Taloudessa menee nyt hyvin ja siinä kohdin hallituksella on tänä vuonna vähemmän huolia kuin aiemmin. Hallituksen sote-vääntö jatkuu ja siinä Kepun ja Kokoomuksen sukset voivat edelleen mennä ristiin. Molempia tosin yhdistää tässä asiassa tarve etääntyä terveydenhoitobisneksestä, mutta eri syistä. Kepussa ei haluta ensisijaisesti edistää terveyspalvelujen yksityistämistä, Kokoomuksessa sitä taas nimenomaan halutaan. Kokoomus ei kuitenkaan halua julkisesti profilotua yksityisen terveysbisneksen ja lääketeollisuuden edunvalvojaksi. Kovin se on kuitenkin siltä näyttänyt ja kovasti on virta vienyt uraputkessä siihen suuuntaan (Lasse Männistö, Laura Räty, Sanna Lauslahti, Joonas Turunen). Lisäksi ministereistä varsinkin Paula Risikkoa on pidetty terveysbisneksen edunvalvojana hallituksessa.
Toinen kinkkinen paikka hallituksessa tulee olemaan toiminta EU:n rakenteiden muuttamiseksi tiiviimmän yhteistyön suuntaan. Tämän vastustaminen on ollut hallituksessa sinisille kynnyskysymys. Suomen lienee kuitenkin mahdotonta jäädä tämä kehityksen ulkopuolelle tai sivuraiteille. Kokoomukselle asia on myös kynnyskysymys, mutta täysin päinvastainen kuin sinisillä uuvateilla. Kehityksen lähtökiihdytys voi vähän myöhästyä, jos Saksan hallitusongelmaa ei saada ratkaistua suunnitelussa aikataulussa. Varsinaisessa asiassa ei tule olemaan Saksassa erimielisyyttä, koska demarit ajavat siellä vielä tiiviimpää EUta kuin kristillisdemokraatit. Ranskan Macron on tunnetusti samoilla linjoilla ja hän halua varmasti nousta koko kehityksen veturiksi. Se kuinka kova tämä Saksan-Ranskan dieselveturin jyske tulee olemaan, vaikuttaa myös Suomen politiikkaan.
Kolmas vaikea asia on hallituksen ja ay-liikkeen yhteentörmäys. Aktiivimallin yllättävän laaja vastustus tuli hallitukselle selvästi yllätyksenä. Mutta se ei jää vain tähän. Nyt näyttää siltä, että palkkaneuvottelut kuntasektorilla on pahasti jäässä. Jos siellä ei synny pian ratkaisua, umpisolmu heijastuu koko julkiselle sektorille ja ehkä osaan yksityissektoriakin eli sinne, missä liittokohtaiset neuvottelut ovat vielä kesken. Kevät voi olla julkisen sektorin lakkojen aikaa. Tällöin keskusteluun nousevat jälleen erittäin epäoikeudenmukaisiksi koetut lomarahojen leikkaukset. Painotus alkaa näissä ay-liikkeen vaatimuksissa olla vahvasti oikeudenmukaisuuskysymyksissä ja sitä tullaan käyttämään poliittisesti hallitusta vastaan. Tullaan sanomaan, että hallitus harjoittaa syrjivää, epätasa-arvoista politiikkaa. Sipilä luuli, että näistä väitteistä päästäisiin riittävän ajoissa ennen seuraavia vaaleja eroon, mutta toisin taitaa käydä.
Hallituksella ja siinä erityisesti Kepulla on vielä neljäskin riesa edessä. Ja hän on tietysti Paavo Väyrynen, joka haluaa nyt ilmaista mainosaikaa uudelle Kapu-puolueelleen. Väykkä on todella ovela kaveri. Hän pääsee repimään ensin Kepua sisältäpäin ja voi sen jälkeen sanoa kannattajilleen, että hänellä on tarjottavanaan oma vaihtoehto niille, jotka haluaisivat palauttaa Kepun alkiolaisen linjan. Väyrysen pääsanoma tulee olemaan se, että Sipilä on todellisuudessa piilokokoomuslainen ja Sipilän linjalla jatkaminen on tuhoisaa syrjäseutujen ihmisille ja pienempituloisille.
