Lapsen muutto isälleen

Eri näkökulmia pyytäisin, jotta voisin tehdä tämän vaikean ratkaisun. Olen asunut lapseni kanssa koko eromme ajan eli 6 vuotta. Lapsi on aina ollut vilkas ja omatahtoinen mutta nyt murrosikä tuo omat lisänsä. Teen paljon töitä, jolloin vanhemmuus on "puhelimen varassa", lasta näen joskus vain pari tuntia vuorokaudessa. Teen vuorotyötä ja pitkät työmatkat. Työpaikan vaihto ei ihan tuosta vain onnistu enkä olisi kyllä halukas edes työtäni vaihtamaaan, tällä hetkellä se on ainoa asia, joka auttaa jaksamaan.

Isän luona lapselle olisi 2 aikuista ja isompaa tyttöä naisen edellisestä avioliitosta niin lapsellani olisi paljon ihmisiä ympärillään. Lapsi ei oikein viihdy isällään mutta käsitykseni mukaan asiat on siellä ihan ok.

Tämä syyllisyydentunto jo pelkästä ajatuksesta, että lapsi muuttaisi, on aika musertavaa. Miten pystyisin hyväsksymään sen, etten yksin pysty antamaan lapselle sitä mitä hän tarvitsee? Tunnen itseni itsekkääksi, vaikka yritän toimia niin, että lapsella olisi hyvä olla. Ja tietysti mietin mitä muut ajattelevat, kun lapsi muuttaakin monen vuoden jälkeen isälleen. Että olenko huono äiti? Tehnyt jotain väärää?T
14725
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 14

Vanhimmat

tehnyt mitään väärin- olet vain lastasi ajatteleva aikuinen.
Et ole huono äiti- ajattelet lapsesi parasta, ja on vain
hyväksi lapsellesi, sekä vanhempien/ teidän "suhteelle",
että antaisit myös isälle mahdollisuuden laajempaan vanhemmuuteen oman lapsensa kanssa- älä turhaan emmi
enää ja syyllistä itseäsi!!! Älä mieti muita, anna lapsen muuttaa
isälleen; ainahan lapsi voi muuttaa takaisin halutessaan-
keskustelkaa yhdessä asiasta lapsen parhaaksi.

Äänestä

Miksi eit lapsia kun et pysty heistä huolehtimaan? Edesvastuutonta toiminta, häpeä!!! Kyllä lapsi muistaa miksi äiti hylkäsi hänet ja tulee hylkäämään sinut aikanaan, Siitä ole varma.
Heitä hänet sutturoiden kynsiin ja saat olla varma että joutuu kiusatuksi, haukutuksi, kyllä ne sutturat aina miesten lapsia haukkuu ja kiusaa ja kaltoin kohtelee. Mutta olet valmis uhraamaan lapsesi ja toteamaan hänen kasvaneen kieroon ja huonoille teille. Mutta säälin lasta ja halveksi sinua, että kehtaat tehdä lapsillesi noin.

Äänestä
  • tästä "djfkdfjdkjdkfjdk" ei kannata välittää- hän ei mitä ilmeisimmin ole sisäistänyt mitä tarkoittaa vanhemmuus-
    ja lapsen etu, oikeudet vanhempaansa ja sukuunsa-

    Äänestä

  • etole kirjoitti:

    tästä "djfkdfjdkjdkfjdk" ei kannata välittää- hän ei mitä ilmeisimmin ole sisäistänyt mitä tarkoittaa vanhemmuus-
    ja lapsen etu, oikeudet vanhempaansa ja sukuunsa-

    Jep, en tuota viestiä tosissani ottanutkaan :) lapsen isä on ollut naimisissa tämän nykyisen kanssa jo 4 vuotta ja tiedän hänen olevan ihan normaali ja mukava ihminen. Lapsi kuitenkin käynyt jo vuosia siellä joka toinen viikonloppu ja lähes kaikki lomat. Ei tässä paljon vaihtoehtoja ole kuin lopettaa työt tai lapsi muuttaa isälleen. Tuollainen kapinoiva teini tarvitsee enemmän aikuista elämäänsä. Mutta raskas tälläinen päätös on, vaikka tiedänkin sen olevan lapselle parasta.

