Mä oon siinä mielessä omituisessa tilanteessa, että musta tuntuu, että Jeesus yrittää tulla vuosien jälkeen mun elämään. :o Mulla on kauheen kova kaipuu Jumalan luo ja haluisin päästä lähemmäs sitä ja antaa elämän sen käsiin.
MUTTA. Mulla on kuitenkin todella paskoja kokemuksia, kun olen joskus aiemmin antanut elämän Jumalalle, en ees lopulta tiedä onko se olemassa vai oonko vaan keksinyt kaiken päästäni. Lyhyesti sanottuna oon vaan päätynyt fundamentalistisiin kuvioihin, missä oon lopulta kokenut vain ahdistusta. Oon myös kasvanut tiukassa uskonnollisessa yhteisössä, joten oon saanut uskon "äidinmaidossa". Sittemmin ollut sellainen on-off -suhde koko uskoon.
Nyt kuitenkin vuosien jälkeen tullut kova kaipuu Jumalan luo, pelottaa, että oon sekoamassa tai päädyn taas jonnekin ahdistavaan yhteisöön tai muuten vaan konservatiivikristityksi tätä menoa.
Onko joku nyt tai ollut aiemmin samassa tilanteessa? Miten ootte selvinnyt tällaisesta kriisistä? Musta tuntuu, että oon kuitenkin paljon onnellisempi ja tasapainoisempi, kun pysyn riittävän kaukana mistään seurakunnista tai fundamentalistisesta uskosta. Osaatteko suositella esim. jotain kirjallisuutta, mitä kannattaisi lukea saadakseen järjen päähän, ennen kuin pää alkaa enemmän flippaamaan ja päädyn johonkin jeesusjengiin, mistä taas helvetin vaikea irtautua?
Mielelläni keskustelisin asiasta myös, mulle voi myös kirjoittaa osoitteeseen eroonuskosta (a) gmail.com
MUTTA. Mulla on kuitenkin todella paskoja kokemuksia, kun olen joskus aiemmin antanut elämän Jumalalle, en ees lopulta tiedä onko se olemassa vai oonko vaan keksinyt kaiken päästäni. Lyhyesti sanottuna oon vaan päätynyt fundamentalistisiin kuvioihin, missä oon lopulta kokenut vain ahdistusta. Oon myös kasvanut tiukassa uskonnollisessa yhteisössä, joten oon saanut uskon "äidinmaidossa". Sittemmin ollut sellainen on-off -suhde koko uskoon.
Nyt kuitenkin vuosien jälkeen tullut kova kaipuu Jumalan luo, pelottaa, että oon sekoamassa tai päädyn taas jonnekin ahdistavaan yhteisöön tai muuten vaan konservatiivikristityksi tätä menoa.
Onko joku nyt tai ollut aiemmin samassa tilanteessa? Miten ootte selvinnyt tällaisesta kriisistä? Musta tuntuu, että oon kuitenkin paljon onnellisempi ja tasapainoisempi, kun pysyn riittävän kaukana mistään seurakunnista tai fundamentalistisesta uskosta. Osaatteko suositella esim. jotain kirjallisuutta, mitä kannattaisi lukea saadakseen järjen päähän, ennen kuin pää alkaa enemmän flippaamaan ja päädyn johonkin jeesusjengiin, mistä taas helvetin vaikea irtautua?
Mielelläni keskustelisin asiasta myös, mulle voi myös kirjoittaa osoitteeseen eroonuskosta (a) gmail.com
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pakene näitä lahkoja.Itse olen hellariperheen kasvatti.Istuin vuosikausia kokouksissa,onnettomana,en saanut apua.Lähdin pois,olen käynyt läpi sellaiset kivut,kun mitään ei ollutkaan.Olen epäillyt Jumalan olemassa oloa,niin paljon kärsimystä on ollut elämässäni.Mistä sain iloa eilen,kun kävin syöpäkontrollissa,kun en olekkaan vielä kuolemassa,asiat olikin paremmin,kuin joku lääkäri antoi ymmärtää.Tunsin,että joku auttaa minua.Uskovien tuttujeni kanssa en voi jakaa iloani,he eivät iloitse kanssani,yksi jopa sanoi,haluaa kuulla huonoja uutisia!!Kyllä minullakin on Jumalan kaipuu,Hän johdattaa varmasti sinua ja minua löytämään johdatuksen ulkopuolelta näiden lahkojen.
voin sanoa, kokemuksesta, että kun vihdoin irrottautuu, ei missään tapauksessa yhdenkään henkilön kanssa pidä olla enää missään tekemisissä.
Parhaimmat, ja parhaimman tuen saat niiltä, jotka olleet samassa tilanteessa/koettuna.
p.s. on olemassa t e r v e t t ä k i n kristinuskon opetusta.
Tuo sinun kaipuusi Jumalan luo (jota ei ole edes olemassa) johtuu juuri kotikasvatuksestasi.
Ilmeisesti lapsuutesi ei ollut uskonnon parissa niin ahdistavaa kuin aikuisuudessasi.
Onko niin, että elämässäsi on joku tyhjä kohta ja kaipaat jotain lapsuudestasi, jotain, joka täyttäisi tuon kohdan. Ehkä siksi kaipaat uskonyhteisöön.
Muista kuitenkin mitä ahdistusta se on sinulle aiemmin tuonut.
Lue vaikka vaikka Hannu Lauerman Usko toivo ja huijaus niminen kirja sekä Richard Dawkinsin Jumalharha.
Nekin kirjat voisivat tuoda ymmärrystä päähäsi.
kirjallisuutta: "Luther / "Sidottu ratkaisuvalta", v. 2017, Suomentanut: A.E. Koskenniemi/ ensimmäinen julkaisu v. 1952, erittäin lukemisen arvoinen kirja.
"Mulla on kauheen kova kaipuu Jumalan luo ja haluisin päästä lähemmäs sitä ja antaa elämän sen käsiin."
Mieti nyt vähän! Jumalia on maailma väärällään eikä yhdestäkään todistetta. Ja itse väität kaipaavasi jonkun yksittäisen huomaan. Oletko ottanut selvää edes murto-osasta muita? Niissä saattaisi olla vaikka kuinka paljon parempia.
Tai sitten, tutustuttuasi tarpeeksi moneen, huomaisit että kusetusta ovat kaikki ja pääsisit elämän alkuun.