Toinen kinkkinen paikka hallituksessa tulee olemaan toiminta EU:n rakenteiden muuttamiseksi tiiviimmän yhteistyön suuntaan. Tämän vastustaminen on ollut hallituksessa sinisille kynnyskysymys. Suomen lienee kuitenkin mahdotonta jäädä tämä kehityksen ulkopuolelle tai sivuraiteille. Kokoomukselle asia on myös kynnyskysymys, mutta täysin päinvastainen kuin sinisillä uuvateilla. Kehityksen lähtökiihdytys voi vähän myöhästyä, jos Saksan hallitusongelmaa ei saada ratkaistua suunnitelussa aikataulussa. Varsinaisessa asiassa ei tule olemaan Saksassa erimielisyyttä, koska demarit ajavat siellä vielä tiiviimpää EUta kuin kristillisdemokraatit. Ranskan Macron on tunnetusti samoilla linjoilla ja hän halua varmasti nousta koko kehityksen veturiksi. Se kuinka kova tämä Saksan-Ranskan dieselveturin jyske tulee olemaan, vaikuttaa myös Suomen politiikkaan.
Kolmas vaikea asia on hallituksen ja ay-liikkeen yhteentörmäys. Aktiivimallin yllättävän laaja vastustus tuli hallitukselle selvästi yllätyksenä. Mutta se ei jää vain tähän. Nyt näyttää siltä, että palkkaneuvottelut kuntasektorilla on pahasti jäässä. Jos siellä ei synny pian ratkaisua, umpisolmu heijastuu koko julkiselle sektorille ja ehkä osaan yksityissektoriakin eli sinne, missä liittokohtaiset neuvottelut ovat vielä kesken. Kevät voi olla julkisen sektorin lakkojen aikaa. Tällöin keskusteluun nousevat jälleen erittäin epäoikeudenmukaisiksi koetut lomarahojen leikkaukset. Painotus alkaa näissä ay-liikkeen vaatimuksissa olla vahvasti oikeudenmukaisuuskysymyksissä ja sitä tullaan käyttämään poliittisesti hallitusta vastaan. Tullaan sanomaan, että hallitus harjoittaa syrjivää, epätasa-arvoista politiikkaa. Sipilä luuli, että näistä väitteistä päästäisiin riittävän ajoissa ennen seuraavia vaaleja eroon, mutta toisin taitaa käydä.
Hallituksella ja siinä erityisesti Kepulla on vielä neljäskin riesa edessä. Ja hän on tietysti Paavo Väyrynen, joka haluaa nyt ilmaista mainosaikaa uudelle Kapu-puolueelleen. Väykkä on todella ovela kaveri. Hän pääsee repimään ensin Kepua sisältäpäin ja voi sen jälkeen sanoa kannattajilleen, että hänellä on tarjottavanaan oma vaihtoehto niille, jotka haluaisivat palauttaa Kepun alkiolaisen linjan. Väyrysen pääsanoma tulee olemaan se, että Sipilä on todellisuudessa piilokokoomuslainen ja Sipilän linjalla jatkaminen on tuhoisaa syrjäseutujen ihmisille ja pienempituloisille.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jos MPP:n luettelo on hallituksen kevään haasteet niin eipä kummoisia ole haasteet.
Sote menee maaliin, lait valmistellaan ja syksyllä pidetään maakuntavaalit, joissa valitaan maakuntaneuvostot (tai mikä nimi niillä nyt onkaan) hoitamaan asioita.
EU juna kulkee Saksan jodolla ja me olemme siinä mukana, ei siinäkään mitään ihmeellistä. Edes oppositio ei jaksa EU:sta huudella, kun niin vihreät kuin demarit ovat varsin EU myönteisiä.
