WEF pyrkii rakentamaan profiiliaan globaalina hyväntekijänä, joka on huolissaan epätasa-arvosta ja pyrkii edistykselliseen globalisaatioon. Kun sen omia hallintorakenteita kuitenkin hallitsee ökyrikkaat oligarkit ja yritysjohtajat, joilla on pakkomielle maksimoida tuotot minimoimalla sääntelyä, herää kysymys siitä, kenen etua WEF todella palvelee.
Susan George, politiikan tutkija ja TNI:n hallituksen puheenjohtaja, on kutsunut näitä eliittejä "Davos-luokaksi", joka jäsentensä kohteliaista käytöstavoista ja hyvin räätälöidyistä vaatteista huolimatta, on saalistava.
Todellinen huolenaihe ei ole vain se, että "Davosin luokka" saa tilaisuuden kokoontua ja laatia strategioita, vaan pikemminkin se, että he edistävät globaaleja ohjelmia, jotka palvelevat suurelta osin heidän omia taloudellisia intressejään ja vaikuttavat suhteettomasti köyhiin ilman demokraattista vastuuvelvollisuutta.
On näyttöä siitä, että WEF:ssa käydyt keskustelut ovat kannustaneet neuvottelemaan uusista vapaakauppasopimuksista, jotka ovat johtaneet työpaikkojen menetyksiin ja yritysten ja valtioiden välisten oikeudenkäyntien massiiviseen kasvuun, helpottaneet G20-ryhmän muodostamista, joka toi muutaman pienen toimijan mukaan globaaliin päätöksentekoon, mutta sulkee edelleen pois valtaosan valtioista, ja tarjonnut pankeille foorumin, jonka avulla he ovat menestyksekkäästi lobbanneet valtion virkamiehiä rajoittamaan rahoitusalaa koskevia tarvittavia säännöksiä maailmanlaajuisen kriisin jälkeen.
WEF on myös tehnyt selväksi, että se pitää itseään mallina siitä, miten maailmaa pitäisi hallita, ja se on aktiivisesti ajanut Global Redesign Initiative -aloitteensa kautta siirtymistä valtioiden väliseen päätöksentekoon perustuvasta monenvälisestä hallinnosta kohti keskittyvää hallintoa, jossa yrityksillä on paljon hallitsevampi rooli (korporativismi) ja jossa niistä tulee tosiasiallisesti maailmankansalaisia. Prosessi on jo käynnissä, ja maailmanlaajuisesti on perustettu yhä enemmän itse valittuja ja nimettyjä sidosryhmien foorumeita, kuten World Water Forum, Marine Stewardship Council, Internet Corporation for Assigned Names and Numbers (ICANN). Korruptio on mittavaa.
Tarkempi tarkastelu hallituksen jäsenten taustoista paljastaa myös, että kapea-alainen ideologinen ajattelu ja eturistiriidat ovat hyvin yleisiä. Useat heistä ovat sellaisten yritysten johtajia, jotka ovat syyllistyneet sosiaalisiin ja ympäristöön liittyviin väärinkäytöksiin, mikä herättää vakavia kysymyksiä johtokunnan oletetusta tehtävästä "edistää todellista maailmankansalaisuutta".
Nämä kaikki ovat huolta herättäviä tosiasioita, jotka on syytä pitää mielessä äänestyskopissa. SDP on WEF:n sylikoira, jota johtaa elitistiseksi maailmankansalaiseksi muuttunut entinen isänmaallinen vasemmistolainen, Sanna Marin. Sama pätee Kepun Saarikkoon, unohtamatta bilderbergiläisiä.
Susan George, politiikan tutkija ja TNI:n hallituksen puheenjohtaja, on kutsunut näitä eliittejä "Davos-luokaksi", joka jäsentensä kohteliaista käytöstavoista ja hyvin räätälöidyistä vaatteista huolimatta, on saalistava.
Todellinen huolenaihe ei ole vain se, että "Davosin luokka" saa tilaisuuden kokoontua ja laatia strategioita, vaan pikemminkin se, että he edistävät globaaleja ohjelmia, jotka palvelevat suurelta osin heidän omia taloudellisia intressejään ja vaikuttavat suhteettomasti köyhiin ilman demokraattista vastuuvelvollisuutta.
On näyttöä siitä, että WEF:ssa käydyt keskustelut ovat kannustaneet neuvottelemaan uusista vapaakauppasopimuksista, jotka ovat johtaneet työpaikkojen menetyksiin ja yritysten ja valtioiden välisten oikeudenkäyntien massiiviseen kasvuun, helpottaneet G20-ryhmän muodostamista, joka toi muutaman pienen toimijan mukaan globaaliin päätöksentekoon, mutta sulkee edelleen pois valtaosan valtioista, ja tarjonnut pankeille foorumin, jonka avulla he ovat menestyksekkäästi lobbanneet valtion virkamiehiä rajoittamaan rahoitusalaa koskevia tarvittavia säännöksiä maailmanlaajuisen kriisin jälkeen.
WEF on myös tehnyt selväksi, että se pitää itseään mallina siitä, miten maailmaa pitäisi hallita, ja se on aktiivisesti ajanut Global Redesign Initiative -aloitteensa kautta siirtymistä valtioiden väliseen päätöksentekoon perustuvasta monenvälisestä hallinnosta kohti keskittyvää hallintoa, jossa yrityksillä on paljon hallitsevampi rooli (korporativismi) ja jossa niistä tulee tosiasiallisesti maailmankansalaisia. Prosessi on jo käynnissä, ja maailmanlaajuisesti on perustettu yhä enemmän itse valittuja ja nimettyjä sidosryhmien foorumeita, kuten World Water Forum, Marine Stewardship Council, Internet Corporation for Assigned Names and Numbers (ICANN). Korruptio on mittavaa.
Tarkempi tarkastelu hallituksen jäsenten taustoista paljastaa myös, että kapea-alainen ideologinen ajattelu ja eturistiriidat ovat hyvin yleisiä. Useat heistä ovat sellaisten yritysten johtajia, jotka ovat syyllistyneet sosiaalisiin ja ympäristöön liittyviin väärinkäytöksiin, mikä herättää vakavia kysymyksiä johtokunnan oletetusta tehtävästä "edistää todellista maailmankansalaisuutta".
Nämä kaikki ovat huolta herättäviä tosiasioita, jotka on syytä pitää mielessä äänestyskopissa. SDP on WEF:n sylikoira, jota johtaa elitistiseksi maailmankansalaiseksi muuttunut entinen isänmaallinen vasemmistolainen, Sanna Marin. Sama pätee Kepun Saarikkoon, unohtamatta bilderbergiläisiä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.