Luin yhdestä nettijulkaisusta lastensuojelun työstä, heidän tavasta tehdä työtä vanhempien kanssa jne... Julkaisu oli yhdessä kolmesta isoimmasta uutiskanavasta.
Siinä kerrottiin kuinka lapsi sairasti, huoli oli kova ja lopulta opettajat tekivät lastensuojelu illmoituksen.
Tässä jutussa lastensuojelun erityisosaaja kertoi kuinka yleisesti asioissa toimitaan ja mitkä ovat tavoitteet, huostaanotto ei ole ykköstavoite. Hienoa.
Itse työskentelen lastensuojelualalla huostaanotettujen lasten sijais äitinä. Asiat on ihan ok, yhteistyö lasten hyväksi toimii mutkattomasti, työntekijän-, biologisten vanhempien jne. kanssa, olen onnekas.
Aina se ei mene näin.
Olen vuosien saatossa tullut huomaamaan kuinka vaikeaksi lasten kasvattaminen on tehty. Itse ollessani biologisen nuoren kanssa psykologin vastaanotolla jouduin siellä toteamaan että "minähän vain olen äiti tälle lapselle". Ammattilaisten mielestä minun 15 vuotias on itse kykenevä päättämään mikä hänelle on parasta, nuori joka voi henkisesti huonosti (monet meidän nuoret nykyään), on juuri ja juuri kotihoidolla elämässä kiinni. Ammattilaisen mielestä meidän pitää kuunnella häntä ja tehdä niinkuin hän sanoo. Äiti ei tiedä tässä kohtaa mitään. Kuitenki noin 6kk kuluttua olimme siinä tilanteessa että tehtiin niinkuin äiti sanoi ja tilanne on nuoren kannalta paljon parempi.
Eli tämä lastensuojelu Suomessa on mennyt liian vaikeaksi, ihmiset joilla ei ole lapsia omassa elämässä ovat kuitenkin päättäjinä kun lastensuojelulakeja päätetään ja "uudistetaan" paremmiksi. Mielestäni heidän mielestä se on lakiin nojaten tehty helpommaksi mutta meidän kasvattajien jotka tätä "kenttä/lähityötä" konkreettisesti tekevät, heidän elämää on vaikeutettu.
Mitään et saa tehdä tai joudut ongelmiin. Jos sinun nuori ei tule illalla sovitusti kotiin toistuvasti uhmakkaalla mielellä keinot siihen vaikuttaa on heikot.
Ennen oli keinot puuttua, enää ei. Viisaat "pukumiehet/naiset" ovat säätäneet mielestään hyvät lait ja säännöt tekemättä päivääkään ns. kenttätyötä ja meidät on jätetty niitä hienouksia sitten toteuttamaan.
Eipä onnistu vaan tehdään lastensuojelu ilmoitus, ylityöllistetyille viranomaisille ja he toteuttavat tätä hienoa lakia mitkä nämä pukumiehet /naiset ovat laatineet. Tulos on, lastensuojelun asiakkuuksia lisääntyy, nuoret voivat huonosti, ei ole keinoja auttaa, resurssit ovat heikot jne... Samalla kaikki me tiedämme että näistä nuorista on kasvamassa meidän yhteiskunnalle päättäjiä, pelottava ajatus.
Se miksi otin tämän asian esille tuossa netti artikkelissa on se että siinä oleva lastensuojelun työntekijä on juuri tämä "pukunainen". Hänellä ei ole tietoa kenttätyöstä mitään, koulutusta on varmasti paljon ja tietoa, kokemus on kuitenkin meidän paras kouluttaja.
Siinä kerrottiin kuinka lapsi sairasti, huoli oli kova ja lopulta opettajat tekivät lastensuojelu illmoituksen.
Tässä jutussa lastensuojelun erityisosaaja kertoi kuinka yleisesti asioissa toimitaan ja mitkä ovat tavoitteet, huostaanotto ei ole ykköstavoite. Hienoa.
Itse työskentelen lastensuojelualalla huostaanotettujen lasten sijais äitinä. Asiat on ihan ok, yhteistyö lasten hyväksi toimii mutkattomasti, työntekijän-, biologisten vanhempien jne. kanssa, olen onnekas.
Aina se ei mene näin.
Olen vuosien saatossa tullut huomaamaan kuinka vaikeaksi lasten kasvattaminen on tehty. Itse ollessani biologisen nuoren kanssa psykologin vastaanotolla jouduin siellä toteamaan että "minähän vain olen äiti tälle lapselle". Ammattilaisten mielestä minun 15 vuotias on itse kykenevä päättämään mikä hänelle on parasta, nuori joka voi henkisesti huonosti (monet meidän nuoret nykyään), on juuri ja juuri kotihoidolla elämässä kiinni. Ammattilaisen mielestä meidän pitää kuunnella häntä ja tehdä niinkuin hän sanoo. Äiti ei tiedä tässä kohtaa mitään. Kuitenki noin 6kk kuluttua olimme siinä tilanteessa että tehtiin niinkuin äiti sanoi ja tilanne on nuoren kannalta paljon parempi.
Eli tämä lastensuojelu Suomessa on mennyt liian vaikeaksi, ihmiset joilla ei ole lapsia omassa elämässä ovat kuitenkin päättäjinä kun lastensuojelulakeja päätetään ja "uudistetaan" paremmiksi. Mielestäni heidän mielestä se on lakiin nojaten tehty helpommaksi mutta meidän kasvattajien jotka tätä "kenttä/lähityötä" konkreettisesti tekevät, heidän elämää on vaikeutettu.
Mitään et saa tehdä tai joudut ongelmiin. Jos sinun nuori ei tule illalla sovitusti kotiin toistuvasti uhmakkaalla mielellä keinot siihen vaikuttaa on heikot.
Ennen oli keinot puuttua, enää ei. Viisaat "pukumiehet/naiset" ovat säätäneet mielestään hyvät lait ja säännöt tekemättä päivääkään ns. kenttätyötä ja meidät on jätetty niitä hienouksia sitten toteuttamaan.
Eipä onnistu vaan tehdään lastensuojelu ilmoitus, ylityöllistetyille viranomaisille ja he toteuttavat tätä hienoa lakia mitkä nämä pukumiehet /naiset ovat laatineet. Tulos on, lastensuojelun asiakkuuksia lisääntyy, nuoret voivat huonosti, ei ole keinoja auttaa, resurssit ovat heikot jne... Samalla kaikki me tiedämme että näistä nuorista on kasvamassa meidän yhteiskunnalle päättäjiä, pelottava ajatus.
Se miksi otin tämän asian esille tuossa netti artikkelissa on se että siinä oleva lastensuojelun työntekijä on juuri tämä "pukunainen". Hänellä ei ole tietoa kenttätyöstä mitään, koulutusta on varmasti paljon ja tietoa, kokemus on kuitenkin meidän paras kouluttaja.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.