Miten kerroitte vanhemmille ym. uskiksille, ettette enää usko? Mä oon jo täysi-ikäinen, mutten oo saanut sanotuksi, että jeesuskusetus ei oo mua varten.
Uskovan perheen lapset: Miten kerroitte?
Anonyymi
5139
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei sitä tarvitse erikseen sanoa, kyllä se näkyy jokapäiväisestä elämästä, tavoista ja käytöksestä.
Jos vanhempasi ynnä muut ottavat asian puheeksi, sanot sitten, että Jeesus ei enää kuulu elämääsi. Piste.
Olet vielä nuori ja selvästi kokematon.Tulet huomaamaan, että elämä on pitkä ja käsityksesi muuttuu vielä montakertaa. Olen varma ,että joudut vielä perumaan kirjoituksesi,kuten moni muukin ja minäkin jouduin hetkellisen epäuskoni perumaan. Mutta Jeesus ottaa sinut aikanaan iloiten vastaan ,kun tulet vilpittömästi, epäuskosi tunnustaen Jeesuksen syliin.
Se on sinun oma valinta. Vaikka vanhempien mielestä väärä, niin kyllä heidän tulisi kunnioittaa sitä. Sulla on oikeus uskoa tai olla uskomatta. Sun täytyy kertoa, sillä silloin se lakkaa painamasta sinua. Äitini oli ihana kristitty, ja meillä oli homo veli. Salattiin se. Mutta äiti totesi, että ei hän ole typerys, vaan tämä poika on rakas ja aina tervetullut kotiin, vaikka hänen elämäntyyliänsä ei
fanita ja aina tekoja hyväksy. Hän ei ikinä hylkäisi omaa lastaan!! Siinä vasta asennetta. Toivottavasti saat keskusteltua asiallisesti vanhempiensi kanssa.
Voit selittää tota jeesuspaskaa niin paljon kuin sielu sietää. (Joskaan en usko sieluihin.) Mä oon huomannut, että kun irrottauduin tästä sairaudesta nimeltä kristinusko, mun elämänlaatuni parani. Ei tarvinnu enää väkisin palvoa sairasta Jumalaa, joka tuomitsee mun kaverit Helvettiin.
Elät omaa elämääsi, teet omat valintasi.