Otin mun kissan vuosi sitten aikuisena luokseni asumaan. Kukaan ei tiedä tarkkaa ikää, mutta hän on arviolta 4-7 -vuotias. Historiastakaan ei ole tarkempaa tietoa.
Kissa seuraa minua kaikkialle, krähisee (hänen tapa "maukua") saadakseen huomiota, pyörii jaloissa, koittaa sihdata näkökenttääni pyörimään, tulee vessaankin perässä ja koittaa änkeä joko syliin, tai hartioille ja raapii tajuamatta. Jos istun mihin tahansa, on välittömästi änkemässä syliin / niskaan ja toistaa tätä käytöstä suorastaan maanisesti, vaikka pistäisi lattialle vaikka kuinka monta kertaa. Nuolla lipittää myös koko ajan kättä, hiuksia, naamaa tms.. On tyttö, mutta aloittaa joskus sellaisen kollimaisen huudon, jos ei saa huomiota. Ihan sama vaikka olisin huomioimatta.
Leluja on varmaan puoli säkillistä, mutta leikkiminen loppuu välittömästi, kun minä en ole mukana koko ajan ja leikkiestäänkin on "laiska". Usein on kättä puskemassa tai syliin änkemässä leikkihetkinäkin. Ei ole vähääkään omatoiminen.
Tuo jatkuva kimpussa hääriminen ja maaninen perässä roikkuminen on tullut jo siihen pisteeseen, että minä vietän aikaani makkarissa, kun kissa on saanut omia olkkarin. Sen olen onneksi saanut koulutettua, että saan viettää hetkiä myös yksin. En saa katsella telkkariakaan, kun kissa änkee niskaan, naamalle, kynsii, nuolee, tai pyörii pöydällä telkkarin edessä huomiota saadakseen. Minulla on ollut vuosien varrella useita kissoja, mutta tämä tapaus on jo hieman rasittava.
Kaverit ei suostu ottamaan kissaa enää hoitoon juuri tuon luonteen vuoksi ja siksi, kun on kranttu myös ruuan suhteen (suostuu syömään jotain tiettyä ruokaa vain satunnaisesti, vaikkei ole allergioita tms.) mihinkään ei voi yhdessäkään reissata, koska kissa oksentaa ja kakkii allensa. Kertakokeilu riitti.
Onko kellään ollut samanlaista kissaa? Miten saitte kissan olemaan itsenäisempi? Sosiaalisuus on tosi ok, mutta ei tuollainen maaninen pakkohuomionhaku.
Kissa seuraa minua kaikkialle, krähisee (hänen tapa "maukua") saadakseen huomiota, pyörii jaloissa, koittaa sihdata näkökenttääni pyörimään, tulee vessaankin perässä ja koittaa änkeä joko syliin, tai hartioille ja raapii tajuamatta. Jos istun mihin tahansa, on välittömästi änkemässä syliin / niskaan ja toistaa tätä käytöstä suorastaan maanisesti, vaikka pistäisi lattialle vaikka kuinka monta kertaa. Nuolla lipittää myös koko ajan kättä, hiuksia, naamaa tms.. On tyttö, mutta aloittaa joskus sellaisen kollimaisen huudon, jos ei saa huomiota. Ihan sama vaikka olisin huomioimatta.
Leluja on varmaan puoli säkillistä, mutta leikkiminen loppuu välittömästi, kun minä en ole mukana koko ajan ja leikkiestäänkin on "laiska". Usein on kättä puskemassa tai syliin änkemässä leikkihetkinäkin. Ei ole vähääkään omatoiminen.
Tuo jatkuva kimpussa hääriminen ja maaninen perässä roikkuminen on tullut jo siihen pisteeseen, että minä vietän aikaani makkarissa, kun kissa on saanut omia olkkarin. Sen olen onneksi saanut koulutettua, että saan viettää hetkiä myös yksin. En saa katsella telkkariakaan, kun kissa änkee niskaan, naamalle, kynsii, nuolee, tai pyörii pöydällä telkkarin edessä huomiota saadakseen. Minulla on ollut vuosien varrella useita kissoja, mutta tämä tapaus on jo hieman rasittava.
Kaverit ei suostu ottamaan kissaa enää hoitoon juuri tuon luonteen vuoksi ja siksi, kun on kranttu myös ruuan suhteen (suostuu syömään jotain tiettyä ruokaa vain satunnaisesti, vaikkei ole allergioita tms.) mihinkään ei voi yhdessäkään reissata, koska kissa oksentaa ja kakkii allensa. Kertakokeilu riitti.
Onko kellään ollut samanlaista kissaa? Miten saitte kissan olemaan itsenäisempi? Sosiaalisuus on tosi ok, mutta ei tuollainen maaninen pakkohuomionhaku.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.