Huh, enpä tiedä, miten tämä gradu oikein tulee loppuun kirjoitetuksi?
Kuinka monta tarkistuskertaa ohjaajalta yleensä saadaan? Riittääkö oma kielentarkistus, kun ei ole humanisti?
Onko väliä, onko sisältö 50 MT vai alle 10Mt, jos sivuja on vain vaadittu/sallittu määrä?
Kertokaa jotain avuksi, alkaa epäilyttämään onnistuminen.
Entä, voiko gradu muuttua ulkoisesti painossa ja miksi?
Kuinka monta tarkistuskertaa ohjaajalta yleensä saadaan? Riittääkö oma kielentarkistus, kun ei ole humanisti?
Onko väliä, onko sisältö 50 MT vai alle 10Mt, jos sivuja on vain vaadittu/sallittu määrä?
Kertokaa jotain avuksi, alkaa epäilyttämään onnistuminen.
Entä, voiko gradu muuttua ulkoisesti painossa ja miksi?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Käytäntö varmasti vaihtelee oppiaineittain sekä ohjaajan ja opiskelijan mukaan. Minä en ohjausta tarvinnut kuin alkuohjauksen. Ohjaajalle annoin sitten mielestäni valmiin gradun. Ohjaaja luki sen ja teki parannusehdotuksia. Se oli samalla kielentarkistus (ruotsi). Toteutin parannukset. Arvosanaksi tuli M. Olin tyytyväinen.
Sisällöstä kuitenkin voin varmaksi sanoa, että gradun dispositio ja sisällön laatu ratkaisee, ei se, onko gradussa 10 vai 50Mt.
Mutta siis sinun gradusi ohjauksen kanssa voi olla aivan toinen tilanne. Ei sitä ulkopuolinen voi tietää. Kysy opiskelutovereiltasi, miten teillä on toimittu. Tai kysy ohjaajalta.
Tärkeintä gradun teossa on ettei lukitu/rakastu omaan graduunsa liikaa tekovaiheessa. Silloin gradua on todella vaikeata saada valmiiksi. On oltava joustava ja uskallettava katsoa juttua monelta suunnalta. Omaa egoa ja tunteitansa ei saa sotkea gradun tekoon. Ohjaaja tekee varmasti kommenttinsa. Joskus usemman kerran. Kyseessä on dialogi. Ohjaajan kommentteja ei saa tulkita vihamielisenä tekona. Kommentit ovat aina hyvästä. Niitä ei kannata tietenkään sellaisenaan yksi yhteen noudattaa. Jos pitää ohjaajaa tyhmänä tollona ja vastustajanansa niin eihän se gradu valmistu ikinä. Olen seurannut läheltä yhden gradun tekijän touhua. Monta vuotta jo vääntänyt. Älykäs kaveri, mutta vänkää vastaan ohjaajan kanssa tulkinnoista. Asennettansa muutamalla gradu valmistuisi viikossa. Itsensä muuttaminen ei kaikilta ihmisiltä onnistu. Ihan neuvoksi. Laitat siihen tietokoneeseen/pöydälle pienen pahvisen muistilapun "teen nyt puoli tuntia gradua". Joka päivä pieni steppi eteenpäin.
Tarvittava iteraatioiden määrä riippuu tietenkin sekä graduaihion kypsyydestä että ohjaajan kiireistä. Jos gradun rakenne ja sisältö on kuta kuinkin kohdallaan, niin yksi välikierros ja tekstin lopputarkistus riittää.
Hyvin monille kirjoittajille voisi suosittaa ensin tarkkaa tutustumista graduohjeistukseen, sillä siellä on ohjeet mm. työn rakenteeseen ja formaattiin sekä lähteiden merkitsemiseen. Myös hyviä kielenkäytön ohjeistuksia on netistä saatavilla. Eikä hyviksi tiedettyjen opinnäytteiden lukeminenkaan ole kenellekään haitaksi. Kun kaikki tämä on valmiiksi hallussa, niin ohjaajan tarkistustyö helpottuu ja pystyy kohdistumaan tärkeimpään asiaan, eli työn sisältöön.
Kielentarkistuksen tarve riippuu aivan kirjoittajan omasta taidosta. Jos oma kirjallinen kielenkäyttö on hyvin hallussa, niin ei kielentarkistusta juuri tarvita. Jos taas ei näin ole, niin tarkistus on paikallaan.