Ikävanhan ketjun aiheuttaman pohdinnan innoittamana aloitan uuden.
Elämä on hyvää. On lapset, on vielä hyvässä kunnossa olevan vanhemmat (ei vielä huolta), sisko perheineen, serkut, kummit, ystäviä pitkän ajan takaa. Ihmissuhteet on läheisiä ja kunnossa. Lapsilta saa halauksia ja lemmikki hyppää syliin silitettäväksi, jos muuten ei huomaa.😊 Kesälomalla pääsee mökille järvelle, vierestä alkaa 10km metsäpolut, sieni- ja marjamaastot, lähellä on järviä ja meri. Takapihalla saa kuoputtaa multaa. Luonnosta saa hyvää oloa.
Terveysasiat ei aiheuta huolta eikä muitakaan perusturvallisuutta heiluttavia murheita ei ole. Koti on ihana, vaikka jotain pikku asioita on rempan jäljiltä tekemättä. Talous on kunnossa eikä joka euroa tarvitse venyttää (voi tehdä stressiä). Työssä on kivat ja innostuneet työkaverit. Sen merkityksen huomaa vasta, jos työilmapiiri on tuskaa. Työ on enimmäkseen kivaa, älyllisesti haastavaa, dynaamista ja asioihin pystyy vaikuttamaan. Plussana on, että työllä on myös suurempi merkitys taustalla (työnantajan tuotto-odotusten lisäksi).
Kun ruuhkaisen pikkulapsivuosien jälkeen pääsee harrastamaan, voi elää myös välillä itselleen ja ehtii pohtia itseään, näkyy se elämän laadussa. Aika monta vuotta on joutunut painamaan autotunella lapset kaiken edellä.
Kaikki on siis kasassa, paitsi se romanttinen rakkaus. Haluaisin sanoa, etten minä sitä tarvitse. Mutta EI se olisi totta!!! Olen hyvästä elämästä huolimatta tarvitseva ja vajaa. Tunnustan, kaipaan tunneyhteyttä, kaipaan hellyyttä, kaipaan kosketusta ja ihmistä iholle, räjähdän kohta tähän ikuiseen selibaattiin, kaipaan silmiin katsomista, kaipaan tulla kuulluksi ja nähdyksi, kaipaan olla toiselle tärkeä. Kaipaan sitä kun saan puhua lapsista ja kysyä mielipidettä ja jakaa huolten aiheita. Kaipaan sitä kun saa rakastaa miestä aidosti ja syvästi, olla lähellä. Kaipaan, että joku auttaa laittamaan verhotangon ikkunaan (no sain sen sinne itsekin, ainakin väliaikaisesti ennen kuin se tulee alas 😂)
En edes osaa pelätä parisuhteen kauheaa vääntöä, koska ei sellaista ole koskaan reilussa parissa kymmenessä vuodessa tullut vastaan. Sanon kyllä mielipiteeni suoraan eikä ex puolisoltaan ole ihan tossuja olleet, mutta ei asioita sopiminen, joustaminen ja kompromissit mieleltään joustavalle mikään iso asia ole. Enkä ikinä valitsisi ihmistä, jonka elämä häiriintyy siitä miten hammastahnaa tuubia väännän tms. pikkuasioista. Enkä valitsisi kuin toista tasapainoista, joka haluaa samoja asioita (jos homma etenee alun tutustumisen jälkeen). Sen tiedän, että huonot suhteet on jo nähty! Suhteen pitää antaa molemmille, jotta siinä on mitään järkeä. Ja sitä varten syvempi tutustuminen on, että kumpikin punnitsee onko tässä aineksia vai ei.
Tämä ei ollut mikään helppo tunnustus, edes itselleni. Vahva heikko nainen. Elämää.
Kiitos yhdelle herralle kun sait minut itkemään. Tiedän, ettei sillä ollut sellaista tarkotusta, se oli vain musiikkia, mutta kipeä paikka oli minussa itsessäni. Ehkä kuitenkin tarvitsin sen itkun, jotta ymmärrän että rakkautta pelkäämällä jää vaille sitä mitä eniten tarvitsee. Luulen, että tarvitsin sen oivalluksen. Tunnustus on alku, itselleni.
Elämä on hyvää. On lapset, on vielä hyvässä kunnossa olevan vanhemmat (ei vielä huolta), sisko perheineen, serkut, kummit, ystäviä pitkän ajan takaa. Ihmissuhteet on läheisiä ja kunnossa. Lapsilta saa halauksia ja lemmikki hyppää syliin silitettäväksi, jos muuten ei huomaa.😊 Kesälomalla pääsee mökille järvelle, vierestä alkaa 10km metsäpolut, sieni- ja marjamaastot, lähellä on järviä ja meri. Takapihalla saa kuoputtaa multaa. Luonnosta saa hyvää oloa.
Terveysasiat ei aiheuta huolta eikä muitakaan perusturvallisuutta heiluttavia murheita ei ole. Koti on ihana, vaikka jotain pikku asioita on rempan jäljiltä tekemättä. Talous on kunnossa eikä joka euroa tarvitse venyttää (voi tehdä stressiä). Työssä on kivat ja innostuneet työkaverit. Sen merkityksen huomaa vasta, jos työilmapiiri on tuskaa. Työ on enimmäkseen kivaa, älyllisesti haastavaa, dynaamista ja asioihin pystyy vaikuttamaan. Plussana on, että työllä on myös suurempi merkitys taustalla (työnantajan tuotto-odotusten lisäksi).
