Olen keskiikäinen mieshenkilö ja luonteeltani olen mukava mutta olen ujo ja kärsin keskivaikeasta jännittämisestä ja muutama lyhempiaikainen naisjuttu on takana mutta yhdyntä ei ole koskaan tuon jännittämisen takia onnisrunut vaikka minulla on normaalit seksuaaliset kyvyt ja halut.Haku tuodda naisasiassa on nyt päällä ja jos löydän kumppanin niin kannattaako rehellisesti naiselle kertoa miten adiani oikeesti on.
Kannattako olla rehellinen ja kertoa totuus
Anonyymi
8199
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Onko sulla myös masennus ja mielialalääkkeet? En tarkoita pahalla, mutta se on niin yleistä, että Keski-ikäisellä jännittäjällä ja ujohkolla henkilöllä on myös masennus.
Et kertonut, että kuinka lähelle yhdyntää olet päässyt. Ja oletko jo päässyt polkuudestasi, koska tuosta lähettämästäsi viestistäsi on jo tovi aikaa?
Olisi tärkeää tiedostaa syyt ujouteen ja jännittämiseen. Ujoushan ei sinänsä ole mitenkään pahasta, se on jotenkin söpöäkin.
Kertomiseen, niin älä kerro kuin vasta H-hetkellä tai sitten aktin jälkeen. Kertominen paljon ennen H-hetkeä voi herättää naisessa epäluuloja ja hän voi siksi pakittaa luotasi pois olethan kuitenkin jo keski-ikäinen mies.
En ole vielä poikuuttani menettänyt ja se jotenkin masentaa
Käytän masennuslääkkeitä olen päässyt lähelle yhdyntää mutta jännitys lamsuttaa erektion
Vedä koko purkki kerralla lärviin
Olen tuo, joka kyseli näitä kysymyksiä. Joskus masislääkkeetkin aiheuttaa erektiovaikeuksia. En kässää sitä oikein, että miksi poikuus masentaa lisäksi. Terapiakin olisi sulle ihan hyvä. Saisit puhua siellä jännityksestä ja ongelmistasi rakkauselämässä. Ammatti-ihminen pystyy antamaan sulle esim. vinkkejä, joilla päästä turhasta jännityksestä.
Itse olin kanssa jo keski-iässä, kun pääsin neitsyydestäni. Lopetin pingottamisen asian ympärillä ja laskin kriteerejäni alemmas. Sen jälkeen löytyi tuleva pitkäaikainen kumppani.
Niin kun kela ei korvaa tuota terapiaa ja joutuisin maksamaan itse koko lystin ja eihän se minun tuloilla onnistu ja en tiedä olisiko tuosta sittenkään apua
Yleensä terapiasta on apua, jos vain osuu kohdalle sellainen ihminen, joka ymmärtää. Tuuripeliä se kieltämättä on vähän, mutta yrittää kannattaa. Voit hakea Kelan psykiatrista kuntoutusta, jolloin et joudu maksamaan. Kuntoutushakemusta varten tarvitset psykiatrin tekemän lausunnon. En ole itse hakenut sellaista kuntoutusta, kun sain muusta syystä ilmaisen, vuoden pituisen "kriisiterapian", jossa kävin psykologin luona juttelemassa.
Kävin joskus psygologin juttusilla parin vuoden ajan ja kerroin tästäkin asiasta mutta eihän siitä apua ollut