Hei. Anteeksi uteliaisuuteni, mutta tuli nyt lukion terveystiedontunnilla luettua tätäkin palstaa. Sympaattisena ihmisenä sattuu lukea ihmisten syövän 50-300 kaloria päivässä, ja rankaisevan omaa kehoaan. Kuitenkin huomasin, että kun näitä haukkujia tännekkin nyt tulee, niin jotkut vastaavat että tietävät etteivät liho vaikka söisivät, mutta eivät vaan pysty syömään, eli tedostavat sairastavansa anoreksiaa(?). Kysymys siis kuuluu, jos tiedostaa sairastavansa kyseistä sairautta, niin mikei ei hae apua? Tiedän että jotkut eivät näe anoreksiaa ongelmana, mutta jos se lääketieteellisesti määritellään sairautena niin miksi ei? En yritä nyt loukata ketään, kysyn vain omasta mielenkiinnostani.
Kysymys sairastaville
PerusOpiskelija
5459
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse olen täysin tietoinen sairaudestani ja siitä, että tilani on hengenvaarallinen. Avun hakeminen ja ongelmastaan kertominen on kuitenkin todella vaikeaa ja pelottavaa. Ajatukset syömisestä ja lihomisesta ahdistavat.
Anorektikkojen ruokasuhde on kieroutunut, vaikka sairastava tietää, että kuuluisi syödä, niin pää ei sitä kuitenkaan salli. En tietenkään voi yleistää, jokaisen sairaus on erilainen, mutta näin ainakin itselläni. Toivottavasti sait edes jotain selvää, näiden ajatusten purkaminen sanoiksi on minulle todella vaikeaa.
Tiedän kyllä, että minulla on onglema syömisen kanssa. Pelkään kuitenkin, että jos haen apua, joko minua ei uskota, minua syyllistetään tai mikä pahinta, painoani halutaan nostaa.
Hei!
Itsellä on diagnosoitu anoreksia, mutta kyseistä diagnoosia en siitä huolimatta usko. Mulle on sanottu, että sairastava ei aina usko/ymmärrä diagnoosia, koska kehonkuva ja muu ovat niin vääristyneitä. Tai vaikka ei olisi diagnosoitu ja epäilisi itsellä syömishäiriötä, avun hakeminen voi olla vaikeaa, koska esimerkiksi lihomisen pelko on niin suuri, eikä henkisesti ole välttämättä täysin valmis vastaanottamaan apua.
Jos hakee apua joutuu lihomaan
Useimmiten syömisen kontrollointi on keino kontrolloida elämää tai jotain sen osa-aluetta, jos kaikki ei mene niinkuin itse haluaisi. Sitä jotain ahdistavaa asiaa ei pysty ratkaisemaan millään muulla tavalla kuin syömättömyydellä, sillä aliravittuna järkevä ajattelu ei usein niin vaan onnistu. Aliravitsemus sumentaa järkiajattelun, minkä takia sairastunut usein ei kykene itse hakemaan apua vaikka tietää tarvitsevansa sitä. Tämä epäterve kierre jatkuu niin kauan, kunnes aliravitsemustilaa saadaan hieman korjattua, jolloin psyykkinen toipuminen voi alkaa.
Itselläni melkein toipuneena sosiaaliset tilanteet ja olemattomat ihmissuhteet aiheuttavat ahdistusta, joka saa minut hallitsemaan syömistäni, muttei kuitenkaan enää epäterveellä tavalla: saan kyllä tarpeeksi energiaa, mutta tiedän kuitenkin tarvitsevani sitä lisää, sillä kuukautisia minulla ei edelleenkään ole, mutta en vain kykene syömään enää enempää tai energiapitoisempaa ruokaa (herkkuja tms).