Kunta-alan työmarkkinavääntö ei sekään hallitusta heiluttele, lomarahoja ei palauteta ja palkkaan saadaan jonkinmoinen korotus. Lakot olivat jopa tervetulleita, julkisella puolella kun on tolkuttomasti täysin turhaa porukkaa, säästyypähän heidänkin palkkarahat lakon ajalta. Yksityisellä puolella liitot ovat jo käytännössä sopineet liittokohtaiset ratkaisut, ja aktiivimallin vastustus laantuu sekin jo omaan hölmöyteensä, vaikka onhan se lutuista kuinka SDP ajaa kepulaisempaa aluepolitiikaa kuin kepu. Aluepolittikastahan aktiivimallissa on kyse, halutaan puolustaa syrjäisten seutujen ihmisten oikeutta elää tukien varassa kotiseudullaan sen sijaan, että muuttaisivat työn perässä kaupunkiin.
Väyrynen sekoittaa vähän kepun pakkaa, mutta ei hän heiluta puoluetta. Väyrynen on jo niin sivuraiteella, että vain pieni lappilainen ydinkannattajajoukko jaksaa enää hänen mukaansa lähteä. Väyrynen käykin jo omaa 2019 vaalikampanjaansa, hän saa keskustan puoluejohtajaehdokkaana kiertää maata ja esitellä teesejään, ja pedata oman puolueensa vaaliasetelmat.
Jäämme näkemään, kuinka kummoisia nämä haasteet ovat. Minusta ne ovat kyllä enemmänkin kun kummoisia. Niissä on aineksia siihen, ettei hallitus pysy loppuun saakka edes pystyssä. Ja kyse ei siis ole siitä, että oppositio kaataisi hallitusta, vaan pikemminkin hallituksen sisäisistä ongelmista. Hallituksen sisällä on jo kroonistunutta erimielisyyttä sotesta ja pinnan alla kytevää erimielisyyttä EU:n integraation syventämisestä. Tämän lisäksi paineita voi tulla myös palkkaneuvottelujen junnaamisesta ja Väyrysestä. Ensin mainittua pelätään sen vuoksi, että hallituspuolueet ovat menettämässä kannatustaan julkisen puolen naisvaltaisen palkansaajaväestön keskuudessa. Tämä on suurehko äänestäjäryhmä, jonka varassa Kokoomus aikoinaan sai Kataisen johdolla vaalivoiton. Kepussa taas pelätään Väyrysen aiheuttavan vakavia kannatusongelmia, eikä syyttä.
Sotesta ei nyt enempää. EU-integraation syventäminen on hallituksen äänettömälle yhtiömiehellekin kuitenkin liikaa. Kun tämä sinisten ryhmä on jo aika totaalisesti pettänyt äänestäjänsä, integraation syventämisen tukeminen olisi jo käytännössä kutsu sinisen puolueen siunaustilaisuuteen.
Julkisella puolella on paljon porukkaa. Miten turhia nämä ovat, se on sitten jokaisen oma mielipide. Muistutettakoon nyt kuitenkin, että julkisen puolen suurimmat palkansaajaryhmät ovat terveyden- ja sosiaalisektorin väkeä sekä opettajia, poliisieja, palomiehiä ja myös näitä kaivattuja työvoimapalvelujen antajia. Mielipiteesin toki tyypillisen hallitusmyönteinen siinä, että nämä ovat turhaa väkeä. Eihän Suomessa tarvita sairaanhoitajia eikä vanhusten hoitajia opettajista nyt puhumattakaan.
Tuollainenkin turhimusten joukko löytyy julkiselta puolelta kuin maatalouslomittajat 2890kpl yli 2500€uron kuukausipalkalla
Muutaman SAKSDP:N pomon mellakointi ei ole laajaa toimintaa.
Tässä olet oikeassa. Muutaman mellakointi ei olekaan laajaa toimintaa, mutta eihän tässä kukaan ole kai ottanutkaan kantaa mihinkään pienryhmätoimintaan.
Arkadiamäen ja muilla vastaavilla rosvoporukalla pyyhkii hyvin, matalapalkkaiset ja työttömät kuolevat nälkään, no tämä tietysti on tarkoituskin...
