Hallitusneuvotteluissa on sovittu merkittistä säästötavoitteista julkisen sektorin eli valtion ja kuntien talouteen. Urheiluseurat saavat merkittävän osan tuloistaan avustuksina mm kunnilta ja lajiliitot valtiolta. On todennäköistä, että ei-lakisääteiset menot ovat ensin poistolistalla, eli kunnat ja kaupungit todennäköisesti vähentävät seurojen avustuksia osana säätötavoitteita. Liikunnan valtionavustuksia ei olla tietenkään lisäämässä säästöpaineessa, se on se sama 150 miljoona kuin on ollut jo pitkään, vaikka seurojen kustannukset ovat kasvaneet ja yrityssponsoreiden saaminen ei ainakaan ole helpottunut judon tapaisessa pienessä lajissa.
Onko seuroissa ehditty pohtia sitä, miten todennäköisesti tulossa olevista talousvaikeuksista selvitään? Nostetaanko maksuja vai vähentääkö se entisestään harrastajien määrää, miten saadaan innostettua talkooväkeä, mistä saadaan enää vapaaehtoisia ohjaajia? Isoissa lajeissa ei varmaankaan ole niin suurta huolta, mutta moni pienempi laji joutunee jatkossa miettimään miten selvitään vai lyödäänkö hanskat tiskiin. Voi tietysti ajatella niinkin, että taloudellisesti kannattamatonta ja lähes yksinomaan veronmaksajien rahoilla pyöritettävää toimintaa ei tarvita ja toiminnan tulisi kannattaa itse itsensä. Tämä on ihan perusteltu näkökulma. Jonkin toiminnan tukeminenhan on aina ideologinen valinta. Liikkua voi ilmaiseksi, voi kävellä, juosta, käyttää ulkokenttiä, lapset leikkiä kavereiden kanssa ulkona... . Näin on moneen kertaan julkisuudessa esitetty, joten urheiluseurojen tukien perusteleminen liikkumisen edistämisellä on sekin vähän ristiriitaista tuosta ideologisesta näkökulmasta. Seuroissa toiminnalla on tietysti (ainakin meidän seuroissa toimijoiden mielestä) muitakin ulottuvuuksia, kuten kaverit, uusien taitojen oppiminen, sosiaalisuus... mutta niiden tukeminen on sellaista toimintaa, jonka suoria taloudellisia hyötyjä ei voi budjettiin laskea seurassa eikä kunnassa.
Kilpaurheiluna judo on Suomessa olematon ja merkityksetön, eikä se tarjoa urheilijalle menestymisen polkua.
Mitä ajatuksia herättää seuraväessä?
Onko seuroissa ehditty pohtia sitä, miten todennäköisesti tulossa olevista talousvaikeuksista selvitään? Nostetaanko maksuja vai vähentääkö se entisestään harrastajien määrää, miten saadaan innostettua talkooväkeä, mistä saadaan enää vapaaehtoisia ohjaajia? Isoissa lajeissa ei varmaankaan ole niin suurta huolta, mutta moni pienempi laji joutunee jatkossa miettimään miten selvitään vai lyödäänkö hanskat tiskiin. Voi tietysti ajatella niinkin, että taloudellisesti kannattamatonta ja lähes yksinomaan veronmaksajien rahoilla pyöritettävää toimintaa ei tarvita ja toiminnan tulisi kannattaa itse itsensä. Tämä on ihan perusteltu näkökulma. Jonkin toiminnan tukeminenhan on aina ideologinen valinta. Liikkua voi ilmaiseksi, voi kävellä, juosta, käyttää ulkokenttiä, lapset leikkiä kavereiden kanssa ulkona... . Näin on moneen kertaan julkisuudessa esitetty, joten urheiluseurojen tukien perusteleminen liikkumisen edistämisellä on sekin vähän ristiriitaista tuosta ideologisesta näkökulmasta. Seuroissa toiminnalla on tietysti (ainakin meidän seuroissa toimijoiden mielestä) muitakin ulottuvuuksia, kuten kaverit, uusien taitojen oppiminen, sosiaalisuus... mutta niiden tukeminen on sellaista toimintaa, jonka suoria taloudellisia hyötyjä ei voi budjettiin laskea seurassa eikä kunnassa.
Kilpaurheiluna judo on Suomessa olematon ja merkityksetön, eikä se tarjoa urheilijalle menestymisen polkua.
Mitä ajatuksia herättää seuraväessä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Se on oma vika, kunnon äänestänyt näitä vihevassareita, jotka ovat meidän varat polttaneet eteläisen sekä keskisen Euroopan taskuihin ja Afrikan savanneilla. Miljardi pois turhasta kehitysavusta, niin ois rahaa seuroille ja nuorisolle jne.
No nythän on historian oikeistolaisin hallitus, asia kai korjaantuu. Ei ilmaista rahaa kenellekään. Mites muuten nuo maahanmuuton tulorajat, ei oo puhuttu että koskeeko ne urheilijoita? Vai onko urheilijoilla eri pykälät? Muutenhan pitää tienata 1600 kuussa, jotta saa tulla Suomeen.
Hanskat naulaan. Tehdään Suomojudosta Aikidon tapainen aikuisten puuhakerho.
Eiköhän henkilökunta ja hallitus saa noilla tekemisillään ja päätöksillään nurin liiton toiminnan joka tapauksessa.
Ja ratkaisuhan oli ilmiselvä: perustetaan uusi ministeriposti! Hallitusneuvotteluissa päätettiin perustaa liikuntaministerin tehtävä!
Olisiko aika kehittää lajia joka seisoo omilla jaloillaan eikä opetusministeriön tukirahoilla?