On pohjautuu termistä Schrödingerin kissa ja myös filmintekijöiden pähkähullusta asenteesta että fanit ovat toksisia ja filmin floppaaminen on heidän syytään.
Tosiasiassa fanit eivät vain halua että heidän suosikkifilmiensä päälle *****taan, käsikirjoituksella, näyttelijävalinnoilla tai muuten.
Schrödingerin yleisö olisi siis yhtä aikaa tarpeeksi voimakas tuodakseen alas franchiset mutta myös pieni äänekäs vähemmistö. Se on kumpaa vain sen pitää olla ja on molempia yhtä aikaa, riippuen miten toimittajat asiaa katsovat.
Tosiasiassa fanit eivät vain halua että heidän suosikkifilmiensä päälle *****taan, käsikirjoituksella, näyttelijävalinnoilla tai muuten.
Schrödingerin yleisö olisi siis yhtä aikaa tarpeeksi voimakas tuodakseen alas franchiset mutta myös pieni äänekäs vähemmistö. Se on kumpaa vain sen pitää olla ja on molempia yhtä aikaa, riippuen miten toimittajat asiaa katsovat.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vaikka elokuvalla haluaa välittää jotain sanomaa tai näkökulmaa, niin koskaan ei saa kuitenkaan mennä sanoma edellä. Tärkeintä on pitää huolta siitä, elokuva on elokuvana hyvä: sillä on looginen (tai oman logiikkansa mukainen) ehyt ja toimiva käsikirjoitus, sen hahmot ovat samastuttavia, sen dialogi (tai dialogin puute) toimii ja kuvaus, leikkaus jne ovat kunnossa.
Liian usein nykyään homma tyssähtää jo käsikirjoitukseen. On surullista ja raivostuttavaa, että elokuvaan ja sen markkinointiin laitetaan 200 miljoonaa, mutta käsikirjoitusta ja henkilöhahmoja ei jakseta hieroa kuntoon. Se olisi kaikkeen muuhun nähden halpaa.
Oma juttunsa on nämä "tuoteperheiden" jatko-osien jatko-osat, joiden tekijät eivät ole edes yrittäneet sisäistää minkälaiseen maailmaan ja perinteeseen heidän pitäisi jatko-osa tehdä. Ratsastetaan Idiana Jonesin nimellä ja sitten nimihenkilöstä tehdään työstään eläkkeelle potkittava eronnut, erakoituva surkimus, joka on jotain random sukulaistyttöään kyvyttömämpi ihan joka asiassa. Sitten ihmetellään, että Indiana Jones-fanit eivät hurraa ja ryntää teattereihin?