Yksi menetelmä on laittaa keskusteluun joku väite, ajatus, ja sitten keskustellaan siitä niin että vähitellen selviää mikä totuuden jyvä ajatukseen sisältyy.
Nämä foorumit netissähän ovat oivallisesti juuri tätä. Niinhän nämä nettiasiat syntyivätkin. Tiedemiesten keskinäisen keskustelun toteuttamiseksi. Nyt voi siihen täällä osallistua kuka tahansa.
Tämä on yksi totuuden saavuttamisen menetelmä. Rationaalisen ja empiirisen tiedon lisäksi. Ikäänkuin uusi, mutta on jo Sokrateella.
Muita ovat esimerkiksi käsiteanalyysi ja vaihtoehtojen tarkastelu. Logiikka. Maailmankuvien vertailu jne.
Nämä foorumit netissähän ovat oivallisesti juuri tätä. Niinhän nämä nettiasiat syntyivätkin. Tiedemiesten keskinäisen keskustelun toteuttamiseksi. Nyt voi siihen täällä osallistua kuka tahansa.
Tämä on yksi totuuden saavuttamisen menetelmä. Rationaalisen ja empiirisen tiedon lisäksi. Ikäänkuin uusi, mutta on jo Sokrateella.
Muita ovat esimerkiksi käsiteanalyysi ja vaihtoehtojen tarkastelu. Logiikka. Maailmankuvien vertailu jne.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Unohdit grafologian, astrologian, kiromantian, frenologian jne.
Niin, valtavirtatiede, main stream, sehän ei yleensä ole tieteen kärki. Mutta ei se sitä merkitse, että kaikki taikausko ja huuhaa pitäisi hyväksyä. Kärki ei ole huuhaata. Se on vaan vaikea huomata etukäteen. Jälkikäteen kaikki sen huomaavat.
Jotain tässä maailmassa on sellaista, että uusien ja oikeiden ajatusten on vaikeaa päästä esille. Lopulta ne kuitenkin voittavat ja sitten taas itse muuttuvat kehityksen jarruiksi.
Vallankumoukset syövät lapsensa.
Ja totuus tuntuu olevan vain pienillä vähemmistöillä. Totuus on usein sorretussa asemassa.
Skeptisismiä käytetään totuutta vastaan, eihän mitään voi varmuudella todistaa, kuitenkin skeptikot hyväksyvät ateismin ja valtavirtatieteen, eivätkä niihin kohdista epäilyn asettaan.
Skeptinen asenne onkin lisättävä noihin filosofian työmenetelmiin. Se estää uskomasta liian helposti asioihin, jotka eivät pidäkään paikkaansa.
Ilmeisesti on myös asioita, joiden keksiminen on tabu. Ei esim saanut keksiä, että Neuvostoliitto on mätä, vaikka kaikki tiesivät sen omin silmin Leningradista.
Sitten on muotiasioita, joille tiede ei ollenkaan ole immuuni.
Kaikessa on takana ihmisen pahuus, ahneus ja vallanhimo, moraalittomuus jne.
Miten päästään oikeudenmukaisuuteen, vapauteen, suvaitsevaisuuteen, kaikkeen hyvään, rauhaan ja rakkauteen? Demokratia on hyvä keino, sen vaaliminen ja kehittäminen. Ja henkilökohtainen parannus, johon voima tulee syntien anteeksisaamisesta tunnetasolla.
Etiikan puolella filosofiassa olisi tärkempää päästä eettiseen elämään kuin teoretisoida siitä. Teoreettisessa filosofiassa on vaikea hyväksyä asioiden ikuisuus, ratkaisemattomuus.
Miettiä joka asioissa mitä tiedetään ja mitä ei tiedetä.
Miettiä käsitysten perusteet, oletukset.
Miettiä ketä käsitys palvelee. Mitä yhteiskuntaluokkaa, mitä aatetta, mitä ihmistyhmää. Ketä henkilöä.
Filosofia on vaarallista sortajille, diktaattoreille, vääryydelle. Kannattaako olla liian radikaali silti, joutuu itse kärsimään.