Kun ruuhkaisen pikkulapsivuosien jälkeen pääsee harrastamaan, voi elää myös välillä itselleen ja ehtii pohtia itseään, näkyy se elämän laadussa. Aika monta vuotta on joutunut painamaan autotunella lapset kaiken edellä.
Kaikki on siis kasassa, paitsi se romanttinen rakkaus. Haluaisin sanoa, etten minä sitä tarvitse. Mutta EI se olisi totta!!! Olen hyvästä elämästä huolimatta tarvitseva ja vajaa. Tunnustan, kaipaan tunneyhteyttä, kaipaan hellyyttä, kaipaan kosketusta ja ihmistä iholle, räjähdän kohta tähän ikuiseen selibaattiin, kaipaan silmiin katsomista, kaipaan tulla kuulluksi ja nähdyksi, kaipaan olla toiselle tärkeä. Kaipaan sitä kun saan puhua lapsista ja kysyä mielipidettä ja jakaa huolten aiheita. Kaipaan sitä kun saa rakastaa miestä aidosti ja syvästi, olla lähellä. Kaipaan, että joku auttaa laittamaan verhotangon ikkunaan (no sain sen sinne itsekin, ainakin väliaikaisesti ennen kuin se tulee alas 😂)
En edes osaa pelätä parisuhteen kauheaa vääntöä, koska ei sellaista ole koskaan reilussa parissa kymmenessä vuodessa tullut vastaan. Sanon kyllä mielipiteeni suoraan eikä ex puolisoltaan ole ihan tossuja olleet, mutta ei asioita sopiminen, joustaminen ja kompromissit mieleltään joustavalle mikään iso asia ole. Enkä ikinä valitsisi ihmistä, jonka elämä häiriintyy siitä miten hammastahnaa tuubia väännän tms. pikkuasioista. Enkä valitsisi kuin toista tasapainoista, joka haluaa samoja asioita (jos homma etenee alun tutustumisen jälkeen). Sen tiedän, että huonot suhteet on jo nähty! Suhteen pitää antaa molemmille, jotta siinä on mitään järkeä. Ja sitä varten syvempi tutustuminen on, että kumpikin punnitsee onko tässä aineksia vai ei.
Tämä ei ollut mikään helppo tunnustus, edes itselleni. Vahva heikko nainen. Elämää.
Kiitos yhdelle herralle kun sait minut itkemään. Tiedän, ettei sillä ollut sellaista tarkotusta, se oli vain musiikkia, mutta kipeä paikka oli minussa itsessäni. Ehkä kuitenkin tarvitsin sen itkun, jotta ymmärrän että rakkautta pelkäämällä jää vaille sitä mitä eniten tarvitsee. Luulen, että tarvitsin sen oivalluksen. Tunnustus on alku, itselleni.
Vastaukset 103
Vanhimmat
Joo. Kuullostaa mukavalta. Pidä toi ja usko hyvään elämässäsi. Kyllä sinä sitä saat. Ja ansaitset.
Kiitos. ♥️ Hyvää on jo enemmän mitä monella, en valita ja osaan arvostaa! En ole myöskään epätoivoinen ja samantien juokse päättömästi mihinkään harkitsemattomaan.
Kaiken mitä sanoin pitkästi ydin on:
- Olen onnellinen, mutta minulta puuttuu rakkaus, se romanttinen.
- Oivalsin, että rakkautta pelkäämällä jää vaille sitä mitä eniten tarvitsee.
Hyvä tiedostaa asioita elämästään, löytää sanoitus niille ja sanoa se ääneen vielä itselleen vakuuttavasti. Se on jo vastaantuloa puoliväliin sitä mikä on tulossa.
Kyllä mä sussa näen jotain niin valmista.
Mä itse leijun just 5 cm ilmassa joka kohtaan, että liekö tuo tuoreena mielessä?
”Mä itse leijun just 5 cm ilmassa joka kohtaan, että liekö tuo tuoreena mielessä?”
Ehkä ymmärrän jotain, tai siis pystyn päättelemään vaivattomasti, mutta parempi kysyä mitä tarkoitat kuin arvata.
Niin, että tuoreessa muistissa se, että on valmis ottaa vastaan jotain kaunista.
Ota maksullinen toyboy.
AV
Olit sitten AV tai ”AV”, kumpiakin näkyy palstalla meinaan, sama vastaus kuin alla.
Jotkut tarvitsevat enemmän kuin toiset. Ja ne jotka tarvitsevat sitä, tarvitsevat yleensä myös tätä.
Ihmisen tarvitsevuus ja ahneus tuhoaa tämän pallon.
Harvemmassa ovat ne, jotka sanovat etteivät tarvitse mitään lisää, vaan voivat vähentää entisestäkin.
Rakkaus ei ole aineellinen asia. Rakkaus ei tuhoa maapalloa vaan tuo hyvää, ellei sitten lisäänny aivan holtittomasti. Se ei ole tarkoitukseni. Eikä rakkauden kulutus lapsille tai kumppanille kuluta maapalloa, eikä tuota pahaa.
