Minulla on tapana tuijottaa ihmisiä. Tästä on minulle haittaa. Muutaman kerran nyt aikuisiällä on mennyt päivä pilalle kun olen tapani mukaan esim. ruokapöydässä vilkuillut jotain yhtä mittaa ja tämä on siitä suuttunut ja alkanut tuijottaa hyvin murhaavasti takaisin. He näkevät ilmeisesti tuijotukseni jotenkin vihamielisenä, vaikka itse tajuan vain katsovani uteliaasti.
Olen samoin muutenkin aina varuillani jos joku tuntuu katsovan. Katson aina toisten silmiä ja ilmettä että mikä niiden tunnetila on.
Pienenä lapsena noin 4-6 vuotiaana tms. pelkäsin silmiä mm. julisteissa ja kuvittelin puuseinissäkin oksien olevan usein silmiä ja pelkäsin niitä. En kykene muistamaan mitään syytä miksi pelkäsin silmiä. En muista mistä se on lähtöisin.
Onko mitään neuvoa tähän asiaan. Tylyt kommentitkin voivat auttaa tässä asiassa. Monesti joku tyly kokemus voi lopettaa tietynlaisen turhan huolehtimisen siitä mitä muut ajattelevat.
Olen samoin muutenkin aina varuillani jos joku tuntuu katsovan. Katson aina toisten silmiä ja ilmettä että mikä niiden tunnetila on.
Pienenä lapsena noin 4-6 vuotiaana tms. pelkäsin silmiä mm. julisteissa ja kuvittelin puuseinissäkin oksien olevan usein silmiä ja pelkäsin niitä. En kykene muistamaan mitään syytä miksi pelkäsin silmiä. En muista mistä se on lähtöisin.
Onko mitään neuvoa tähän asiaan. Tylyt kommentitkin voivat auttaa tässä asiassa. Monesti joku tyly kokemus voi lopettaa tietynlaisen turhan huolehtimisen siitä mitä muut ajattelevat.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kritisoit itseäsi silmiinkatsomisesta, keräät kaiken mikä puoltaa itsekritiikkiäsi esim. vihamieliset katseet tulkitset katsomisesi kritisoinniksi vaikka kyseessä voi olla, että joku ajattelee jotakin aivan muuta kuin sinua, vaikka katseenne kohtaa. Oliko apua?
Silmät on sielun peili. Se ne silmät kertoo aika paljon. Ei kannata välittää muitten katseista ja ilmeistä.
Jos joku katsoo murhaavasti, älä hermostu ja masennu.
MEne pois paikalta.
Siirry paikkaan A ja tee siellä jotaki.
Jos oot duunissa, älä kiinnitä silmiin huomiota.
Aivopese itsesi pois "silmäpsykoosista".
Ei oo muuta tietä.
Itse oon myös yleensä aika tarkka ihmisten silmien katseesta ja eleistä.
Minun oma mielipide on se, että silmät kertoo paljon.
Kylmännäköiset ja ilkeät silmät omaavat ihmiset ei kuulu mun suosikkeihin, koska mä en pidä semmosesta katseesta.
Tympeää katsoa semmosia silmiä.
Tiedän paljonki semmosia silmiä.
Nimiä en viitsi sanoa, mutta julkkishenkilöissäki on semmosia ihmisiä, joilla on semmoset vähemmän mukavat silmät.
Ei tee mieli tuijottaa niitä silmiä.
Minä katson yleensä silmiin naista, johon olen ihastunut. Voisin tuijottaa häntä silmiin vaikka kuinka kauan.