Jätätkö käsittelemättä mielen pohjalle?
Miten käsittelet tunteita joita et ilmaise?
Anonyymi-ap
14286
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Itselläni on tapana käsitellä niin paljon ja niin hyvin kuin vain pystyn, ettei mikään jää käymättä läpi ja saan itseni tasapainoon. Yleensä on toiminut, mutta joskus jotkut asiat vaatii myös toista ihmistä käsittelemään niitä kanssani. Tämähän riippuu aivan tilanteesta. Joitakin asioita ei tarvitsekaan vatvoa mielessään vaan ne saavatkin jäädä sinne mielen pohjalle, kunnes hiipuvat sieltä itsekseen pois. Välillä tulee analysoitua liikaakin eikä se ole välttämättä aina hyvä juttu. Jotkut asiat taas on vain annettava olla, mikäli niille ei voi mitään ja hyväksyttävä kaikkinensa. Usein jään kiertämään yhtä ja samaa rataa, kunnes huomaan, ettei tämä pohtiminen johda mihinkään ja silloin pidettävä taukoa. Sen jälkeen pystyy taas käsittelemään asiaa toisesta näkökulmasta ja näkee moneltakin kantilta kokonaisuuden ja tämä puolestaan johtaa eteenpäin ajatustyössä. Jotkut asiat vievät hieman enemmän aikaa, jotkut taasen menevät nopeasti aivojen arkistoon, kun ovat niin helposti käsiteltäviä. Riippuu asiasta ja tilanteesta ja sen hetkisestä mielialasta plus monesta muusta tekijästä.
Tämä juuri että pyrkii käsittelemään mahdollisimman paljon. Jonkinlainen ihanne että niin kuuluu tehdä tai se on hyödyllisintä. Kuitenkin joskus tulee eteen raskaita tunteita joiden käsittely uuvuttaa liikaa ja vie voimia muulta. Tunteita joita ehkä on mahdotonta käsitellä loppuun. Ne jättää mielen pohjalle makaamaan ja siellä ne sitten saavat jähmettyä ja koteloitua osaksi omaa olemassaoloa. Niiden on vain annettava olla siellä.
Johdatteleva kysymys. Teetkö ehkä itse noin ja projisoit muihin hankalan asian itsessäsi?
Mm kirjoittamalla, lukemalla psykologiaa, luotettavalle ja asiaan nähden ulkopuoliselle ystävälle juttelemalla.
Kysymyksen tarkoitus on saada muiden näkökulmia.
Aika usein käsittelen tunteitani hiljaa itsekseni. Poikkeus, kun päätän kirjoittaa niistä julkisesti vastakaikua hakiessani.
Musiikki on myös oiva apu avaamaan muureja, joita on hiljalleen kasannut sisimpäänsä. Se voi olla sävel tai sanat. Molemmat. Mitkä avaa jotain ja sen asian voi nostaa "pöydälle tutkittavaksi".
Elän hyvin paljon pääni sisällä eli teen jatkuvasti aivotyöskentelyä, mietin, pohdin ja etsin vastauksia, oivallan ja omaksun.
Aivot on mukava elin. :)
Jasu
Joskus musiikilla tai muulla taiteella voi ilmaista tunteita joita muuten ei voi. Vahvistuvatko ne siitä vai kuluvatko pois. Ehkei mikään muuta perustavanlaatuista.
Näkee tahtomattaan valokuvan joka tuo muiston vuosikymmenten takaa ja tietää ettei mikään ole muuttunut. On toinenkin paljon räikeämpi samalla kohtalolla kaiketi.
Ehkä kaikilla on "niitä".
Kaikilla on niitä, ketä niitä?
Niitä joiden kanssa ei mahdu samaan huoneeseen. Siitä tässä kai puhutaan.
Mun takana ei ole yhtään naista, kenen kanssa en mahtuisi samaan huoneeseen tänä päivänä.
Mulla on kaksi naista.
Täällä kolme, kaikki hyvistä syistä.
Olet onnekas tai sulla on hyvä maku.