Monesti voimme lukea tiedeartikkeleista tai tutkimuksista, että kaikki biologinen informaatio on DNA:ssa. Korjataanpa tämä harhaluulo.
DNA on vain yksi biologisen informaation taso. Ja itse asiassa hyvin karkea informaatiotaso. Solussa on useita muita biologisen informaation muotoja, joita DNA ei millään tavalla ohjaa:
1. DNA:n metylaatioprofiilit. Nämä epigeneettiset informaatiokerrokset perustetaan alkionkehityksen aikana sen tiedon perusteella, jonka vanhemmat jälkeläiselle välittävät. Tieto tulee siis ylhäältä alaspäin. Evolutionistit väittävät, että informaatioprofiilit voisivat kehittyä. Se ei ole mahdollista, koska malli ja juuritieto puuttuu. Jos solulta puuttuvat metylaatioprofiilit, on se kantasolu ilman mitään tehtävää.
2. Histonien epigenettiset markkerit = Biologinen tietokanta. Markkereiden tyyppi ja sijainti histonien hännissä on erittäin spesifiä informaatiota, joka sekin perustetaan lisääntymisen fysiologiassa. Tämä monimutkainen biologisen informaation muoto on suunniteltu ainoastaan aitotumaisille eliöille. Histonien epigeneettiset markkerit vaikuttavat ratkaisevasti mm. vaihtoehtoiseen silmukointimekanismiin sekä siihen, miten paljon DNA on avoinna transkriptiota varten. Solu käyttää histonimarkkereita ja kromatiinin taipumista A/D-muuntimena. Nerokas mekanismi, joka todistaa suunnittelusta. Evolutionistit kuvittelevat, että A/D-muuntimet kehittyvät itsekseen. Mahdotonta. Histonien epigeneettiset markkerit ja koko histonitietokanta perustetaan alkionkehityksen aikana.
3. RNA:n epigeneettisten markkerien järjestys ja profiilit. RNA-tuotteet kuljettavat erityyppisiä epigeneettisiä markkereita sekä solun sisällä että solujen välillä. Soluissa olevien reseptorien lukema ja tuottama informaatio välitetään tyypillisesti RNA-molekyylien epigeneettisissä informaatiorakenteissa. Tämäkin järjestelmä perustetaan alkionkehityksen aikana. Monimutkainen informaatiohallinta perustuu ulkoisen signaalin lukemiseen (anturi, sensori), signaalin prosessointiin, informaation enkoodaukseen, lähettämiseen, liikennöintiin, vastaanottamiseen, dekoodaukseen ja lopulta vasteeseen, eli reaktioon, joka voidaan havaita esim. voimistuneena entsyymituotantona. Tällaiset informaatiohallintajärjestelmät tulee ohjelmoida, sen tietää jokainen mm. robottien parissa työskennellyt automaatioteknologian tai mekatroniikan ammattilainen. Informaatiohallintajärjestelmien tulee olla kerralla valmiita kokonaisuuksia. Vaihe vaiheelta kehittyminen on evolutionistien typerä teoria, jolla ei ole mitään tekemistä havainnoidun tieteen kanssa.
DNA on vain yksi biologisen informaation taso. Ja itse asiassa hyvin karkea informaatiotaso. Solussa on useita muita biologisen informaation muotoja, joita DNA ei millään tavalla ohjaa:
1. DNA:n metylaatioprofiilit. Nämä epigeneettiset informaatiokerrokset perustetaan alkionkehityksen aikana sen tiedon perusteella, jonka vanhemmat jälkeläiselle välittävät. Tieto tulee siis ylhäältä alaspäin. Evolutionistit väittävät, että informaatioprofiilit voisivat kehittyä. Se ei ole mahdollista, koska malli ja juuritieto puuttuu. Jos solulta puuttuvat metylaatioprofiilit, on se kantasolu ilman mitään tehtävää.
2. Histonien epigenettiset markkerit = Biologinen tietokanta. Markkereiden tyyppi ja sijainti histonien hännissä on erittäin spesifiä informaatiota, joka sekin perustetaan lisääntymisen fysiologiassa. Tämä monimutkainen biologisen informaation muoto on suunniteltu ainoastaan aitotumaisille eliöille. Histonien epigeneettiset markkerit vaikuttavat ratkaisevasti mm. vaihtoehtoiseen silmukointimekanismiin sekä siihen, miten paljon DNA on avoinna transkriptiota varten. Solu käyttää histonimarkkereita ja kromatiinin taipumista A/D-muuntimena. Nerokas mekanismi, joka todistaa suunnittelusta. Evolutionistit kuvittelevat, että A/D-muuntimet kehittyvät itsekseen. Mahdotonta. Histonien epigeneettiset markkerit ja koko histonitietokanta perustetaan alkionkehityksen aikana.
