Minulla on ollut erirotuisia narttukoiria, mutta tällaiseen en ole ennen törmännyt. Corgi-tyttösellä on selvästi jotain mielialaongelmia juoksun jälkeen. Muuttuu kyllä ihan eri koiraksi. Haluais olla vaan kotona ja maata. Äänet pelottaa, muut koirat pelottaa, kaikki on hänen mielestään jotenkin pelottavaa, lenkillä ei haluis mennä sinne eikä tänne, nappaa narun suuhunsa, että mennään tänne, mutta ei sitten haluakaan. On jotenkin ilmeetön, flegmaattinen, ei jaksa mitään, ei kiinnosta mikään. Onneksi sentään syö normaalisti, vettä juo tavallista enemmän. Tää on nyt toinen kerta, kun huomaan juoksun jälkeen saman oirehdinnan ja sitä kestää muutaman viikon. Pitemmillä metsälenkeillä jotenkin voimistuu raukka, kun tietää ettei poiskaan pääse hetikohta. No, enpä ois uskonut että tällaisiakin ongelmia tulee eteen.
Onko kokemuksia vastaavasta?
Onko kokemuksia vastaavasta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
On ollut monesti juoksun jälkeistä "pököpäisyyttä" huomattavissa, hormoonit tekevät temppujaan.
Juurikin näkee olemattomia mörköjä ja luimistelee, kantelee palloa paikasta toiseen, syömättömyyttä ja yleistä apatiaa. Valeraskauden tunnusmerkkejä, siksi onkin kaiketi järkevää leikkauttaa koira, jos ei aio pennuttaa.
Vie ihmeessä raukka sterkattavaksi, niin loppuu tuollainen hormonitoiminnan aiheuttama masistelu. Eihän tuo ole kivaa koiralle eikä varmasti omistajallekaan.