Minulla on paljon, tiedän. Se mitä on, on tullut kodin luomalla rohkaisulla ja omalla kovalla työllä ajan kanssa. Kannan kyllä korteni kekoon myös niiden eteen, jolla asiat on huonommin kiitos Suomen veroprogression. Teen sen mielelläni.
Joo, ei se rakkaus lapsiin tosiaan kuluta maapalloa, eikä lapset yleensäkään, vaikka niitä ilmaston pilaajiksi syytetään. Meidän vanhojen on syytä vaan siirtyä sivuun ajoissa jälkikasvumme tieltä. Mullakin tuli viimekesänä 15 000 km auton mittariin. Etten tiedä yhtään lasta joka näin paljon saasteita tuottais. Pikkusen meni sivuun aiheesta. Anteeks.
Miten se on niin vaikeaa kun asiat on kunnossa, niin niinkin yksinkertainen asia kuin parisuhde ei onnistu.
Kaikilla ei ole asiat kunnossa, ja siksi asia arvolatautuneisuudessaan on nurinkurinen.
Positiivinen syrjintä aiheuttaa myös yhteiskunnallista epätasapainoa, se jäi feministeiltä huomaamatta, ja lasku on kova.
Tiedän, että kaikilla ei ole asiat hyvin. Silti myös ne kenellä on asiat hyvin tarvitsevat rakkautta. Usein omaan elämäänsä voi vaikuttaa monessa asiassa ja saada pitkällä tähtäimellä elämän paremmaksi. Tietysti on asioita, joihin ei vaikuttaa, kuten sairaudet.
Pilde se ohjaa emberizinkin elämää.
Ei se ohjaa, vaikka niin haluat ajatella miehisestä näkökulmasta. Jos ohjaisi, en itkisi täällä , vaan olisin jo 2.5v järjestänyt elämäni aika toisella lailla. 😆 Ja kommenttien laatu korostaa sitä samaa syytä sille miksi en toisenlaista järjestelyä ole harkinnut.
En ole tuo pilde-kommentoija, mutta kommentoinpa tähän. Kyllä sinun kannattaisi jo tinderiin / muuhun seuranhakupalveluun mennä. Niin pahasti haisee seuranhakuilmoitukselta tuo sinun aloitus ja käytös koko ajan.
Tämä ei ole siihen sopiva alusta johtuen käyttäjäkunnasta ja maantieteellisestä laajuudesta.
Esim. minä ottaisin mielelläni yhteyttä, jos olisin oikeasti vapaa, keskustelua voisi käydä yksityisemmin, maantiede olisi kohdallaan ja sinulla ei olisi niitä lapsia enää kotona.
Huomaatko kuinka monta jossia tuli, ja minä olen kuitenkin palstan järkipäästä. Eikä meitä edes kovin montaa ole täällä, vaikka laskee kaikki. On varattuja, naisvihaajia, hulluja, provoja ja viihdekäyttäjiä.
Tinderi ei ole minua varten. Muita harkitsen, myöhemmin. Eikä tämä ole seuranhakuilmoitus. 😂
Tiedän hyvin, että rajoitteita on sinulla, minulla ja muillakin. Puolin ja toisin. Monen asian pitää kohdata. Löytäminen joko vaatii joko hyvää tuuria tai sitten aktiivista etsintää. En vielä jaksa ajatella sitä puolta vielä ollenkaan.
Sellainen ystävällismielinen vinkki vielä, että jos et ole palstan pitkäaikaiskäyttäjä, niin et ehkä tiedä että täällä on myös ainakin yksi tosi kova pukki, joka ajelee suomen päästä päähän kunhan vaan treffeille pääsee ja pimppiä saa. Pelkkä panomies siis. Kumma, ettei vielä ole sinuun näppejää iskenyt. Mutta iso tyttöhän sinä jo olet. Se ei paljon palstalla keskustele, vaan pyrkii heti treffeille.
Olen+aikuinen.+Jos+johonkin+ryhdyn,+tiedän+mitä+teen+ja+teen+sen+omasta+harkinnasta.+Vaikka+haaveilen+rakkaudesta,+silti+jalat+on+tukevasti+maassa.+En+ole+kenenkään+kanssa+mihinkään+ilman+kahdenkeskistä+keskustelua+lähdössä+(maili+tms)..+Jos+seksin+saaminen+on+ihmiselle+ykkösprioriteetti,+sen+saa+helpommallakin+muualta.+
Kun ihminen kuvailee täällä itseään avoimesti, tietysti hyviä puoliaan korostaen ja esiin tuoden, niin siitä se itsensä markkinointivaikutelma tulee. Jos lisäksi vielä kertoo kaipaavansa, niin asiahan on päivän selvä. En usko, että täällä on kovin montaa muuta ajattelevaa palstalaista, joka tulkitsisi toisin. Empaattinen ihminen näkee asian helposti vierestä. Toki olen nähnyt muutakin, mutta sitä en viitsi tähän kirjoittaa.
Itse pystyn keskustelupalstalla keskustelemaan asioista, ilman että minun henkilökohtaisista tunnoista ottaa erkkikään selvää. Keskustelen asioista viihteen varjossa.