3. RNA:n epigeneettisten markkerien järjestys ja profiilit. RNA-tuotteet kuljettavat erityyppisiä epigeneettisiä markkereita sekä solun sisällä että solujen välillä. Soluissa olevien reseptorien lukema ja tuottama informaatio välitetään tyypillisesti RNA-molekyylien epigeneettisissä informaatiorakenteissa. Tämäkin järjestelmä perustetaan alkionkehityksen aikana. Monimutkainen informaatiohallinta perustuu ulkoisen signaalin lukemiseen (anturi, sensori), signaalin prosessointiin, informaation enkoodaukseen, lähettämiseen, liikennöintiin, vastaanottamiseen, dekoodaukseen ja lopulta vasteeseen, eli reaktioon, joka voidaan havaita esim. voimistuneena entsyymituotantona. Tällaiset informaatiohallintajärjestelmät tulee ohjelmoida, sen tietää jokainen mm. robottien parissa työskennellyt automaatioteknologian tai mekatroniikan ammattilainen. Informaatiohallintajärjestelmien tulee olla kerralla valmiita kokonaisuuksia. Vaihe vaiheelta kehittyminen on evolutionistien typerä teoria, jolla ei ole mitään tekemistä havainnoidun tieteen kanssa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Monesti voimme lukea tiedeartikkeleista tai tutkimuksista, että kaikki biologinen informaatio on DNA:ssa. Korjataanpa tämä harhaluulo."
Korjatkaamme tosiaan tämä harhaluulo, joka sinulla on. En ole ainoatakaan artikkelia lukenut, jossa tuollaista olisi väitetty. Tai ainakaan yhtään tällaista, joka olisi kirjoitettu viimeisen 50 vuoden sisällä.
Esimerkiksi:
http://www.ks.uiuc.edu/Training/CaseStudies/pdfs/dna.pdf
"DNA, or deoxyribonucleicacid, is the molecule that carries all the genetic information of an organism(except for some RNA viruses). It can be thought of as a blueprint containing
the instructions that govern the production of proteins and other molecules essential to cell function. "
Tällaisia pseudotieteellisiä artikkeleita on maailmalla tuhansittain. Mutta ethän sinä näitä tietenkään lue, koska et ymmärrä miten solun mekanismit toimivat.
"genetic information" geneettinen informaatio, informaatio, joka on geeneissä. Geenit ovat DNA:ssa.
Puhuttiin biologisesta informaatiosta.
Kuten räyhräyh jo tuossa on kirjoittanutkin, että alkuperäinen väittämäsi koski kaikkea biologista informaatiota, ei vain geneettistä. Geneettinen informaatio löytyy kaikki DNA:sta (kun ei puhuta RNA-viruksista), mutta muuta biologista informaatiota löytyy myös muista molekyyleistä.
Tällaisia artikkeleita, jotka keskittyvät yhteen kokonaisuuteen löytyy varmasti tuhansittain, enkä minä näitä kovin monia ole lukenutkaan. Se mitä minä luen, on vertaisarvioituja tutkimusartikkeleita, ja näitä ole varovaisella arviolla lukenut 500-600. (tosin jos käytetään ROT:n määritelmää artikkelin lukemisesta, olen lukenut tuhansia, jopa yli 10 tuhatta artikkelia).
Samaa mieltä, ettei KAIKKI biologinen informaatio ole DNA:ssa.
1. Kantasolu sisältää potentiaalin kehittyä monenlaiseksi soluksi. En ymmärrä, miten tämä kumoaa mitenkään sen, että DNA:lla on oleellinen tehtävä perimän siirtymisessä vanhemmilta lapselle. Ihminenhän kehittyy yhdestä hedelmöittyneestä munasolusta.
2. En ymmärrä relevanssia... Epigeneettisen sääntelyn olemassa olo ei mitenkään posta DNA:n merkitystä. Evoluution kannalta olennaista on, että perimä siirtyy ja kykenee muuttumaan kopiovirheiden seurauksena.
3. Et ilmeisesti ole perehtynyt oppiviin järjestelmiin. Periaatteessa satunnainen variaatio yhdistettynä huonojen tulosten poistamiseen ja hyvien edelleen varioimiseen täyttää itseoppivan järjestelmän kriteerit. Informaatiojärjestelmän ei tarvitse olla kerralla valmis. Järjestelmä joka kykenee oppimaan ja kehittymään tulee syrjäyttämään ennen pitkään kovakoodatun järjestelmän.
"1. Kantasolu sisältää potentiaalin kehittyä monenlaiseksi soluksi. En ymmärrä, miten tämä kumoaa mitenkään sen, että DNA:lla on oleellinen tehtävä perimän siirtymisessä vanhemmilta lapselle. Ihminenhän kehittyy yhdestä hedelmöittyneestä munasolusta."
Kerro, mikä on DNA:n tehtävä perimän siirtymisessä vanhemmilta lapselle?
"2. En ymmärrä relevanssia... Epigeneettisen sääntelyn olemassa olo ei mitenkään posta DNA:n merkitystä. Evoluution kannalta olennaista on, että perimä siirtyy ja kykenee muuttumaan kopiovirheiden seurauksena."
Epigeneettinen säätely: solujen erillaistumisen perusta.
Käytännön täytyy turvautua tarkoituksenmukaisiin keinoihin, jos narsismi havainnollistaa hyvinvointimalliamme sekä reaktiota tämänhetkisen tilanteen suhteen.