy! (vaikka siitä paljon puhutaanki) On hyvin tiukasti tartuttu ohikiitävään, CarpeDiem, kun irtikään ei millän muotoja pääse! Aika riittää kaikkeen sättiin liittyvään, on tosi tärkeetä päästä pätemään, minäminäminä! ja yöaikaan vasta riemu repeeki!