Mutta nyt tämä lähtee aivan liikaa asialinjalle, joten tsemppiä sinulle jatkoon. Meitä on niin monenlaisia.
Kuka muka?
Ai, taas mies vai? Eiköhän täällä miehet ole niitä heppi pitkänä muijien perässä kaahottavia, enkä mä.
Kirjoitin itselleni miksi olen onnellinen, miksi elämäni on hyvää. Se on. Jos lähtisin tekemään markkinointi-ilmoitusta sisältö olisi aika erilainen. En nostaisi seksiä ylös (sanoin jo miksi), enkä myöskään asioita joita yleensä pidetään statusasioita, nostaisin vain asioita, jotka on omassa seuranhakuprioriteetissä oleellisia. Enkä itse myöskään tarttuisi noihin asioihin. Siksi en hakisi tälläisellä tekstillä, jos hakisin.
Tuo, että kaikki on superhyvin on oleellista sen rinnalla, että silti on minulta puuttuu yksi aika oleellinen asia. Vaikka tämä aloitus herättänyt paljon kommentteja, silti pohdin ensisijaisesti itseäni varten. Suuri osa ei täällä avaudu. Itse mietin, että jos täällä ei mennä syvemmälle, en jaksaisi itse osallistua viikkoa pidempään.
Kiitos stempistä.
=)
Toivon kaikista eniten että, kaikki unelmasi toteutuvat, ja, elämäsi,
olisin, unelmien ja itsensä ikuisuuden pituinen ja unelmasi tulisivat toteen,
eikä, kärsimys tai tuska, ole, enää ikinä seuranasi, tai, kipuna tai tuskana
"elämän" ja kärsimyksen, vaan, elämäsi, olisi jo elämää ja unelmien ja
haaveiden elämää,
siitä unelmoin ja toivon, ja, pyydän ja toivon ja rukoilen,
toivo ja haaveile siitä kanssani, ja toivotaan ja unelmoidaan,
elämän haaveet ja unelmat, NYT, ja, toteen vain,
ja, elämäsi, on kuin unelmaa, ja haavetta, joka nyt, jo, totta, vain olisi,
ja, on, vain,
N
=)
Olen intuitiivinen, ja tarvitsen elämässä haaveita tai tavoitteita, miten sen asian nyt haluaa ilmaista. Silti se matka on itselleni tärkeämpi kuin saavuttaako sen määränpään. Elämästä voi oppia eikä kaikkea haluamaansa aina saa.
Olen miettinyt asiaa paljon ja päätynyt siihen, että heikkous tekee minut itseasiassa vahvemmaksi. Kun tiedän, että olevani vajaa ja tarvitseva, en lähde suhteeseen VAIN täyttääkseni tuon vajeen. Suhteen, toimivan ja kestävän, pohja on tunneyhteys, saman suuntainen arvopohja ja sama aaltopituus. Kun pohja kantaa, tarvitaan toki tunteet ja vähän muutakin siihen päälle (irl).
En voi tietää, kohtaanko enää sen oikean vai en. Toivon tietysti, mutta elämä sen lopulta näyttää. Tällä kohtaa riittää, että kohtaan mielenkiintoisia ihmisiä irl, täällä tai jossain muualla. Siitä se etenee, jos etenee. Aiemmin kiinni olit ovi on nyt raollaan, mutta taidan jättää vielä aktiivisen hakemisen tulevaisuuteen.
Saanko luvan hitaaseen onnettomaan virtuaaliseen tanssiin?
Ainoa todellinen rakkaus on onneton rakkaus. Onnellinen rakkaus on kuin terveen ihmisen sydämentykytys: ihminen ei huomaa sitä:)
https://www.youtube.com/watch?v=M4YoLCLgUYw
AV
Virtuaalinen hidas sopii hyvin, turvaväli pysyy asiallisena. 😆
Tuosta rakkaudesta olen eri mieltä. Olen kokenut onnellista pitkää rakkautta, se ei vaan ole kestänyt lopun elämää. Osaan myös arvostaa hyvää rakkautta niin kuin arvostan hyviä asioita elämässä. Miehillä tuo taita olla tyypillisempää ettei vaimoa arvosteta ennen kuin on liian myöhäistä.
Sulla on kyllä tosi tosi hyvin. Mä oon aina sanonu, että ne lapset on tärkeitä. Ja siksi päättäjienkin pitää sitä tukea. Mä kyllä selviän ilmankin, kun oon saanu sukulaisten kanssa ajaa isyysohjelman läpi. Mutta pikkusen tässä joutuu taiteileen, että saa esim. Työmotivaation pidettyä yllä.
Lapset on lahja, josta kannattaa huolehtia.
Siunattu kiitollinen onnellinen
Hauska mikä marina alkoi, vaikka aloittaja ei edes ole ketään elämäänsä valinnut vielä.
Ilmeisesti ei riitä rahkeet itsellä fiksun naisen kanssa suhteeseen, niin alkaa marina jo varuilta. Sitten syytellään ja kipuillaan äkkiä.
Toisaalta näkee tässä selkeästi mikä ero on ihmisessä, joka on rakentanut elämänsä kohdalleen vs ihmiset jotka eivät rikkaa ristiin laita, mutta ovat kateellisia toisten saavutuksille.
Säälittäviä noi kommentoijat, jotka marisevat aloittajan hyvälle buustille. Ei voi muuta sanoa. Nöyryyttävät itseään vaan lisää itse.
Ihmettelin myös kommentointia. Kerrankin hyvä ja asiallinen aloitus. Mutta palsta on tietysti käyttäjiensä näköinen. 🙄
No sehän on mitä on.
Mutta todellakin säälittävää joidenkin kohdalla. Alkaa tajuamaan, miten sairaalloisesti jotkut elävät. Ihmekään jos on paha olla.
Hankkisit itsellesi korkeastikoulutetun miehen tai korkeastikoulutetun tinderimiehen/miehiä tai arabimiehen/miehiä niin saisit rakkautta
Ja olisit onnellinen
Eiköhän hän tutustukin fiksuun mieheen, joka on hänen arvoinen. Elä huoli.
En tarvitse korkeakoulutettua ”nostamaan”
”statusta”, olen sitä itse ja vieläpä vähän pidemmälle koulutettu. Siis voit lisästä ATM-luokitteluun sanojen kurppa (sitä en muuten ole luullut pitkään aikaan täällä), paha nainen, vähintään lutka (pakko olla kun on lapsia) ja vielä jännäjenna (koulutushan sen jo tekee). 😆
Ehkä on yllätys, mutta oikeassa elämässä, ihminen ratkaisee ei se millä se ihminen on koristeltu. Mutta taas kerran: elämämme ihan eri elämää ja hyvä niin!
Ääliö-väliksen huippuohje taas kerran.
Ytmejä vapautuu säännöllisesti uudelle kierrokselle.
Kyllä se romanttinen rakkauskin vielä löytyy, ihan varppina. :)
Noin fiksulle naiselle on varmasti ottajia, en epäile hetkeekään etteikö olis. Kun vaan löytyy kummallekin semmonen ihana ja natsaa yhteen. :)
Thumbs up. 👍
Kiitos 😊
t. minä, unohdin kirjautua..
Sokkotreffit jazulin kanssa absille:)))
Jos nyt kuitenkin joku vapaa ja miespuolinen minun sijasta. Vaikka varmaan ajatukset ihan synkkaisikin, mutten mitenkään voi muuttua naisesta fyysiseksi mieheksi (enkä naisena kelpaa heterolle naiselle) enkä vapaakaan ole, niinpä ollaa hiljaa siellä takarivissä taas!
Shut up!
Dissehän se niitä absitreffejä harrastaa.
-harmiseikirj-
Absi = ABC, vai mitä? En ymmärrä tätä sinkku-slangia.
Tässä toinen, jos jostain en pidä niin nykymaailman tyylistä lyhennellä joka helkutin asia joksikin typeräksi lyhenteeksi mistä voi tehdä vähintään viisi päätelmää suuntaan tai toiseen ja siltikin olet lopuksi väärässä oman arviosi kanssa. Ja mitähän mielenkiinnolle juttua kohtaan tapahtuu...ei ainakaan mitään positiivista.
Niinpä alottaja, huomenna kaikki voi olla toisin. Pelätkäämme siis huomista ja eläkäämme tätä päivää kuin viimeistä päivää.
Elämä muuttuu, se on varma. Lapset kasvaa, omat vanhemmat käy huonokuntoiseksi, työtehtävät voi muuttua (vika tosin ei ihan heti). Eteen voi tulla vaikeitakin hetkiä, en sitä pelkää. Olen pahemmastakin selvinnyt. En siis pelkää huomista.
Siinä olen samaa mieltä, että tässä päivässä pitää muistaa elää. Ja myös hyvin olevia asioita täytyy osata arvostaa.
Elämä on hyvää jos saa seksiä säännöllisesti. Jos ei saa niin mies masentuu ja alkaa voimaan huonosti. Monet parisuhteessa olevat ovat masentuneita ja huonosti menee koska nainen pihtaa ja läskiintyy niin itsetunto murenee. Vain harvat ovat onnellisia.
Se on paha kun römpsykkä vie naista.
Se on paha ku eteläpohojalaanen rupiaa romantikoksi, tai ainaki kuulostaa pirun pahalta
Jessus, mä olen jo vuorokauden miettinyt, mitä on se "ROMANTTINEN rakkaus."
Romantiikka myy ja sitä tuotetaan massoittain romantiikannälkäisille.
Koko käsite on banalisoitu ja siitä puutuu aito kokemuksellisuus, ainakin itseni kohdalla.
Rakkaus voi olla äidinrakkautta tai lähimmäisrakkautta läheisiin. Romanttisella rakkaudella tarkoitan parisuhderakkautta. Noissa tavoissa rakastaa on aika vissi ero ainakin omalla kohdalla. Samojakin piirteitä on, mutta parisuhteeseen liittyy myös paljon asioita jota vaikka ystävyydessä tai vanhemmuudessa ole.
Kuten? Kerro hieman lisää siitä, mitä asioita parisuhteeseen liittyy mitä ei ystävyydessä tai vanhemmuudessa ole?
