Leikitään että on astronautti , joka on innokas DX-kuuntelija.
Voiko hän jatkaa harrastustaan menestyksellä
a) Kuun pinnalla?
b) Marsin pinnalla?
Perustele!
Voiko hän jatkaa harrastustaan menestyksellä
a) Kuun pinnalla?
b) Marsin pinnalla?
Perustele!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kuun pimeällä puolella on varmaan mukava kuunnella semmoista Rammsteinin musiikkia jota ei Maassa uskalleta soittaa. Marsissa voi kuunnella hiekkadyynien staattisesta sähköstä syntyvää rahinaa. Toisinaan ehkä Rammsteinia.
Riippuu taajuudesta. Jos lyhytaalloilla signaali kantaa hyvin heijastellen ionosfäärin ja Maapallon pinnan välillä niin se tarkoittaa että samainen signaali pääsee huonosti ionosfäärin lävitse. Lyhytaaltoasemat pyrkivät valitsemaan taajuutensa kellonaikaan nähden siten, että aallot heijastuivat hyvin.
Maapallon ulkopuolella kuuntelevan kannalta suurempi heijastavuus tarkoittaa pienempää ulospäin pääsevän signaalin tasoa. Lisäongelmaa aiheutuu siitä, että sama signaali tulee heijastusten vuoksi ionosfääristä lävitse laajoilta alueilta, joilla saattaa olla satoja kilometrejä matkaeroa. Valon nopeuden rajallisuuden vuoksi tästä aiheutuisi interferenssi-ilmiötä eli Maapallon pyöriessä kuunneltava signaali pätkisi nopeassa tahdissa tsup-tsup-tsup-tsup... interferenssikuvion nollakohtien vuoronperää osuessa kuuntelijan suuntaan lähetyskulman muuttuessa.
Jupiteristä tulevia lyhytaaltosignaaleita on kuunneltu Maapallolla, lähtöisin salamaniskuista Jupiterin Io - kuussa. http://vimeo.com/173638603
Maapallolta lähteviä VHF - alueen signaaleita voi kuunnella Kuussa ja Marsissa kunhan antennissa on tarpeeksi vahvistusta. Ne menevät ionosfääristä lävitse. Mikroaalloilla kuuluvuus on taajuusriippuvaista kun vesihöyry absorboi tiettyjä taajuusalueita.
Käytännössä yli 30 MHz läpäisee ionosfäärin kokonaan ja alle 10 MHz heijastuu kokonaan kaikissa olosuhteissa. WHF- ja UHF taajuuksilla voi Kuuhun ja Marsiin kusoilla vaivatta, mikäli vehkeiden ominaisuudet riittävät.
H2O:n ensimmäinen absorbtiopiikki on 22,5 gigan kieppeillä ja se on vain n. 0,2 dB/km. Kuudessakymmenessä gigassa on O2 absorbtio, joka on jopa 10 dB/km. Tällaisia taajuuksia harvioin kusoilussa käytetään.
Niitä korkeammilla taajuuksilla vaimennukset tuppaavat kasvamaan suuriksi, kunnes ne taas putoavat infrapuna- ja varsinkin näkyvän valon alueella.
Mikäpä ettei, tärkeimpien asioiden viestittelyssä voi aina tarvittaessa vaihtaa sitten lankapuhelin liittymän käyttöön kuten Nixon ja Armstrong tekivät.
Kuusalkkari ei jätä ensimmäistäkään tilaisuutta käyttämättä paljastaakseen pohjattoman typeryytensä kaikille, jotka jaksavat lässytystään lukea.
Tietysti alieneiden ja ufojen viestiliikenteen kuulee avaruudessa paremmin kun ei ole ionosfääri häiritsemässä.
Miksi ihmeessä oletat, että alienit ja ufot kommunikoisivat rf-alueella? Eiköhän tuo liene ihmiskunnan erikoisuus, ainakin teknologian tässä vaiheessa.
Miksi ihmeessä oletat että DX-kuuntelun pitäisi rajoittua nimenomaan rf-alueeseen?
Aivan totta. Ihmiskunnallahan onkin käytössään kätevät dx-vastaanottimet esimerkiksi painovoima-aaltoja tai neutriinoja käyttäviin lähetystapoihin.
Ei millään muulla planeetalla voi harrastaa dX-kuuntelua, koska ei ole paikkaa, mihin _maajohdon_ voisi laittaa.
No Kuussa tietenkin käytetään kuutasoantenneja ja kuudoituksia. Ei se niin vaikeaa ole.
Voi.
Mutta mikä on totuus Apollo 20 lennosta?
Ei mikään.
Radioamatööreillä oli käytössään satelliitteja jo, en muistakaan miltä vuosikymmeneltä lähtien. Satelliiteilla välitettiin, muidenkin toimesta, monenlaista dataa jo vuosikymmeniä sitten. Kuvia, sääkuvia, ynnä muuta.
Ensimmäinen radioamatöörien satelliitti Oscar I laukaistiin neljä vuotta maailman ensimmäisen ihmisen lähettämän satelliitin Sputnikin jälkeen eli vuonna 1961. Nykyään ollaan AMSAT:in Oscar - sarjassa satelliitissa numero kymmenen ja muitakin radioamatöörien satelliitteja on kiertoradalle lähetelty.