    Äänestä

  • Älä lissu-Lasse lässytä ,sulla ei ole lapsia , asut vanhan äitisi siivellä.

    Äänestä

vieraannutettuna "isänä" kannustaisin ainakin antamaan mahdollisuuden lapsen asumiseen isällä- älä turhaan emmi
enää ja syyllistä itseäsi!!! Älä mieti muita, anna vaan lapsen muuttaa isälleen, varmasti lapsen parhaaksi; ainahan lapsi
voi muuttaa takaisin halutessaan- keskustelkaa toki yhdessä asiasta lapsen parhaaksi.

Äänestä
  • Sinä et ole mikään isä, koska itse kieltäydyit tapaamasta "lapsiasi"- muista tämä.

    Äänestä

Onko vaihtoehto vain joko tai, vai voisiko lapsi asua vuoriviikoin teidän luona? Onko välimatkaa liikaa, vai järjestyykö koulukyydit jotenkin kummasta paikasta tahansa? Itse näkisin, että murrosikäisen heittäminen yhtäkkiä lähes kokonaan eri kotiin, ei ainakaan helpota murkkuiän haasteita. :( Lapsi voisi kokea, ettei kukaan välitä tai rakasta. Kyllä, uhmakkaallakin teinillä on isot tunteet.

Mutta jaksaisit itse paremmin ja lapsi saisi enemmän kenties tarvitsemaansa huomiota, jos olisi vuoroviikot. Ehkä sinäkin voisit jaksottaa töitä niin, että teet enemmän niillä viikoilla, kun lapsi olisi isällään.

Se tuntuu hurjalta, että sinä selvästikään et halua vähentää töitä, vaikka lapsesi tarvitsee sinua. Sitä minun on kieltämättä vaikea ymmärtää. Ei tietenkään tarvitse työpaikkaa vaihtaa, mutta ylitöihinhän kukaan sinua ei pakota. Eikö lapsi ole kuitenkin tärkein? Kohta hän on aikuinen, ja sinulla on aikaa luoda uraa. Jaksatkin paremmin, kun saat lapsen voimaan paremmin.

Äänestä
  • Raision kaupungin "lastenvalvojan-" lausuman mukaisesti; Suomessa ei käytetä lapsen vuoroviikko- asumista lapsen tapaamisoikeudesta sovittaessa, päätettäessä-
    eikä ole lapsen edun mukaista tavata isäänsä yhtenäkään arkipäivänä, arki- ja/ tai juhlapäivänä, pyhänä vuodessa.

    Minun ei tarvitse lastenvalvojana perustella kantaani;
    ULOS MOLEMMAT. KESKUSTELUT PÄÄTTYVÄT TÄHÄN-
    JA LASTENNE ASIAA EI ENÄÄ KOSKAAN SELVITETÄ
    RAISION KAUPUNGISSA- JA SEN SOSIAALITOIMESSA, LASRTENVALVOJALLA.

    Veikko Anttila
    lastenvalvoja, osastopäällikkö
    käräjäoikeuden ns. "sovittelija"
    lautamies
    Raision kaupunki

    Äänestä

  • Työnantaja määrää tahdin ja kysymys oli kolmivuorotyöstä ei ylityöstä.

    Äänestä

  • Hoitsut kirjoitti:

    Työnantaja määrää tahdin ja kysymys oli kolmivuorotyöstä ei ylityöstä.