Nyt selvis :)
Romantiikka on hankala käsite. Suunnilleen kaikki sellainen on romanttista, joka herättää suuria tunteita.
Olen romantikko joka vierastaa valmiita romanttisia näyttämöitä. Vaimo taas hakeutuu niihin.
Mietin myös romanttisen rakkauden ydintä. Tulin siihen tulokseen, että romanttinen rakkaus = haastellinen rakkaus, etenkin ajankäytön suhteen 🙄💓.
- Sheena
Miten niin? Sinulla itselläsi on varmaan sellainen käsitys, että sellainen olisi jotenkin takertuvaa ja muulta aikaa vievää?
Ihan se on samanlaista kuin minkälainen muukin rakkaus.
Koskettaminen on hyvin erilaista (ja toki myös osittain samanlaista). Esim. ystäviä halaan, mutta en makaa lusikassa tai pidä päästä sylissä. Emme nuku yhdessä, emme suutele emmekä rakastele. Parisuhteessa myös jutellaan samoja, mutta myös erilaisia asioita. Se tunne mitä itselläni on vaikka lapsia kohtaa, ystäviä kohtaan tai rakastettua kohtaan ovat kaikki erilaisia.
Tarvitset kunnon panon kerran - kaksi. Siinä kaikki.
Hah hah! Kuten jo sanoin, miehet on keksimäärin niin helppoja, että jos se tuosta olisi kiinni, olisin asian jo toteuttanut.
Romantiikka on jokaisen ihmisen näköinen, itse en kaupallisia romantiikka juttuja mieti, kun puhun romanttisuudesta, romantiikasta. Mulle se on nimenomaan tunnetta ja parisuhderakkautta.
Toisen vaalimista ja lämpöistä läikehdintää rintapielessä. Rakastettu on enemmän kun kukaan muu tunnetta.
Samaa mieltä.
En tarvitse kukkia, lahjoja tai serenaadeja. En koe sitä romantiikaksi vaan juuri tuota mitä sanot!
Tultiin äsken luistelemasta ja oltiin jo toistamiseen pari tuntia jäällä koko perheenä. Se oli ihan mahtavaa, tuntuu että romanttiset tunteet sai ruokaa kun puolisokin lähti mukaan. Oltiin tiiminä. :)
Ja lapsillakin oli hauskempaa koko perheenä liikkeessä. :')
Ihanaa! Olen onnellinen puolestasi! Ehkä mieskin huomasi, että oli palkitsevaa!
Kiitos. :)
Ainakin hän oli touhukkaana mukana ja mielissään itsekin. Tuntuu hyvältä. Mutta raitis ilma väsyttää. Toivottelen hyvää yötä ja iltaa sinulle ja muillekin samalla. :)
Hyvää yötä!
Jos haluaa romantiikka, niin kannattaa kattella Pariisilaisia elokuvia. niissä on romantiikka. paitsi jos huono tuuri käy, niin Pariisilaiset osaa tehdä myös kauhua ja tosi raakaa sellaista. ja siinä on romantiikka kaukana. Mutta jos ei uskalla riskiä ottaa niin jää näkemättä koko elokuva.
Heh
Kaikkea ei voi saada, eikä ahnehtia kannata.
Eli jos asiat on hyvin ei saa eikä kannata haaveilla rakkaudesta? Jos on opiskellut pitkään ja tehnyt paljon töitä oman asiantuntijuuden kasvattamiseksi, ja on hyvä työ, ei saa olla puolisoa? Tai jos on hoitanut ihmissuhteensa hyvin (jos antaa itsestään, ihmiset haluaa usein säilyttää elämässä), ei enää kohtuullista, että löytää puolison.
On tärkeitä asioita kuten lapset, rakkaus, perusturvallisuus, koti. Ja sitten on asioita, jotka on kivoja, mutta eivät tee onnelliseksi kuten raha.
No älä huoli, kaikki on vaan lopun alkua.
"Kaikki on siis kasassa, paitsi se romanttinen rakkaus."
Onkohan elämäsi vähän liiankin hyvää? Meinaan, mahtuuko siihen ja mihin kohtaan niin iso asia kuin rakkaus? Rakkaus muuttaa suhdettasi paitsi lapsiisi, myös muihin läheisiin, kaikkeen ajankäyttöön.
Olen muissakin yhteyksissä kommentoinut, että parisuhteessa haasteellinta on molemmille sopiva erillisyyden ja läheisyyden vuorottelu, ei rakkaus. Rakkaus on oikein mahdollista, mutta miten saa soviteltua siihen läheisyys-erillisyys vuorottelun siten että kasassa pysyy kaikki nuo asiat mitkä on nyt hyvin tai suorastaan erinomaisesti. Entä jos tai kun jossain vaiheessa nyt hyvin olevat asiat lähtevätkin menemään toiseen suuntaan?
No sitten varsinaiseen asiaan.. Sanot kaipaavasi romanttista rakkautta, hyvä niin - mikä estää?
- Sheena
Hyvä kirjoitus Sheena, aiheuttaa ajatuksia.
Olen samaa mieltä tuosta läheisyys-erillisyysasiasta. Se on haaste varsinkin, jos kahdella ihmisellä on erilaiset tarpeet. Tietysti jos kumppani on ihan eri äärilaidasta ei onnistumisen ennuste ole kovin korkea pitkällä jänteellä. Lapsien takia on hyvin vaikea kuvitella, että kukaan haluaisi ihan heti meille muuttaa. 😂 Siis erillisyyden suhteen ei haastetta tule ennen kuin yhteisasuminen on ajankohtaista. Läheisyyden ylläpitäminen taas vaatii kahta joustavaa aikuista, jotka haluaa antaa toisilleen aikaa. Jos molemmat ei halua, harvoin päästään alkua pidemmälle. Koska lapsille ei voi ihan heti lähteä esittelemään (molempien pitää tietää, että haluaa olla yhdessä pitkälläkin aikajänteellä), suhteen alussa on haasteensa, joka vaatii joustavuutta vaikka lounastreffejä (jos etäisyys sallii). Lapsia voi laittaa hyllylle suhteen takia, mutta esim. yökyläily mummilla aina joskus on lapsillekin kivaa (kun omikron hellittää) ja isommat lapset on jo niin isoja (täysi-ikäisiä 3.5-5v päästä), että omaakin aikaa on kun pienin on isällään.
En elä piruja seinälle maalaten. Olen itsekin miettinyt tuota samaa haastetta, mutta alussa on kymmennen muutakin haastetta, ettei tuo ole kuin yksi muiden joukossa. Jos ei ole valmis tutustumisjakson jälkeen valmis elämien yhteensovittamiseen ja ei kestä epäonnistumisen mahdollisuutta, ei kannata suhteita harkita vaan pitäytyä kevyemmissä suhteissa. Niin ja elämät voi yhteensovittaa myös erillään asuen, jos se on kummallekin ok.
Kaipaan rakastettua. Olen itse ollut itseni este. Olen sanonut itselleni, etten halua/jaksa aloittaa uutta. Olen mielummin jättänyt väliin kuin jaksanut tarttua turhauttavalta tuntuvaan hommaan.
Ei hän vastaa. Hän ei ikinä vastaa kenellekään. Hän vaan tulee, kertoo asiansa ja poistuu.
Minä vai? Olen täällä välillä ja välillä en, välillä on muita vastuita ja muutakin elämää. Valitan, jos en jokaiselle vastaa, ainakaan heti. Kun kirjauduin sisään oli 36 Vastaamattomanta viestiä, 😳 en ole ihan kaikkia saanut vielä luettua. Näköjään on puhuttanut aihe.
Tommosii ne korkeastikoulutetut on ei vastata kysymyksiin ei tervehditä kun he on parempii ihmisii omastamielestään mut duunarit ja työläiset vastaa ja tervehtii kaikkia mut meillä onkin erilainen elämä
No höpö höpö!
Meil o eri elämät ja arvo maailma kyl minusta jokainen ihminen on tervehdyksen ja vastauksen arvoinen oli sitten aikuinen tai lapsi ja työläisperheissä se opetetaan jo lapsena mut meil onkin eri maailma
Tuo marttyyrius on höpö höpö. Miksi luulet etten tervehdi ihmisiä ketä tunnen? Mistä kuvittelet, että lokeroin ihmisiä koulutuksen mukaan? Oletat asioita oman alemmuuden tunteesi takia.
Tämä mitä tuot ilmi on sitä sama jännäjanne ja nainen on lutka-ajattelua. Se tekee eri maailman ei koulutus! Jos opettelisit arvostamaan itseäsi, voisi olla helpompaa.
Tosiaan meil on eri maailma sinä haluat jännää elämää minä en niin minä en arvosta miksikään korkeastikoulutettua joka tekee jänniä juttuja ja asioita ja mitä alemmuuden tunnetta koen ja minä tervehdin tuntematontakin ei ain tarvi ol tuttu vastaan jos moikataan niin mistä tunnen alemmuuden tunnetta siitäkö jos korkeastikoulutettu panee thaimaassa zin zon liitä perseeseen niin zin on 1.5v poikavauva tai korkeastikoulutettu arvon neiti on herrojen huorana saa rahaa tai kohoaa töissä mitä alemmuutta tunnen vaan pilkkaan ivaan semmosia tai koenko alemmuutta kun konsernin iso bäällikkö panee korkeastikoulutetun vaimoa ja lopuksi korkeastikoulutettu lutkuttaa bäällikön mäihät ja nielee ne et kumpikin saa pitää työpaikkansa niin minä ottaisin bäällikköä kurkuista kiinni ja hän on entinen bäällikkö siin ei aut raha ei aut mikään semmosii en näe edes ihmisenä en oliona
Tai jos on tinderityttö en arvosta miksikään sellaista pimppiä ja sanonkin sen et horo painuu ittuun kuka semmosten kans o vai täytyis kunniottaa tinderityttöi niin kunnon ohmisiä arvostan harmi et olet semmoinen jota en arvosta mut meil o eri maailma
Mistä kuvittelet, että olen Tinder-tyttö? Ensiksi olen pikemminkin täti (=kurppa sinun kielelläsi) ja Tinder ei sovellu siihen mitä etsin. Tämä keskustelu kiertää looppia.
Ja jos ystävien kanssa iltaa istun ja tiedän et joku on tinderiläinen niin sanon tai sanotaan et lähtee lätkimään eikä tartuta tuolia sukupuolitaudeilla tai korkeastikoulutettujen taudeilla ja oli kuinka korkeastikoulutettuu ja kuinka varakas ja rikas bäällikkö niin lähtee joko hyvällä tai pahalla mut lähtee oli kuka tykkäs
Enkä tunne alemmuuden tunnetta vaan pilkkaan ja ivaan ja inhoan
En sinusta puhunut vaan yleisesti ja anteeksi jos kirjoitin niin että tarkoitin sinua yritin kirjoittaa yleisesti tai yleistäen eli en tarkoittanut sinua mutta kovasti puolustat tinderityttöjä miksi ja kurppa eli olet yli 60v eikö kaikkia yli 60v sanota kurpiksi oli mies tai nainen kyseessä eli en tarkoittanut sinua ja taisin vähän suutahtaa eli vaikka oltais tai ollaan erimieltä niin ollaan silti kavereita niin en tarkoitin yleisesti eli en sinua
Sopu hyväksytty. En itse kiehu palstan viesteistä eikä herneet vaella nenään.
Hyvä tuli parempi mieli ja pelästyin et pahoitin mielesi itse suutahdin ja välillä kirjoitan tyhmästi tai sammakoita pääsee suusta niin yleensä tarkoitan yleistäen eli en ketään henkilökohtaisesti no pelästyin oikeasti et loukkasin sinua eli vielä kerran anteeksi ja oikeasti tuli hyvä mieli kun et suuttunut ja kai hyvä pieni eri mielipiteet saa äksöniä ja ns kinastella eli sellaista kaverien kesken kinailua ja vaik suuttuis niin oikeasti ei halua loukata toista
Somepostaukseksi tämä oli ihan helvetin tylsä.
Sitäpaitsi tämä palsta erottuu juuri somebrändihypestä virkistävällä, vaikka usein inhorealistisellakin, tavallaan.
Eli olet myös väärällä luukulla.
Kiitos. Ihanan purevaa.
Ei tähän ketjuun tarvittaisi kuin disse kyökkistelemään niin olisi reilusti sitten keskustelua.
-harmiseikirj-
Kaikkia ei voi miellyttää, enkä siihen itse edes pyri. Siksi onkin hyvä, että täällä voi olla erilaisia ketjuja ja erilaisia kirjoittajia. Jokaiselle jotain.
Valitan, että niin moni kokee elämäni hypetykseksi. Jos yhtään lohduttaa ja hyvän mielen aikaan, niin en ole aina näin helpolla päässyt. Vaikka jossakin kohtaa on kärsimystä, myöhemmin voi asiat olla hyvin. Yleensä pitkäjänteinen työ tuo tulosta ja se, että jaksa nousta ylös kun kaatuu.
Aika ensimmäisten joukossa jo tähän ketjuun kirjoitin kyllä, että osallistuttu on.
En vaan enää huutele mihin kirjoitan. Solahtaa sekaan kivasti.
Kaksi ekaa ei-kommentoitua kommentoitu. Tunnetko nyt olosi paremmaksi? Tämä on pitkä ketju, ja pitäisi noi lapsetkin hoitaa ja joskus muutakin tehdä…. jos en vastaa juuri sinulle ei siinä mitään henkilökohtaista.
Siis mun viesti komeilee tuolla ihan toisessa päässä ensimmäisenä kyllä. Ja kyllä sä vastasit. 😊
Vastasin vaan Hermikselle, kun se tuumi, että puuttuu vaan mun osallistuminen. No ei puutu... en vaan mainosta entistä tunnistettavaa nikkiäni. 😊
No hyvä, että on nyt parempi mieli.
Siis ei mulla olekaan ollut paha mieli. Sotketkohsn johonkin muuhun? 🤔
Jos ainut puute on parisuhde niin sinulla menee hyvin, kipuun löytyy kyllä hoitokeinoja.
Vaan löytäminen ja löytyminen...no parhaimmassa tapauksessa ei tarvi sanoa kuin viu ja sitten mennään ja vauhdilla.
Tällä hetkellä asiat on hyvin, pitää olla onnellinen. Ei se ole itsestäänselvyys.
Kuten jossain kohtaa sanoin joko voi käydä tuuri tai sitten pitää tehdä asian eteen töitä. Olen alussa vasta eilen myönsin itselleni, että olen tarvitseva ja vajaa. Se on alku ja lopun näkee elämällä.
En kiirehdi, sillä ei saa kuin sutta aikaan. Kiinni oleva ovi on nyt kuitenkin raollaan.
Kiva ketju. Jotain positiivista niin muuten negatiiviseen palstaan. Tekisi mieli vastata, mutta en kerro yksityisasioitani palstalla.
Se kun uskaltaa sanoa asioita, voi olla vapauttavaakin.
Tämä on niin sairas palsta, että pidän yksityiselämäni täysin erillään tästä paikasta.
Itselleni on erilainen strategia. Pohdin itseäni hetken ja sitten häviän. Hetken pituuden määrittelee se missä kohtaa pajatso on tyhjä. Kaikki on sanottu (mitä tähän elämänvaiheeseen liittyy). Tai sitten vaihtoehtoisesti kun en enää ole sinkku.