Lapseni oli tukilapsena erityistä tukea tarvitsevien lasten ryhmässä. Ajattelimme, että se on solidaarista, koska eräs tuttavien lapsi oli siinä ryhmässä tunnehallinnallisista syistä. Kenen tahansa lapsi saattaisi olla erityislapsi, joten ajattelin, että toivoisin tukilapsia oman lapseni ryhmään, jos osat olisivat toisin. Lapseni on kiltti ja empaattinen ja hän sai kavereita niin tuettavista kuin muista tukilapsista. Tuttavien erityislapsi alkoi käydä meillä leikkimässä ja lapseni kutsuttiin heille leikkimään. Erityislapsi ei oikein kestänyt pieniäkään pettymyksiä ja hän sai meilläkin raivokohtauksia ja huusi suoraa huutoa. Jotenkin niistä sitten aina selvittiin etenkin kun hän oppi, että meillä muut lapset noudattavat aikuisten ohjeita. Joskus lapseni uskoutui yhä minulle ja ihmetteli kaverinsa käytöstä. Joskus päiväkodissa häntä lyötiin tai tönittiin, kun joku sai vastaavanlaisen kohtauksen. Tuttavien lapsi oli yhä useammin meillä. Vanhemmat soittivat lyhyelläkin varoitusajalla, kun oli kiire jonnekin - aika usein jumppaan, baariin tai pelaamaan tennistä. Lapseni kertoi usein iltaisin, kuinka hänestä oli hauskaa leikkiä toisen tukilapsen kanssa, joka oli luonteeltaan rauhallinen ja toivoi tätä kaveria useammin meille, koska heidän leikkimisensä oli toisenlaista. Ei sillä, ettei lapseni olisi halunnut joskus leikkiä erityislapsen kanssa, mutta lapsen vanhemmat haluavat, että lapset leikkivät päivittäin. Autan mielelläni, mutta haluaisin kuitenkin asettaa jonkinlaisen rajan ja kuunnella myös lastani. Koulun alkaessa lapseni päiväkodista tuli samaan luokkaan vain yksi lapsi, joka onneksi on se lapseni toinen kaveri. Erityislapset ovat omassa luokassaan. Luokan toiset lapset eivät ole ottaneet entisiä tukilapsia oikein ryhmiinsä mukaan. Olen kuullut heidän nimittelevän erityislasten ryhmää ja tukilapsia idiooteiksi. Nyt tuttavaperhe nimittelee minua ilkeäksi, kun lapseni haluaisi leikkiä muidenkin kanssa emmekä halua erityislasta meille alituisesti. Siinä kaunis kiitos solidaarisuudesta.
Kokemuksia erityislasten tukilapsena toimimisesta
Itse_ilkimykset
1351
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
kokemuksia tulee ja karvaasti, yleensä ja poikkeuksetta erityislapsen vanhemmat molempi tai toinen lievästi tai vaikeasti on myös häiriintynyt, parempi että häiriintyneiden toimet annetaan ammatti ihmisten käsiteltäviksi ja voivat koota omat erityis - vanhempi -häiriintyneet -lapset leikkimään ja toimimaan keskenään, miksi ns normaali käytös ja normiin soveltuvien lasten tai yleensäkin vanhempien pitäisi ymmärtää jotain erityishäiriökäyttäytyvää jos eivät ole tukiverkkojen piirissä edes tai jos nyt ei todellakaan ole kiinnostusta muuhun kuin leikkiä- jutella- normaalisti normi ihmisten kanssa. itsellänikään ei ole kun negatiivisia kokemuksia ja tosiaan haukkumista jälk. päin saa kuullakseen kun ei halua nyt sitten vaan olla enää tekemissä häiriötä aiheuttavien kanssa. vieraita ihmisiä....joka päivä muutoinkin ihan stressiä kun kaupassa , kävelykaduilla..esim kohtaat vieraita ihmsiä...koskaan tiedä....