Presidenttinä Neuvostoliitto oli Koivistolle kaikki kaikessa, aina Neuvostoliiton loppuun saakka.
Koivisto tapasi salaa säännöllisesti muun muassa lähetystöneuvos Viktor Vladimirovia, Tehtaankadun KGB-pomoa, Suomen kotiryssien ykköstykkiä.
– Eihän Koivisto pystynyt päättämään yhtään Neuvostoliittoa koskevaa asiaa ennen kuin pystyin vakuuttamaan, että Väyrynen on nippusiteillä sidottu sekä käsistä että jaloista niin, ettei se inahda, Tiitinen kertoo.
Politiikka-Suomi-dokumentti herättää yhden kysymyksen: Mitä jos Paavo Väyrynen olikin oikeassa Mauno Koivistosta?
Yleisradion Politiikka-Suomi-dokumentti herättää monia kysymyksiä lähihistorian politiikan käänteistä ja henkilöistä. Yksi on presidentti Mauno Koiviston rooli. Voisiko Koiviston toimintaa loputtomiin ja myös ohjelmassa arvosteleva Paavo Väyrynen sittenkin nykyvalossa olla ainakin osittain oikeilla jäljillä?
Yleisessä ja koivistolaisessa historiantulkinnassa Väyrysestä on tehty tarinan konna, Koivistosta sankari ja pääministeri Harri Holkerista Koiviston marionetti.
Nykyvalossa Koiviston toiminnasta voisi esittää myös kriittisiä tulkintoja, vaikka muistaakin, että perustuslaki oli toinen.
Koiviston ”manuaalinen” ohjaus 1987 vaalien jälkeisissä hallitusneuvotteluissa voitaisiin nähdä myös umpikekkosmaisena toimintana, jossa presidentti ohitti eduskuntapuolueiden tahdon ja ehkäpä parlamentarisminkin.
Väyrysen ohella muutkin ”kassakaappimiehet” eli kokoomuksen Ilkka Suominen ja Rkp:n Christoffer Taxell joutuivat Koiviston jyräämäksi.
Nykyisen perustuslain mukaan Koiviston temppu ei olisi mahdollista, mutta silloin oli. Eikä kukaan pitänyt Koiviston toimintaa kekkosmaisena – paitsi Väyrynen, joka ei tosin tätä termiä käyttänyt.
Presidentti Urho Kekkosestakin on kirjoitettu metritolkulla muutakin totuutta kuin Juhani Suomen versiota. Myös Koiviston toimintaa katsotaan jatkossa monelta eri kannalta.
Onneksi välipaloja saa nyt Ylen dokumentista. Vahva katselusuositus!
Jo etukäteen kohistu Ylen Politiikka-Suomi-dokumenttisarja on jo katsottavissa Yle Areenassa ja tv-kanavalla se alkaa näkyä torstaista alkaen. Politiikan lähihistorian läpivalaisuksi, jossa historian tekijät eli poliitikot kertovat hyvin avoimesti kokemuksistaan, voitoistaan ja ennen muuta pettymyksistään.
Sarja painottuu lähihistoriaan, pääasiassa viimeisen kymmenen viidentoista vuoden ajanjaksolle.
Sarjan ensimmäisessä osassa kurkotetaan myös kauemmaksi ja sille on annettu osuva nimi: Voiko vitutukseen kuolla?
Kysymyksen esitti lääkärilleen Jukka Suihkoselle tuolloinen keskustan puheenjohtaja Paavo Väyrynen (kesk) vuoden 1987 vaalien jälkeen, kun presidentti Mauno Koivisto pakotti Väyrysen oppositioon tämän kokoomuksen ja Rkp:n kanssa junailemasta, seuraavan hallituksen kokoonpanoa koskevasta kassakaappisopimuksesta huolimatta – tai pikemminkin sen takia.
Paavo Väyrynen oli vuonna 2017 menehtyneelle Koivistolle 80-luvulla suoranainen maanvaiva, mutta vuoden 1987 hallitusratkaisu paljasti kaikelle kansalle kaksikon välirikon.
Poliittisissa piireissä se oli tiedetty juttu.
Rasittava Väyrynen oli Koiviston kannalta myös tuon ajan kirjehäirikkö.
Sen jälkeen poliittisessa historiankirjoituksessa on edetty Mauno Koiviston sanelemien tulkintojen mukaan.
Koivisto tapasi salaa säännöllisesti muun muassa lähetystöneuvos Viktor Vladimirovia, Tehtaankadun KGB-pomoa, Suomen kotiryssien ykköstykkiä.
– Eihän Koivisto pystynyt päättämään yhtään Neuvostoliittoa koskevaa asiaa ennen kuin pystyin vakuuttamaan, että Väyrynen on nippusiteillä sidottu sekä käsistä että jaloista niin, ettei se inahda, Tiitinen kertoo.