    Ei työnantaja mitään määrää- suomi on vapaa maa tehdä työelämässä niinkuin itse haluaa; työantaja nyt aina pistää
    hanttiin, kun ei ymmärrä omaa parastaan. On työntekijän
    täysin oma valinta, miten haluaa menetellä. Työnantaja joko
    hyväksyy työntekijän vaatimukset- tai sitten ei, sekin oma
    valinta.

    Äänestä

  • Tuolla asenteella olet työtön, uusia on oven takana ,jotka haluu tehdä töitä ja tulosta.

    Äänestä

  • Tulostaiulos kirjoitti:

    Tuolla asenteella olet työtön, uusia on oven takana ,jotka haluu tehdä töitä ja tulosta.

    Tuolla asenteella työnantaja on ilman situtunutta työntekijää;
    en ole työtön, uusia työnantajia on oven takana ,jotka haluu maksaa tehdystä työstä ja tehdä tulosta.

    Äänestä

  • oikaisuko kirjoitti:

    Raision kaupungin "lastenvalvojan-" lausuman mukaisesti; Suomessa ei käytetä lapsen vuoroviikko- asumista lapsen tapaamisoikeudesta sovittaessa, päätettäessä-
    eikä ole lapsen edun mukaista tavata isäänsä yhtenäkään arkipäivänä, arki- ja/ tai juhlapäivänä, pyhänä vuodessa.

    Minun ei tarvitse lastenvalvojana perustella kantaani;
    ULOS MOLEMMAT. KESKUSTELUT PÄÄTTYVÄT TÄHÄN-
    JA LASTENNE ASIAA EI ENÄÄ KOSKAAN SELVITETÄ
    RAISION KAUPUNGISSA- JA SEN SOSIAALITOIMESSA, LASRTENVALVOJALLA.

    Veikko Anttila
    lastenvalvoja, osastopäällikkö
    käräjäoikeuden ns. "sovittelija"
    lautamies
    Raision kaupunki

    Ei lastenvalvoja päätä- ja kohtuullista yhtään mitään vanhempien keskinäisiä sopimusasioita - lastenvalvoja on täysin oikeustoimikelvoten, eikä edes asianosainen- ja sopimusosapuoli. Lastenvalvoja ei päätä yhtään mitään, eikä oikeutta lausua elatusavun suuruutta tai laatia mitään vanhempien kahdenvälisiä vapaaehtoisia sopimuksia vanhempien yhteisiä lapsia koskevassa asiassa...

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


Äiti40-ja-tytär-11 kirjoitti:

Eri näkökulmia pyytäisin, jotta voisin tehdä tämän vaikean ratkaisun. Olen asunut lapseni kanssa koko eromme ajan eli 6 vuotta. Lapsi on aina ollut vilkas ja omatahtoinen mutta nyt murrosikä tuo omat lisänsä. Teen paljon töitä, jolloin vanhemmuus on "puhelimen varassa", lasta näen joskus vain pari tuntia vuorokaudessa. Teen vuorotyötä ja pitkät työmatkat. Työpaikan vaihto ei ihan tuosta vain onnistu enkä olisi kyllä halukas edes työtäni vaihtamaaan, tällä hetkellä se on ainoa asia, joka auttaa jaksamaan.

Isän luona lapselle olisi 2 aikuista ja isompaa tyttöä naisen edellisestä avioliitosta niin lapsellani olisi paljon ihmisiä ympärillään. Lapsi ei oikein viihdy isällään mutta käsitykseni mukaan asiat on siellä ihan ok.

Tämä syyllisyydentunto jo pelkästä ajatuksesta, että lapsi muuttaisi, on aika musertavaa. Miten pystyisin hyväsksymään sen, etten yksin pysty antamaan lapselle sitä mitä hän tarvitsee? Tunnen itseni itsekkääksi, vaikka yritän toimia niin, että lapsella olisi hyvä olla. Ja tietysti mietin mitä muut ajattelevat, kun lapsi muuttaakin monen vuoden jälkeen isälleen. Että olenko huono äiti? Tehnyt jotain väärää?T

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu