Kirjaprojekti on vasta alkumetreilla, mutta hiljaa hyvää tulee :)
Tässä vähän maistiaisia tulevasta kirjasta.
ALKUSANAT
Kalevalan runon luomiskertomus
Tuli sotka, suora lintu; lenteä lekuttelevi
etsien pesän sijoa, asuinmaata arvaellen.
Lenti iät, lenti lännet, lenti luotehet, etelät.
Ei löyä tiloa tuota, paikkoa pahintakana,
kuhun laatisi pesänsä, ottaisi olosijansa.
Liitelevi, laatelevi; arvelee, ajattelevi:
"Teenkö tuulehen tupani, aalloillen asuinsijani?
Tuuli kaatavi tupasen, aalto vie asuinsijani."
Niin silloin ve'en emonen, veen emonen, ilman impi,
nosti polvea merestä, lapaluuta lainehesta
sotkalle pesän sijaksi, asuinmaaksi armahaksi.
Tuo sotka, sorea lintu, liiteleikse, laateleikse.
Keksi polven veen emosen sinerväisellä selällä;
luuli heinämättähäksi, tuoreheksi turpeheksi.
Lentelevi, liitelevi, päähän polven laskeuvi.
Siihen laativi pesänsä, muni kultaiset munansa:
kuusi kultaista munoa, rautamunan seitsemännen.
Alkoi hautoa munia, päätä polven lämmitellä.
Hautoi päivän, hautoi toisen, hautoi kohta kolmannenki.
Jopa tuosta veen emonen, veen emonen, ilman impi,
tuntevi tulistuvaksi, hipiänsä hiiltyväksi;
luuli polvensa palavan, kaikki suonensa sulavan.
Vavahutti polveansa, järkytti jäseniänsä:
munat vierähti vetehen, meren aaltohon ajaikse;
karskahti munat muruiksi, katkieli kappaleiksi.
Ei munat mutahan joua, siepalehet veen sekahan.
Muuttuivat murut hyviksi, kappalehet kaunoisiksi:
munasen alainen puoli alaiseksi maaemäksi,
munasen yläinen puoli yläiseksi taivahaksi;
yläpuoli ruskeaista päivöseksi paistamahan,
yläpuoli valkeaista, se kuuksi kumottamahan;
mi munassa kirjavaista, ne tähiksi taivahalle,
mi munassa mustukaista, nepä ilman pilvilöiksi.
Ajat eellehen menevät, vuoet tuota tuonnemmaksi
uuen päivän paistaessa, uuen kuun kumottaessa.
Aina uipi veen emonen, veen emonen, ilman impi,
noilla vienoilla vesillä, utuisilla lainehilla,
eessänsä vesi vetelä, takanansa taivas selvä.
Jo vuonna yheksäntenä, kymmenentenä kesänä
nosti päätänsä merestä, kohottavi kokkoansa.
Alkoi luoa luomiansa, saautella saamiansa
selvällä meren selällä, ulapalla aukealla.
Kussa kättä käännähytti, siihen niemet siivoeli;
kussa pohjasi jalalla, kalahauat kaivaeli;
kussa ilman kuplistihe, siihen syöverit syventi.
Kylin maahan kääntelihe: siihen sai sileät rannat;
jaloin maahan kääntelihe: siihen loi lohiapajat;
pä'in päätyi maata vasten: siihen laitteli lahelmat.
Ui siitä ulomma maasta, seisattelihe selälle:
luopi luotoja merehen, kasvatti salakaria
laivan laskemasijaksi, merimiesten pään menoksi.
Jo oli saaret siivottuna, luotu luotoset merehen,
ilman pielet pistettynä, maat ja manteret sanottu,
kirjattu kivihin kirjat, veetty viivat kallioihin.
Monilla kulttuureilla on ollut omat luomiskertomuksensa, jotka voivat olla myyttejä, uskontoa, perimätietoa tai muuta säilynyttä kirjallista aineistoa. Luomiskertomuksissa maailma ja ihmiset syntyvät tyhjästä ja tuntemattomasta alkutilasta. Luomiskertomuksissa luominen voi tapahtua vaikkapa alkumunasta. Raamatun mukaan ihminen luotiin maan tomusta. Joissakin luomiskertomuksissa vedenpaisumus tuhoaa ja luo ihmiskunnan uudelleen, mutta näin ei tapahtunut Raamatun mukaan. Kalevalan runossa maailma syntyi sotkan munasta.
Alkuräjähdysteorian mukaan maailmankaikkeus syntyi noin 13,8 miljardia vuotta sitten äärimmäisen kuumasta ja tiheästä tilasta. Havaintojen mukaan maailmankaikkeus laajenee kiihtyvällä nopeudella. Galaksit etääntyvät maasta sitä nopeammin mitä kauempana ne ovat. Alkuräjähdysteoria käsittelee maailmankaikkeuden syntymää ja kehittymistä. Tieteellinen teoria ei kuitenkaan kerro mitään siitä, mitä oli ennen alkuräjähdystä. Tämän kirjan tarkoitus on esittää kehittämäni uusi teoria universumin syvemmästä olemuksesta. Olen antanut tälle teorialleni nimeksi fasaaniteoria. Fasaani on kaunisvärinen lintu. Toivon, että fasaaniteoria olisi myös kaunis ja värikäs.
Tieteen nykyisen standardimallin mukaan aika ja avaruus syntyivät alkuräjähdyksessä. Tiede ei kuitenkaan pysty kertomaan mitä oli ennen alkuräjähdystä. Ajan käsitteellä ei ole merkitystä ilman alkuräjähdyksessä syntynyttä avaruutta. Maailmankaikkeus on efektiivisesti tarksteltuna aika-avaruus. Teorian efektiivisyys tarkoittaa siis todenmukaisuutta jollakin riittävällä ja tieteellisesti hyäksytyllä mittaustarkkuudella.Kuitenkin fundamentaalisemmasta, tarkemmasta ja todenmukaisemmasta näkökulmasta katsottuna informaatiota menetetään paljon verrattuna efektiiviseen tarkkuuteen.
Aika-avaruus on suhteellisuusteorian keskeinen käsite. Valonnopeus on fysikaalinen vakio ja kaiken informaation yläraa. Erityisen suhteellisuusteorian mukaan mikään massaa omaava kappale ei voi saavuttaa valonnopeutta.
Tässä vähän maistiaisia tulevasta kirjasta.
ALKUSANAT
Kalevalan runon luomiskertomus
Tuli sotka, suora lintu; lenteä lekuttelevi
etsien pesän sijoa, asuinmaata arvaellen.
Lenti iät, lenti lännet, lenti luotehet, etelät.
Ei löyä tiloa tuota, paikkoa pahintakana,
kuhun laatisi pesänsä, ottaisi olosijansa.
Liitelevi, laatelevi; arvelee, ajattelevi:
"Teenkö tuulehen tupani, aalloillen asuinsijani?
Tuuli kaatavi tupasen, aalto vie asuinsijani."
Niin silloin ve'en emonen, veen emonen, ilman impi,
nosti polvea merestä, lapaluuta lainehesta
sotkalle pesän sijaksi, asuinmaaksi armahaksi.
Tuo sotka, sorea lintu, liiteleikse, laateleikse.
Keksi polven veen emosen sinerväisellä selällä;
luuli heinämättähäksi, tuoreheksi turpeheksi.
Lentelevi, liitelevi, päähän polven laskeuvi.
Siihen laativi pesänsä, muni kultaiset munansa:
kuusi kultaista munoa, rautamunan seitsemännen.
Alkoi hautoa munia, päätä polven lämmitellä.
Hautoi päivän, hautoi toisen, hautoi kohta kolmannenki.
Jopa tuosta veen emonen, veen emonen, ilman impi,
tuntevi tulistuvaksi, hipiänsä hiiltyväksi;
luuli polvensa palavan, kaikki suonensa sulavan.
Vavahutti polveansa, järkytti jäseniänsä:
munat vierähti vetehen, meren aaltohon ajaikse;
karskahti munat muruiksi, katkieli kappaleiksi.
Ei munat mutahan joua, siepalehet veen sekahan.
Muuttuivat murut hyviksi, kappalehet kaunoisiksi:
munasen alainen puoli alaiseksi maaemäksi,
munasen yläinen puoli yläiseksi taivahaksi;
yläpuoli ruskeaista päivöseksi paistamahan,
yläpuoli valkeaista, se kuuksi kumottamahan;
mi munassa kirjavaista, ne tähiksi taivahalle,
mi munassa mustukaista, nepä ilman pilvilöiksi.
Ajat eellehen menevät, vuoet tuota tuonnemmaksi
uuen päivän paistaessa, uuen kuun kumottaessa.
Aina uipi veen emonen, veen emonen, ilman impi,
noilla vienoilla vesillä, utuisilla lainehilla,
eessänsä vesi vetelä, takanansa taivas selvä.
Jo vuonna yheksäntenä, kymmenentenä kesänä
nosti päätänsä merestä, kohottavi kokkoansa.
Alkoi luoa luomiansa, saautella saamiansa
selvällä meren selällä, ulapalla aukealla.
Kussa kättä käännähytti, siihen niemet siivoeli;
kussa pohjasi jalalla, kalahauat kaivaeli;
kussa ilman kuplistihe, siihen syöverit syventi.
Kylin maahan kääntelihe: siihen sai sileät rannat;
jaloin maahan kääntelihe: siihen loi lohiapajat;
pä'in päätyi maata vasten: siihen laitteli lahelmat.
Ui siitä ulomma maasta, seisattelihe selälle:
luopi luotoja merehen, kasvatti salakaria
laivan laskemasijaksi, merimiesten pään menoksi.
Jo oli saaret siivottuna, luotu luotoset merehen,
ilman pielet pistettynä, maat ja manteret sanottu,
kirjattu kivihin kirjat, veetty viivat kallioihin.
Monilla kulttuureilla on ollut omat luomiskertomuksensa, jotka voivat olla myyttejä, uskontoa, perimätietoa tai muuta säilynyttä kirjallista aineistoa. Luomiskertomuksissa maailma ja ihmiset syntyvät tyhjästä ja tuntemattomasta alkutilasta. Luomiskertomuksissa luominen voi tapahtua vaikkapa alkumunasta. Raamatun mukaan ihminen luotiin maan tomusta. Joissakin luomiskertomuksissa vedenpaisumus tuhoaa ja luo ihmiskunnan uudelleen, mutta näin ei tapahtunut Raamatun mukaan. Kalevalan runossa maailma syntyi sotkan munasta.
Alkuräjähdysteorian mukaan maailmankaikkeus syntyi noin 13,8 miljardia vuotta sitten äärimmäisen kuumasta ja tiheästä tilasta. Havaintojen mukaan maailmankaikkeus laajenee kiihtyvällä nopeudella. Galaksit etääntyvät maasta sitä nopeammin mitä kauempana ne ovat. Alkuräjähdysteoria käsittelee maailmankaikkeuden syntymää ja kehittymistä. Tieteellinen teoria ei kuitenkaan kerro mitään siitä, mitä oli ennen alkuräjähdystä. Tämän kirjan tarkoitus on esittää kehittämäni uusi teoria universumin syvemmästä olemuksesta. Olen antanut tälle teorialleni nimeksi fasaaniteoria. Fasaani on kaunisvärinen lintu. Toivon, että fasaaniteoria olisi myös kaunis ja värikäs.
Tieteen nykyisen standardimallin mukaan aika ja avaruus syntyivät alkuräjähdyksessä. Tiede ei kuitenkaan pysty kertomaan mitä oli ennen alkuräjähdystä. Ajan käsitteellä ei ole merkitystä ilman alkuräjähdyksessä syntynyttä avaruutta. Maailmankaikkeus on efektiivisesti tarksteltuna aika-avaruus. Teorian efektiivisyys tarkoittaa siis todenmukaisuutta jollakin riittävällä ja tieteellisesti hyäksytyllä mittaustarkkuudella.Kuitenkin fundamentaalisemmasta, tarkemmasta ja todenmukaisemmasta näkökulmasta katsottuna informaatiota menetetään paljon verrattuna efektiiviseen tarkkuuteen.
Aika-avaruus on suhteellisuusteorian keskeinen käsite. Valonnopeus on fysikaalinen vakio ja kaiken informaation yläraa. Erityisen suhteellisuusteorian mukaan mikään massaa omaava kappale ei voi saavuttaa valonnopeutta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Korjailin hieman aloitusta. Olisiko tämä jo lopullinen versio?
ALKUSANAT
Kalevalan runon luomiskertomus
Tuli sotka, suora lintu; lenteä lekuttelevi
etsien pesän sijoa, asuinmaata arvaellen.
Lenti iät, lenti lännet, lenti luotehet, etelät.
Ei löyä tiloa tuota, paikkoa pahintakana,
kuhun laatisi pesänsä, ottaisi olosijansa.
Liitelevi, laatelevi; arvelee, ajattelevi:
"Teenkö tuulehen tupani, aalloillen asuinsijani?
Tuuli kaatavi tupasen, aalto vie asuinsijani."
Niin silloin ve'en emonen, veen emonen, ilman impi,
nosti polvea merestä, lapaluuta lainehesta
sotkalle pesän sijaksi, asuinmaaksi armahaksi.
Tuo sotka, sorea lintu, liiteleikse, laateleikse.
Keksi polven veen emosen sinerväisellä selällä;
luuli heinämättähäksi, tuoreheksi turpeheksi.
Lentelevi, liitelevi, päähän polven laskeuvi.
Siihen laativi pesänsä, muni kultaiset munansa:
kuusi kultaista munoa, rautamunan seitsemännen.
Alkoi hautoa munia, päätä polven lämmitellä.
Hautoi päivän, hautoi toisen, hautoi kohta kolmannenki.
Jopa tuosta veen emonen, veen emonen, ilman impi,
tuntevi tulistuvaksi, hipiänsä hiiltyväksi;
luuli polvensa palavan, kaikki suonensa sulavan.
Vavahutti polveansa, järkytti jäseniänsä:
munat vierähti vetehen, meren aaltohon ajaikse;
karskahti munat muruiksi, katkieli kappaleiksi.
Ei munat mutahan joua, siepalehet veen sekahan.
Muuttuivat murut hyviksi, kappalehet kaunoisiksi:
munasen alainen puoli alaiseksi maaemäksi,
munasen yläinen puoli yläiseksi taivahaksi;
yläpuoli ruskeaista päivöseksi paistamahan,
yläpuoli valkeaista, se kuuksi kumottamahan;
mi munassa kirjavaista, ne tähiksi taivahalle,
mi munassa mustukaista, nepä ilman pilvilöiksi.
Ajat eellehen menevät, vuoet tuota tuonnemmaksi
uuen päivän paistaessa, uuen kuun kumottaessa.
Aina uipi veen emonen, veen emonen, ilman impi,
noilla vienoilla vesillä, utuisilla lainehilla,
eessänsä vesi vetelä, takanansa taivas selvä.
Jo vuonna yheksäntenä, kymmenentenä kesänä
nosti päätänsä merestä, kohottavi kokkoansa.
Alkoi luoa luomiansa, saautella saamiansa
selvällä meren selällä, ulapalla aukealla.
Kussa kättä käännähytti, siihen niemet siivoeli;
kussa pohjasi jalalla, kalahauat kaivaeli;
kussa ilman kuplistihe, siihen syöverit syventi.
Kylin maahan kääntelihe: siihen sai sileät rannat;
jaloin maahan kääntelihe: siihen loi lohiapajat;
pä'in päätyi maata vasten: siihen laitteli lahelmat.
Ui siitä ulomma maasta, seisattelihe selälle:
luopi luotoja merehen, kasvatti salakaria
laivan laskemasijaksi, merimiesten pään menoksi.
Jo oli saaret siivottuna, luotu luotoset merehen,
ilman pielet pistettynä, maat ja manteret sanottu,
kirjattu kivihin kirjat, veetty viivat kallioihin.
Monilla kulttuureilla on ollut omat luomiskertomuksensa, jotka voivat olla myyttejä, uskontoa, perimätietoa tai muuta säilynyttä kirjallista aineistoa. Luomiskertomuksissa maailma ja ihmiset syntyvät tyhjästä ja tuntemattomasta alkutilasta. Luomiskertomuksissa luominen voi tapahtua vaikkapa alkumunasta. Raamatun mukaan ihminen luotiin maan tomusta. Joissakin luomiskertomuksissa vedenpaisumus tuhoaa ja luo ihmiskunnan uudelleen, mutta näin ei tapahtunut Raamatun mukaan. Kalevalan runossa maailma syntyi sotkan munasta.
Alkuräjähdysteorian mukaan maailmankaikkeus syntyi noin 13,8 miljardia vuotta sitten äärimmäisen kuumasta ja tiheästä tilasta. Havaintojen mukaan maailmankaikkeus laajenee kiihtyvällä nopeudella. Galaksit etääntyvät maasta sitä nopeammin mitä kauempana ne ovat. Alkuräjähdysteoria käsittelee maailmankaikkeuden syntymää ja kehittymistä. Tieteellinen teoria ei kuitenkaan kerro mitään siitä, mitä oli ennen alkuräjähdystä. Tämän kirjan tarkoitus on esittää kehittämäni uusi teoria universumin syvemmästä olemuksesta. Olen antanut tälle teorialleni nimeksi fasaaniteoria. Fasaani on kaunisvärinen lintu. Toivon, että fasaaniteoria olisi myös kaunis ja värikäs.
Ajan käsitteellä ei ole merkitystä ilman alkuräjähdyksessä syntynyttä avaruutta. Maailmankaikkeus on efektiivisesti tarksteltuna aika-avaruus. Teorian efektiivisyys tarkoittaa siis todenmukaisuutta jollakin riittävällä ja tieteellisesti hyäksytyllä mittaustarkkuudella.Kuitenkin fundamentaalisemmasta, tarkemmasta ja todenmukaisemmasta näkökulmasta katsottuna informaatiota menetetään paljon verrattuna efektiiviseen tarkkuuteen. Aika-avaruus on suhteellisuusteorian keskeinen käsite. Valonnopeus on fysikaalinen vakio ja kaiken informaation yläraja. Erityisen suhteellisuusteorian mukaan mikään massaa omaava kappale ei voi saavuttaa valonnopeutta.
Luuletko jonkun vielä lukevan tuollaista ajanhukkaa?
Mikset samantien laittanut koko raamattuasi siihen?
Lukekaa aku ankkaa, jos ei pää kestä muuta lukea.