Epätasa-arvoinen tai syrjivä tai mikä muu tahansa SAK/SDP:n termi alkaa olla jo pelkkää tuuleen huutelua. Hallitus on hoitanut Suomen talousilmaston mukavan lempeään myötätuuleen ja sitä mukaa työpaikat ja työllisyysaste nousee.
SDP:llä onkin hätä saada vielä tällä vaalikaudella käännettyä tuo talouden hyvä suunta, ja siihen se on valjastanut likaisten tenmppujen osastonsa SAK:n rettelöimään. SDP kun ei pärjää ellei se löydä jotain vastakkainasettelua, omat ajatukset ja avaukset puuttuvat, vain reagoitia hallituksen tekemisiin ja tyhää huutelua.
Työllisyysaste nousee Suomessa koko ajan, vaikka yhtään uutta työpaikkaa ei syntyisi. Koita itse keksiä, mistä tämä johtuu. Talouselämän asiantuntijoilla ei tunnu olevan halua kaataa suotuisaa talouskehitystä hallituksen viaksi. Miksihän näin, mieti sitäkin.
SDP:n eikä SAK:n tarvitse juurikaan etsiä mitään vastakkain asettelua. Hallituksen oma toimintahan johtaa automaattisesti tähän suuntaan. Sinun kannattaisi mennä johonkin työttömien tilaisuuksiin tai vaikka leipäjonoihin kyselemään, vastustavatko he aktivointimallia ja jos vastustavat, niin johtuuko se siitä, että SDP/SAK on heitä siihen kehottanut. Kannattaa ehkä ottaa varalta hyvät juoksukengät mukaan, sillä vauhtia ehkä tarvitaan sellaisten epäilyjen jälkeen. Kannattaa myös kysellä vaikka sairaalakäynnin yhteydessä hoitajilta, että mitä mieltä he ovat lomarahojensa leikkaamisesta. Ja jos jos ovat sinusta väärää mieltä, niin kysyä vielä, onko SDP/SAK manipuloinut heitä näkemystensä taakse. Kun lähdet tuonne kentälle kyselemään asioiden perään, niin kerro sitten mitä mieltä porukat olivat.
Työpaikkoja+on+syntynyt+aikalailla+paljon+lisää,+nettonakin.+Viime+vuonna+(2017)+lisäys+oli+noin+50+000.+Maahanmuuttajia+on+sen+verran+kuitenkin+tullut+työmarkkinoille,+että+työllisyysaste+ei+ole+vastaavassa+suhteessa+noussut,+mutta+sekin+nousee.+
Tuo lomaraha on kyllä väärin kun jäänyt elämään, sen alkuperäinen tarkoitus oli vain metalliliiton alkuun kätilöimänä, että työväki palaa työpaikoilleen, eikä lähde hortoilemaan pääosin Ruotsiin. Se sitten tätä kun tällaiset jää riitakapuloiksi. Palkkaa nostaa, kun nämä jättää pois tekemästä yksinkertaisesta palkasta monimutkaisempia. Siinä Ay-liikkeen ajamia kaiken maailman saunalisiä ym hölmöä. Nekin laittaa järkeviksi, palkkaan sidoksiin.Kaikkihan me suunnilleen saunotaan tässä maassa, ilman lisiä siitä, miksi sitten joku taho niistä saisi erikseen pakanlisiä. Monet muut alat on kuin veturimiehet on kotosaunasta juuri lauantaisin pois, työssä.
Myös päivärahat jääneet päälle, niitten alkuperäinen tarkoitus oli komennusmiesten kuluihin vieraalla paikkakunnalla. Nyt työnantaja maksaa sivukulut niistä, ja saa vielä bonuksena maukkaan aamupalan hotellissa, sekin oli aikanaan maksullinen, vähennettiin tietty osa päivärahasta, jos ollut aamupala. Itsekkin aikanaan oli kumpaisessakin mallissa, niin tiedän tämän n 30 yötä hotelleissa vuosittain työnperässä kulkiessa.
Kun yksinkertaisista asioita tehdään monimutkaisia, se sitten tätä lakko uhkailua jatkuvasti.
Siinä nyt pari julkisen puolen naisjohtajaa yrittelee Riku Aaloon ja SAK johtajan tuella saada hämmennystä kenttään. Asioista jotka jo sovittu, ei tule toinenpuoli perääntymään. Julkisenpuolen lomatkin on huippuluookka n 2 kk vuodessa kun tietty työssäoloaika täyttyy, ja ei huono ennen sitäkään. Vaikuttaakin, kun annettan pikkusormi, sitten hamutaan kokokättä. Ja kun politiikka yhä voimallisemmin tullut kuvioihin mukaan, se pilannut koko työmarkkinakentän. Kun SDP puolue on on jo SAK ja Ay-liikkeen hallussa, tietää jatkoa näille.
Et näköjään hallitse reppumiesten konsteja. Helposti pystyi hotellin kanssa sumplimaan huoneen laskuun myös iltaruokailun, saunan ja iltasanoman ja laskussa luki pelkästään majoitus
Se menee sitten jo demari osastolle
Huijaaminen, demarien maan tapa. Verottajalta piiloon, demarien maan tapa.
Nyt varmaan veetuttaa, tyhmä pää--> tyhjät taskut, varmaan työmatkalennoillakin matkustit rahvaan joukossa.
Näköjään puolelta päivin olet pitänyt tauon puusouvissasi ja tällaisen käynyt tänne kiireiltäsi meitä ilahduttamaan lisäämässä.
Mielenkiintoisen, jos sellaisen luulee tulevan, poliittisen kevään pääpelurit, puoluejohtajat on arvioitu tänään Hesarissa.
Keskustan puheenjohtaja, Juha Sipilä, on arvioitu kolmanneksi pätevimmäksi kokonaisimagoltaan, edellään Petteri Orpo toisella sijalla.
HS.n kyselyssä on imagoa tarkasteltu osa-alueittain, ja niistä syntyvän kokonaisuuden mukaan ykkönen on, ehkä hieman yllättäen, Li Anderson. Ärhäkkä Vasemmistoliiton puheenjohtaja on ollut median lemmikki jo pitkään, häneltä kysytään kommenttia asiaa kuin asiaan. Varmasti se on auttanut nuorekkuuden ja sanavalmiuden lisäksi, ja karismaattisuudestakin hän saa kansalta ykkössijan.
Perää kyselyssä pitää Antti Rinne, mikä puolestaan ei yllätä. Rinne ei ykkössijoja saa miltään osa-alueelta. Toiseksi viimeiseksi arvioidaan tasatulokseen päätyneet Touko Aalto ja Anna-Maija Henrikson.
Hallituksen kärkinimet ja hallituspuolueiden johtajat ovat varsin hyvin pärjänneet, Sampo Terhon osalla ei arviointia ole tehty, joten hallituksen kokonaistulos jää arvailujen varaan.
Oppositiolla ei mene hyvin kun sekä Touko Aalto että Antti Rinne jäävät peräpään valvojiksi. Aallolla lienee rasitteenaan yksiytyielämän koukerot ja tökeröt takinkäännöt alkoholilainsäädännön vapauttamisessa. Rinteen kohdalla kyse on yksinkertaisesti osaamattomuudesta ja SDP:n vaihtoehdon totaalisesta puuttumisesta. Räkyttämällä ei kansan laajaa suosiota voiteta, sen ovat niin monet vaalit jo osoittaneet, viimeksi sen tai tuta Väyrynen presidentinvaalissa.
Tulos osoittaa, että populismi on vaikea laji.
Rinne ja Aalto ovat pölhöpopulisteja, räksyttäjiä. Sillä saa viimeiset sijat näissä imagotutkimuksissa.
Anderson on populisti siinä missä em. herrat, mutta hoitaa oman sanomisensa perustellummin ja väliin omiakin ehdotuksiaan tehden. Sillä pääsee kärkeen imogotutkimuksessa.
Onneksemme Vasemmistoliitto on kuihtuva pienpuolue, olisi katastrofi jos Li pääsisi pääministeriksi. Tosin ei niin totaalinen katastrofi kuin olisi Rinteen tai Aallon pääsy pääministeriksi.