Come Hell or High Water (time after time or love and time)

21.4

Selittäminen
on aina
vaikeaa

viitta selässäni
liekeissä,
ensimmäisessä
lauseessa

herkkiä
suomalaisia
haavekuvia

suloisia
ja suljettuja
maalauksia

odottaen
kyyhkysten laskeutuvan
kevääseen

-

tai mustan
puhuvaan salamaan
iskeytyneen korpin

pienet
keltaiset silmät,
kuinka ne

katsovat
pienelle
palaselle
kaunista ihoa

kuiskaten
kasvoilta pingottuneita
epäilyjään

katsoen
yksinäistä
yksinäisyyden
hetkeä

jumalankin kääntää
siitä
kasvonsa

jotta minulla
olisi mahdollisuus
sanoa

ulottua
ulottumattomuuteen
asti vain
jotta aika
osaisi pysähtyä
hetkeen

nähdä teiden
haarojen jakautuvan

sikiävän muistojen
muurin singota
sanoja ja aikaa


-

miten ne kaikki
mielleyhtymät
muuttavat
merkityksiään

kaikessa on
osatotuutena
halua

se ei
ole
sellaista
omistamisen
hamuamaa

vaan siinä
kelluu
kyky olla

tyhjentää
minuutensa,
antautuessaan

hämärille
poluille,
riskien kykyyn
riistää

valon energia
ja
lähettää
värikkyytensä
värinä

parittelevien
kurkien kirkaisu

uskomattomat
kätensä,
sielunsa
rakkaansa
ympärille


-

siten siihen
pehmeään
vimmaan

eroottisuuden
kykyyn
villitä
muutamaa
askelta edempänä

lämpimin tuntein
kohti kokonaisia
elämiä

kohti sen
vetovoimaa,
sykettä

himoa, joka
on suurempi
ja siinä
on osansa
intoa

ulottumatta
koskaan
humalaan
asti

moraalisen heikkouden
syntysijoille,
paikkaan,
joka
on kuitenkin
jokaisen nähtävänä



22.4



Hetkeen ennen
minuutta,
hetkeen
jolla sade
kastelee
onnellisuutta

ja sieltä
nousee
rikkaruohoa

ja se
taistelu
pohjavirtaa
vastaan alkaa

toisille kaikki
tuntuu putoavan
taivaasta,
toiset tarttuvat
väkivaltaan ja
valheeseen

repien omatuntomme,
kuolleet ruumiit
viattomuuden
pyhissä kaupungeissa

-

surullisissa ja
väsyneissä
kaupungeissa

sumun läpi
kesyttyneet
maaseudut

eikä tarvitse
kääntää
peiliä
kasvoilta

murhaavan kauneuden
lävistää
jokaisen
ruumiin

synnyttää
suppean ja
värittömän
päälle

järjen ja
tunteiden
liittoja

-


yhteiskunta perkele
otti ja paini
voiton

luonto,
ruumis ja
viisaus käärittiin
maailman sielun
näytelmään

juuri kun
olin tarttumassa
himoitsemaani
filosofiaan

työ ja automaatio
vaiensi hengen

laittoi sen
rakentamaan
paratiisiin
sivistystä

kasvua ja
kalkkarokäärmeistä
sikiäviä kidutusvälineitä

jotta kaikki saataisiin
lukittua ikuisesti
paikoilleen

sietämättömään tuskaan

-


minulla on vain
uneni,
hetki hetkessä

rubiinin pehmeys
silkkisellä
tyynyllä

kiinteän poven
lupaamassa
nautinnossa

mitä sille
kivettyneelle
kalleudelle

pitäisi tehdä

-

lepyttäisikö sydämen,
myisikö
eniten tarjoavalle

-

miten se
osaakaan luvata

vaatimattomuus ja
röyhkeys

kaikki taivaan
alla,
hellyydellä
ylösluodut kasvot

noituus
noidutussa
kaiken hyökätessä
yhteiskunnan
onnellisuutta vastaan

perkeleet
päivissä,
kirjoituksen ja
sanojen ote
yössä

piilevän
häpeän väsymyksessä

jotta elämällä
olisi merkityksensä
ja aikaa
1125
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

23.4.



Kauneus on
omanlaisensa
vika,
joka
vetää kaiken
maailman sairaudet
puoleensa

sellainen pieni novelli
suuren maailman
tai elämän
katveessa

kertoa tarinansa
ja kääntyillä
odottamattomiin
suuntiin

ja vaikka tarina
ei olisikaan
kovin surullinen
meillä
on taipumus
itkeä

keksiä valkoisia
valheita,
selityksiä,
kun emme ole
varmoja totuudesta

-

intohimon orjat
elävät ilman
toivoa

henkilöityneet
tahrat
pyyhkiytyvät,
jotta jokainen
meistä saisi
kokea armon

nauttia tarpeistaan
kuten jokaisen
tulisi ansaita

vapauttaa itsensä
vankilasta,
sillä ilman armoa
ei meitä
helvettikään
ota vastaan


