Tyttäreni sai historian kokeestaan yhdeksikön, ja alkoi tutkimaan koetta. Hän löysi kaksi korjausvirhettä, joten päätti lähettää opettajalle viestin. Viesti oli erittäin asiallinen, hän oli perustellut faktat ja virheet hyvin ja selkeästi. Virheitä oli esim. hän oli merkannut koirat kotieläimiksi, koska ne olivat rekikoiria, eli niitä käytetään hyötykäyttöön. Toinen oli, että opettaja oli merkannut vasarakirveskansan metsästäneen, vaikka näin ei kirjassa oltu mainittu.
Pian opettajalta tuli viesti. Hän sanoi jotain, että "historiallisessa mittakaavassa kotieläimet luokitellaan kapeasti, eli rekikoirat eivät olleet kotieläimiä. Hän ei itse ollut selittänyt mitään tällaista tunnilla, eikä kirjassakaan mainittu tällaista. Minusta se on liikaaa vaadittu, että oppilaan täytyy osata kokeessa asioita, joita ei ole opetettu. Toiseen virheeseen hän kommentoi, että vaikka kirjassa ei ollutkaan niin sanottu, on löydetty aineistoa, että vasarakirveskansa olisi metsästänyt. Taas menee liian odottamisen puolelle. Miten tyttäreni voi osata asioita, joita ei ole opetettu, mainittu, tai annettu kotitehtäväksi yms. Mitä tässä kuuluisi tehdä?
Pian opettajalta tuli viesti. Hän sanoi jotain, että "historiallisessa mittakaavassa kotieläimet luokitellaan kapeasti, eli rekikoirat eivät olleet kotieläimiä. Hän ei itse ollut selittänyt mitään tällaista tunnilla, eikä kirjassakaan mainittu tällaista. Minusta se on liikaaa vaadittu, että oppilaan täytyy osata kokeessa asioita, joita ei ole opetettu. Toiseen virheeseen hän kommentoi, että vaikka kirjassa ei ollutkaan niin sanottu, on löydetty aineistoa, että vasarakirveskansa olisi metsästänyt. Taas menee liian odottamisen puolelle. Miten tyttäreni voi osata asioita, joita ei ole opetettu, mainittu, tai annettu kotitehtäväksi yms. Mitä tässä kuuluisi tehdä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Lähettäkää opettajalle viesti, että on törkeää vaatia tuollaisia
Täytyykö aina valittaa hän sai kuitenkin 9 joka on hyvä numero
kaikki opettajan sanoma on totta, mutta ei kyllä kuulu tuollaista odottaa
ei ketään kiinnosta tällanen lähettäkää jotain jännempää
Halutessaan koulussa kiitettävän arvosanan on osattava reilusti enemmän kuin koulussa opettaja on opettanut tai kurssikirjoissa on kirjoitettu. Kyse ei ole yksinomaan ulkoa muistamisesta vaan reilusti enemmän. Kirjat joita tunneilla käytetään viiteaineistona on minimitaso.
Eihän opettaja ole ko asioita vaatinut. Tytär on pistänyt omiaan ja opettaja korjaa tai täydentää, niin opettajan pitää tehdä. Tytär sai kokeesta 9, hän on osannut kiitettävästi opettajankin arvion mukaan.
Tytär olisi tehnyt järkevästi, kun ei olisi alkanut opettajalle viisastelemaan. Parempi olisi ollut kiittää opettajan antamista lisätiedoista.
Hyvää jatkoa tyttärelle historian opintoihin!
Mitäkö kuuluisi tehdä?
Nyt jäitä hattuun ja vähän nöyryyttä jatkoon! Ja intoa ja menestystä edelleen!
Opettaja on vaivautunut kommentoimaan oppilaansa vastauksia ja on antanut hienon arvosanan. Se olisi ollut kiitoksen paikka oppilaan taholta, niin olisi kuulunut tehdä ja se olisi eduksi tulevaisuudessa.
Niin, onhan yleisesti tiedossa, että vasarakirveskansa tienasi elantonsa rakennustyömailla, eikä metsästysmailla.
Olen itse opettaja ja aikoinaan käynyt yläkoulussa luonnontieteisiin painottuvan erikoislinjan. Historia oli minulle vahva aine, ja sain siitä kiitettävän, koska kuuntelin tunnilla ja luin huolellisesti tarvittavan materiaalin – mutta en tehnyt mitään ylimääräistä.
Nyt opettajana, kun opetan fysiikkaa ja kemiaa, en pihtaa kymppejä. Olen huomannut, että osa kollegoista on varovaisia antamaan parhaita arvosanoja, mutta itse näen arvosana-asteikon lineaarisena. Jos oppilas osoittaa vahvaa osaamista ja saavutukset sijoittuvat ysi-kymppi-akselille, annan kympin. Koen, että arvosanan pitää kuvastaa oppilaan osaamista ilman liiallista tulkintaa.
Mitä oppisisältöihin tulee, en odota oppilailta osaamista sellaisten asioiden suhteen, joita ei ole opetettu. Jos käsittelemme jotain syvällisemmin kuin oppikirjassa, kerron siitä selkeästi oppilaille ja varmistan, että se ei tule yllätyksenä. Painotan opetuksessani soveltavaa ja kriittistä ajattelua sekä halua hankkia tietoa eri lähteistä läpi elämän, mutta pidän kiinni siitä, että kokeet pohjautuvat opetettuun sisältöön.
Perustietojen hallinta ja ymmärryksen rakentaminen ovat avainasemassa. Nippelitiedon hallinnan puute ei estä ketään kehittymästä esimerkiksi lääkäriksi, sillä osaaminen rakentuu pitkäjänteisesti perusasioista monimutkaisempiin ilmiöihin.
Jos palaan aloitukseen, koen tärkeäksi, että oppilaiden arvostelussa otetaan huomioon vain opetettu sisältö. Tapauksessa, jossa oppilas löytää perusteltuja virheitä kokeesta, niiden oikaiseminen on mielestäni perusteltua, ja opettajan tulisi pystyä keskustelemaan niistä avoimesti. Vaaditaan reiluutta molemmin puolin – oppilaiden on voitava luottaa siihen, että arvosanat perustuvat selkeästi opetettuun tietoon.
Eiköhän kyseinen lapsi saanutkin todella hyvän numeron eli kokeesta arvosanan 9.
Lasta (ja äitiänsä) otti päähän kun ei saanut arvosanaksi kymppiä (10). Lapsella ja äidillänsä on vielä opeteltavaa elämänasenteessa. He laittoivat opettajan arvovallan peliin, Se ei ole hyvä asia. Rasti ruutuun kysymykset kenties sopivat alkeisopetukseen. Kun edetään kypsemmälle tasolle niin vastaukset ovat kirjallisia ja niissä asiaa joutuu pohtimaan eri suunnilta. Oikeita vastauksia voi olla useitakin.