Politiikka-Suomi-dokumentti herättää yhden kysymyksen: Mitä jos Paavo Väyrynen olikin oikeassa Mauno Koivistosta?
Yleisradion Politiikka-Suomi-dokumentti herättää monia kysymyksiä lähihistorian politiikan käänteistä ja henkilöistä. Yksi on presidentti Mauno Koiviston rooli. Voisiko Koiviston toimintaa loputtomiin ja myös ohjelmassa arvosteleva Paavo Väyrynen sittenkin nykyvalossa olla ainakin osittain oikeilla jäljillä?
Yleisessä ja koivistolaisessa historiantulkinnassa Väyrysestä on tehty tarinan konna, Koivistosta sankari ja pääministeri Harri Holkerista Koiviston marionetti.
Nykyvalossa Koiviston toiminnasta voisi esittää myös kriittisiä tulkintoja, vaikka muistaakin, että perustuslaki oli toinen.
Koiviston ”manuaalinen” ohjaus 1987 vaalien jälkeisissä hallitusneuvotteluissa voitaisiin nähdä myös umpikekkosmaisena toimintana, jossa presidentti ohitti eduskuntapuolueiden tahdon ja ehkäpä parlamentarisminkin.
Väyrysen ohella muutkin ”kassakaappimiehet” eli kokoomuksen Ilkka Suominen ja Rkp:n Christoffer Taxell joutuivat Koiviston jyräämäksi.
Nykyisen perustuslain mukaan Koiviston temppu ei olisi mahdollista, mutta silloin oli. Eikä kukaan pitänyt Koiviston toimintaa kekkosmaisena – paitsi Väyrynen, joka ei tosin tätä termiä käyttänyt.
Presidentti Urho Kekkosestakin on kirjoitettu metritolkulla muutakin totuutta kuin Juhani Suomen versiota. Myös Koiviston toimintaa katsotaan jatkossa monelta eri kannalta.
Onneksi välipaloja saa nyt Ylen dokumentista. Vahva katselusuositus!
Jo etukäteen kohistu Ylen Politiikka-Suomi-dokumenttisarja on jo katsottavissa Yle Areenassa ja tv-kanavalla se alkaa näkyä torstaista alkaen. Politiikan lähihistorian läpivalaisuksi, jossa historian tekijät eli poliitikot kertovat hyvin avoimesti kokemuksistaan, voitoistaan ja ennen muuta pettymyksistään.
Sarja painottuu lähihistoriaan, pääasiassa viimeisen kymmenen viidentoista vuoden ajanjaksolle.
Sarjan ensimmäisessä osassa kurkotetaan myös kauemmaksi ja sille on annettu osuva nimi: Voiko vitutukseen kuolla?
Kysymyksen esitti lääkärilleen Jukka Suihkoselle tuolloinen keskustan puheenjohtaja Paavo Väyrynen (kesk) vuoden 1987 vaalien jälkeen, kun presidentti Mauno Koivisto pakotti Väyrysen oppositioon tämän kokoomuksen ja Rkp:n kanssa junailemasta, seuraavan hallituksen kokoonpanoa koskevasta kassakaappisopimuksesta huolimatta – tai pikemminkin sen takia.
Paavo Väyrynen oli vuonna 2017 menehtyneelle Koivistolle 80-luvulla suoranainen maanvaiva, mutta vuoden 1987 hallitusratkaisu paljasti kaikelle kansalle kaksikon välirikon.
Poliittisissa piireissä se oli tiedetty juttu.
Rasittava Väyrynen oli Koiviston kannalta myös tuon ajan kirjehäirikkö.
Sen jälkeen poliittisessa historiankirjoituksessa on edetty Mauno Koiviston sanelemien tulkintojen mukaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Joskus+ovat+Ameriikan+talousmiehet+sanoneet+että+USA+ei+ole+vieläkään+toipunut+30-luvun+lamasta.+Suomelle+se+oli+90+luku.
Presidentti nimittää pääministerin tänäkin päivänä. Samoin presidentti (eduskuntaryhmien kanssa keskusteltuaan) kertoo eduskunnalle pääministeriehdokkaan nimen. Tämän jälkeen eduskunta äänestää, sopiiko presidentin valinta sille.
Presidentin valta tulisi nyt palauttaa, sen tulee seurata "pästä kertoimia"
Ettei tallaiset pääministerit pääse liikaa ohjaileen maata kaaokseen.
Tubesta löytyy pari kertomusta, Koivistoakin sivutaan. NL halusi Koiviston presidentiksi.
Valitettavasti olemme poliittisesti vieläkin itäblokin maa, vaikka kansa ei koko ajatusta siedä. Kiitosta tästä voisi vierittää demareille...etenkin Haloselle ja Tuomiojalle, joiden voimakas toverihenki idän suuntaan saisi varmasti normaali makuaistilla varustetun pesemään kielensä