silmissä
on ainiaan
kokoine yö

ja se haluaa
haluni

pukea
kaunopuheisen
fantasiani

ystävyydeksi,
matkustamisen
hyvin käyttäytyväksi
hyveellisyydeksi

ettei se
aina uneksiessaan
haisisi kuolemalta
vaan siinä
olisi jotain
enemmän

jotain joka
sykkii vaatekerrosten
ja tapakulttuuria
syvemmän kauneuden
alla

tai yllä

inhoan sanaa
syntiin lankeemus,
inhoan tapaa,
jolla lihallisuudelle
annetaan mielikuvia

poissaolon merkityksiä
hengellisyydestä

henki, synnyttää
halu
pyyhkiä
häpeä
ja meidänhän

pitäisi olla viisaita
ja ymmärtää aikaa



24.4 (huominen kirjoitettu tänään)


Aurinkoisen
hetken äitelä
rohkeus

kipu jäsenissä
kiertyy syvemmälle
aivoihin

miten sitä
tunteekaan
elävänsä,
kun tuntee

olemme vanhemmiten
muuttuneet
kivuksi,
sairauksiksi

merkiksi
rapistumisen
ylivallasta
kuinka se
ottaa otteensa
hiipuvasta
materiasta

ja vaikka
sitä
kuinka
leikkaa ja
hätistää

se ei
hiivi
sukkasillaan

hiivi äänetönnä
kissan kokoisin
askelein

vaan se
tekee hyvän
hetken,
tietoisuudesta
kauniin tehdä
sovinto

stereotyyppisen
ajattelun laulaa
laulunsa

eihän kukaan
halua
olla näkemättä
elävää
metsää

suonta, joka
sykkii
tai oikeastaan
tulvii lohtua

ymmärtää hyvän ja
pahan,
ymmärtää
ihmisen olevantuomittu
työhön ja
suruun

henkisen moottorin
tarpeen syttyä
ja synnyttää
tuskasta elämä

-

mikään ei ole
itseä,
lähimmäistä
tai jumalaa
vastaan

kaikki oli vaan
luotava

talo,
sininen
hetki,
aurinko


kaikki auringon
synnyttämät
tarinat,
kaikki mielen
haluamat
hullutukset

miten ne
kuiskuttelevat

miten ne
saivat enkelitkin
lentämään
pienistä
ikkunoista

ja niistä
ei saa suuria
siipiä

miten se
kauneus hivelee
herkkiä
paikkoja

kaiken kukittavan
rohkeuden sillä
tärkeimmällä
luovuudella

tunteakseen
siunatun,
saadakseen
tyydyttymyksen
sijaan kasvua

ymmärryksen

-

luopua suorittamisesta,
ian ikuisen tarpeen
miettiä
seuraavaa siirto
vain ollakseni

tekemättä jättämiseni
ääressä
maailmankaikkeuden
äärettömyydessä

-

siinä on jotain
samaa kuin
vapaassa pudotuksessa

on luotettava
ja silti
oltava rento

osa suoritusta
kuin totuus joka
haluaisi tulla sanotuksi

tai totuus,
joka olisi
osana unohdusta

huorata kokeakseen
mystisyytensä,
tai kasata
moitteettomuutensa
kohdatakseen jumalansa

ymmärtääkseen
mitä
pelastus tarkoittaa

ymmärtääkseen
miten hengetön
häpeämättömyys
asuu meissä

matkustaa sielun
siivellä,
viekotellen silmää

pyytäen ja
toivoen kosketusta

ja tuoksua
kuinka se
lunastus tunkeutuu
aistien perukoille

maksaen maksunsa
markkinahumuna,
pienen palan
täydellisyyttä
peilikuvana


-

olin edellä
syntiä,
kaiken karvaisia
jumalia

olin voittamassa
elämää
puolelleni vain
sanomalla
tekemällä
rakkaudelle kasvot

asiat merkityksellisiksi
niiden tapahtuessa
ei ennen
eikä jälkeen

jotta en menettäisi
nykyhetkeä

herättäisin
herkkätunteisuuteni,
kaiken toimia
yhdessä ja
vastaan pelkän
kokonaisuuden

missä aloitetaan alusta
ja lopetetaan
loppuun

otetaan selvää
ajasta,
autuuden tasosta

sinne mennään
ja tullaan,
olotilaan

josta ei kuitenkaan
ole paluuta

-


onni on ohimenevää

onnellisuus liittää
ohimenevät
pisteet ajattomuuteen

jatkuvuuteen, jossa
menneisyys ja tulevaisuus
lakkaavat
olemasta

syy ja seuraus
epämääräisyyteen


-

vastuuttomuus saa
uuden nimen
kantaessaan
vastuun, jotta
päivät
eivät seuraisi toisiaan

