Jottei kellekään nuorelle jäisi näistä asioista epäselvyyksiä niin kerron ihan faktoja, itselläni suht karmea lapsuus ja nyt 3 nuoren äitinä saan olla:
1. Vanhemmat ovat velkaa teille hyvän lapsuuden koska itse menivät teidät tekemään. Jos on epävarma vanhemmuustaidoistaan eikä apua ongelmiinsa pysty hakemaan niin abortti ja adoptioon antaminen on aina parempia. 2. Vanhemmat ovat aina valtasuhteessa teihin ja pysyvät vanhempina läpi elämänne. Ette ole velkaa heille esim. vanhainkodissa käyntejä jos he eivät ole itse pystyneet omalta osaltaan antamaan teille onnellista lapsuutta. 3. Yksinhuoltajat erikseen mutta kahden vanhemman perheessä pystyy toinen aina tarvittaessa jäämään töistä pois lasten takia. Valintakysymys tarjoaako lapsille onnellisuutta ja köyhyyttä vai raataako molemmat vain isoa taloa maksaakseen. Ja vanhempien velvollisuus aina valita itselleen hyvä tasapainoinen puoliso kenen kanssa niitä lapsia tehdään. 4. Sanat ei merkitse mitään. Vanhempien on turha toistella tykkäämistään jos eivät samaan aikaan ole erittäin kiinnostuneita lasten kiinnostuksen kohteista. Huolimatta siitä ovatko ne aikuisen mielestä oikeasti tärkeitä ja hyviä vai eivät. Useat vanhemmat eivät oikeasti rakasta lastaan. Eivät koskaan ole aidosti kiinnostuneita lastensa ajatuksista. 5. Edellinen ei tarkoita urkintaa. Hyvässä perheessä ollaan avoimia ja rehellisiä ihan kaikesta, totta kai lapsen ikä huomioiden. Myöskään esim. vanhempien seksuaalisuus ei kuulu lapsille. Jos vanhemmat mokaavat missä tahansa niin anteeksi on pyydettävä ja estettävä kaikin tavoin se että lapset tekevät samat virheet. 6. Mikään vanhemman väkivalta, pilkka, huuto tms. ei ole oikein eikä mitään hyvää syytä niille ole.
Kiitos kun luitte.
1. Vanhemmat ovat velkaa teille hyvän lapsuuden koska itse menivät teidät tekemään. Jos on epävarma vanhemmuustaidoistaan eikä apua ongelmiinsa pysty hakemaan niin abortti ja adoptioon antaminen on aina parempia. 2. Vanhemmat ovat aina valtasuhteessa teihin ja pysyvät vanhempina läpi elämänne. Ette ole velkaa heille esim. vanhainkodissa käyntejä jos he eivät ole itse pystyneet omalta osaltaan antamaan teille onnellista lapsuutta. 3. Yksinhuoltajat erikseen mutta kahden vanhemman perheessä pystyy toinen aina tarvittaessa jäämään töistä pois lasten takia. Valintakysymys tarjoaako lapsille onnellisuutta ja köyhyyttä vai raataako molemmat vain isoa taloa maksaakseen. Ja vanhempien velvollisuus aina valita itselleen hyvä tasapainoinen puoliso kenen kanssa niitä lapsia tehdään. 4. Sanat ei merkitse mitään. Vanhempien on turha toistella tykkäämistään jos eivät samaan aikaan ole erittäin kiinnostuneita lasten kiinnostuksen kohteista. Huolimatta siitä ovatko ne aikuisen mielestä oikeasti tärkeitä ja hyviä vai eivät. Useat vanhemmat eivät oikeasti rakasta lastaan. Eivät koskaan ole aidosti kiinnostuneita lastensa ajatuksista. 5. Edellinen ei tarkoita urkintaa. Hyvässä perheessä ollaan avoimia ja rehellisiä ihan kaikesta, totta kai lapsen ikä huomioiden. Myöskään esim. vanhempien seksuaalisuus ei kuulu lapsille. Jos vanhemmat mokaavat missä tahansa niin anteeksi on pyydettävä ja estettävä kaikin tavoin se että lapset tekevät samat virheet. 6. Mikään vanhemman väkivalta, pilkka, huuto tms. ei ole oikein eikä mitään hyvää syytä niille ole.
Kiitos kun luitte.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihan hyviä näkökohtia. Mutta lapsia ei tehdä, niitä saadaan jos saadaan!
Ja vaikka ei olisikaan velvollisuutta käydä katsomassa huonoja vanhempia vanhainkodissa, niin jos sellaisen kuitenkin pystyy tekemään, on sinut itsensä kanssa.
Lapsettomuus ei mielestäni ole niin iso yhteiskunnan ongelma kuin huono vanhemmuus, mutta totta kai on oltava kiitollinen että saa edes lapsia.
En ole samaa mieltä siitä, että silloin tulee sinuiksi itsensä kanssa jos vanhainkodissa joka tapauksessa vierailee. Itse vierailisin vain silloin jos vanhukset ovat myöntäneet aiemmat virheensä ja pyytäneet anteeksi. Muutoin minulla ei olisi mitään sanottavaa heille eikä heillä minulle, en jaksa velvollisuudentuntoisia sää- ja vointikeskusteluja, kun minulle erittäin tärkeistä asioista ei saa kerran puhua. Olen sen velkaa itselleni, sille lapselle jota he laiminlöivät. En silti elä missään katkeruudessa, totean vain että paskat vanhemmat, olisin ansainnut paremmat. Mutta kun nyt voin olla itse vanhempi niin korjaan seuraavan sukupolven. Sen tärkeämpää elämäntehtävää ei ole.