Talous, talous, talous - tämä on ensimäinen prioriteetti huippu-urheilussa kestävälle menestykselle.
Espoossa ei kiekkoBluesin ja koripallo-Hongan historioista ole opittu näköjään mitään, vaan seurojen johtoon nousee samoilla visioilla ja osaamisilla varustettuja miehiä. Kiekko-Espoo takoo ennätystappioita jääkiekon mestiksessä ja jalkapallo Hongan kassa on tyhjä ja pelaajien palkat vaarassa.
Mielestäni tärkein syy jatkuviin ongelmiin on näiden ”yritysten” valitsema strategia: menestystä halutaan nopeasti ja keino on hankkia kalliita pelaajia, valmentajia, urheilutoimenjohtajia ja/tai muuta jengiä. Esimerkkinä törppöilystä oli Kespoon suunnitelma maksaa Leo Komaroville eur100.000 kaudesta mestisjengissä… onneksi se ei toteutunut.
”Komarov-case” on toki mielenkiintoinen: Kespoo olisi saanut kaiken nähneen ja kokeneen edelleen varsin hyvän pelaajan. Espoolaisyleisö olisi varmasti halunnut nähdä maju-sankarimme pelaavan muutaman pelin… mutta Leo ei ole illasta toiseen upeita temppuja esittävä, maaleja laukova ja syöttävä kaveri, joka ratkaisee ottelut… menestykseen yksi Leo ei olisi riittänyt. (HIFK oli Leollekin parempi paikka, mutta kohtalo puuttui siihen peliin).
Suurimmat hyödyt Leon hankinnasta olisivat lopulta kuitanneet muut mestis-seurat: Leon pelaaminen vieraspaikkakunnalla muutaman kerran kauden aikana olisi vetänyt varmasti katsomot täyteen.
Espoolaisen urheilun yksi tukijalka pitäisi olla paikalliset suuryritykset: mutta mikään pörssiyhtiö ei halua mainehaittaa itselleen olemalla taloudellisen osaamattomuuden keulakuvaseuran pääsponsori.
Espoolaisen huippu-urheilun on mietittävä visionsa ja sen toteutusstrategian keinot ja aikataulut täysin uudestaan. Taloudellisesti ainut kestävä polku on nostaa omia junioreita edustusseuroihin ostopelaajien sijaan: tämä pelaajien vanhempien maksama kultakaivos on ollut vuosia käyttämättä ja rapistunut… parhaat junnut ovat jo melko pitkään varsinkin jääkiekon puolella lähteneet U18 iässä muualle ja loput uskolliset yrittäjät ovat keskinkertaisissa U20 seuroissa jääneet varjoon.
Todennäköisesti tarvitaan taas konkurssi ennen kuin seuraava uusi mahdollisuus tulee. Silloin tarvittaisiin espoolaisesta huippu-urheilusta kiinnostunut osaava ja varakas taho ruoriin. Voi tosin olla, ettei sellaista ole: vuosikymmenien aikana syntynyt espoolainen kulttuuri kaverisuhteineen voi olla ylitsepääsemätön este menestykselle vielä pitkään. Harmi, sillä Espoossa on ollut valtava junnupotentiaali pitkään.
Espoossa ei kiekkoBluesin ja koripallo-Hongan historioista ole opittu näköjään mitään, vaan seurojen johtoon nousee samoilla visioilla ja osaamisilla varustettuja miehiä. Kiekko-Espoo takoo ennätystappioita jääkiekon mestiksessä ja jalkapallo Hongan kassa on tyhjä ja pelaajien palkat vaarassa.
Mielestäni tärkein syy jatkuviin ongelmiin on näiden ”yritysten” valitsema strategia: menestystä halutaan nopeasti ja keino on hankkia kalliita pelaajia, valmentajia, urheilutoimenjohtajia ja/tai muuta jengiä. Esimerkkinä törppöilystä oli Kespoon suunnitelma maksaa Leo Komaroville eur100.000 kaudesta mestisjengissä… onneksi se ei toteutunut.
”Komarov-case” on toki mielenkiintoinen: Kespoo olisi saanut kaiken nähneen ja kokeneen edelleen varsin hyvän pelaajan. Espoolaisyleisö olisi varmasti halunnut nähdä maju-sankarimme pelaavan muutaman pelin… mutta Leo ei ole illasta toiseen upeita temppuja esittävä, maaleja laukova ja syöttävä kaveri, joka ratkaisee ottelut… menestykseen yksi Leo ei olisi riittänyt. (HIFK oli Leollekin parempi paikka, mutta kohtalo puuttui siihen peliin).
Suurimmat hyödyt Leon hankinnasta olisivat lopulta kuitanneet muut mestis-seurat: Leon pelaaminen vieraspaikkakunnalla muutaman kerran kauden aikana olisi vetänyt varmasti katsomot täyteen.
Espoolaisen urheilun yksi tukijalka pitäisi olla paikalliset suuryritykset: mutta mikään pörssiyhtiö ei halua mainehaittaa itselleen olemalla taloudellisen osaamattomuuden keulakuvaseuran pääsponsori.
Espoolaisen huippu-urheilun on mietittävä visionsa ja sen toteutusstrategian keinot ja aikataulut täysin uudestaan. Taloudellisesti ainut kestävä polku on nostaa omia junioreita edustusseuroihin ostopelaajien sijaan: tämä pelaajien vanhempien maksama kultakaivos on ollut vuosia käyttämättä ja rapistunut… parhaat junnut ovat jo melko pitkään varsinkin jääkiekon puolella lähteneet U18 iässä muualle ja loput uskolliset yrittäjät ovat keskinkertaisissa U20 seuroissa jääneet varjoon.
Todennäköisesti tarvitaan taas konkurssi ennen kuin seuraava uusi mahdollisuus tulee. Silloin tarvittaisiin espoolaisesta huippu-urheilusta kiinnostunut osaava ja varakas taho ruoriin. Voi tosin olla, ettei sellaista ole: vuosikymmenien aikana syntynyt espoolainen kulttuuri kaverisuhteineen voi olla ylitsepääsemätön este menestykselle vielä pitkään. Harmi, sillä Espoossa on ollut valtava junnupotentiaali pitkään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.