vaikeilla asioilla
olisi sanat,
ratkaisu samaistua
perspektiiviin

kaikki mitä
tarvitsee tietää
kasvaa inhimilliseen
tietämiseen

silmien nähdä
sielullaan ajattomuuteen
huomiseen,
kultani

-

ei ole mitään
suurempaa
kuin rakkaus

ja ajattomuus on
nähtävä,
jotta mikään
voisi alkaa

voisi loppua

voisi kylvää,
jotta niittäminen
olisi mahdollista

uskoon juurtuneen
toivon nähdä
nyt

nähdä intensiteetti,
jolla kelluva
elämä kohtaa
vastaan virtaavia
sieluja

ja nauran
koska ymmärrän

siinähän sinä olet edelleen

katseeni
tarttua alkuun
ja loppuun

kuvioon,
jossa on aihe

aika ja rakkaus,
ulottuvuus olla
ja kasvaa

ääneti maan päällä
niin kuin taivaissa



kiitos aika
kiitos rakkaus



25.4

--

https://youtu.be/QqQ6ntrUEQI

Äänestä

Kommentoi aloitusta


DArtagnan kirjoitti:

21.4

Selittäminen
on aina
vaikeaa

viitta selässäni
liekeissä,
ensimmäisessä
lauseessa

herkkiä
suomalaisia
haavekuvia

suloisia
ja suljettuja
maalauksia

odottaen
kyyhkysten laskeutuvan
kevääseen

-

tai mustan
puhuvaan salamaan
iskeytyneen korpin

pienet
keltaiset silmät,
kuinka ne

katsovat
pienelle
palaselle
kaunista ihoa

kuiskaten
kasvoilta pingottuneita
epäilyjään

katsoen
yksinäistä
yksinäisyyden
hetkeä

jumalankin kääntää
siitä
kasvonsa

jotta minulla
olisi mahdollisuus
sanoa

ulottua
ulottumattomuuteen
asti vain
jotta aika
osaisi pysähtyä
hetkeen

nähdä teiden
haarojen jakautuvan

sikiävän muistojen
muurin singota
sanoja ja aikaa


-

miten ne kaikki
mielleyhtymät
muuttavat
merkityksiään

kaikessa on
osatotuutena
halua

se ei
ole
sellaista
omistamisen
hamuamaa

vaan siinä
kelluu
kyky olla

tyhjentää
minuutensa,
antautuessaan

hämärille
poluille,
riskien kykyyn
riistää

valon energia
ja
lähettää
värikkyytensä
värinä

parittelevien
kurkien kirkaisu

uskomattomat
kätensä,
sielunsa
rakkaansa
ympärille


-

siten siihen
pehmeään
vimmaan

eroottisuuden
kykyyn
villitä
muutamaa
askelta edempänä

lämpimin tuntein
kohti kokonaisia
elämiä

kohti sen
vetovoimaa,
sykettä

himoa, joka
on suurempi
ja siinä
on osansa
intoa

ulottumatta
koskaan
humalaan
asti

moraalisen heikkouden
syntysijoille,
paikkaan,
joka
on kuitenkin
jokaisen nähtävänä



22.4



Hetkeen ennen
minuutta,
hetkeen
jolla sade
kastelee
onnellisuutta

ja sieltä
nousee
rikkaruohoa

ja se
taistelu
pohjavirtaa
vastaan alkaa

toisille kaikki
tuntuu putoavan
taivaasta,
toiset tarttuvat
väkivaltaan ja
valheeseen

repien omatuntomme,
kuolleet ruumiit
viattomuuden
pyhissä kaupungeissa

-

surullisissa ja
väsyneissä
kaupungeissa

sumun läpi
kesyttyneet
maaseudut

eikä tarvitse
kääntää
peiliä
kasvoilta

murhaavan kauneuden
lävistää
jokaisen
ruumiin

synnyttää
suppean ja
värittömän
päälle

järjen ja
tunteiden
liittoja

-


yhteiskunta perkele
otti ja paini
voiton

luonto,
ruumis ja
viisaus käärittiin
maailman sielun
näytelmään

juuri kun
olin tarttumassa
himoitsemaani
filosofiaan

työ ja automaatio
vaiensi hengen

laittoi sen
rakentamaan
paratiisiin
sivistystä

kasvua ja
kalkkarokäärmeistä
sikiäviä kidutusvälineitä

jotta kaikki saataisiin
lukittua ikuisesti
paikoilleen

sietämättömään tuskaan

-


minulla on vain
uneni,
hetki hetkessä

rubiinin pehmeys
silkkisellä
tyynyllä

kiinteän poven
lupaamassa
nautinnossa

mitä sille
kivettyneelle
kalleudelle

pitäisi tehdä

-

lepyttäisikö sydämen,
myisikö
eniten tarjoavalle

-

miten se
osaakaan luvata

vaatimattomuus ja
röyhkeys

kaikki taivaan
alla,
hellyydellä
ylösluodut kasvot

noituus
noidutussa
kaiken hyökätessä
yhteiskunnan
onnellisuutta vastaan

perkeleet
päivissä,
kirjoituksen ja
sanojen ote
yössä

piilevän
häpeän väsymyksessä

jotta elämällä
olisi merkityksensä
ja aikaa

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu