No, nykypäivän teoreettinen fysiikka näyttää enemmän metafysiikalta kuin perinteiseltä fysiikalta. Samaa voi sanoa nykypäivän puhtaasta matematiikasta, joka vaikuttaa enemmän metamatematiikalta kuin perinteiseltä matematiikalta. Salakirjoitus, jota vain harvat ymmärtää, voi toki olla kognitiivisesti haastavaa, mutta sitten täytyy kysyä, että mihin tätä salakirjoitusta voi oikein soveltaa?
Teoreettinen fysiikka ja puhdas matematiikka
Anonyymi-ap
4406
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eräät salakirjoitukset on tarkoitettu avattavaksi vasta kaukana tulevaisuudessa tai henkilön toimesta joka on nero ymmärtääkseen niitä.
Hieroglyfit avattiin vasta 1800 luvulla.
Mutta voihan olla niinkin että jokin kirjoitus häviää kokonaan historiasta. Syynä on aina se että symbolit ovat liian epätasaiset mahtuakseen suorille riveille. Kyse on aina tekstin muotoilusta eikä niinkään ymmärrettävyydestä.
Tekstin tulee olla aina tasaista ja rivien suoria.
Sovellukset tulevat aikanaan, jos tulevat. Silloin matematiikasta on hyötyä tieteessä ja muuallakin.
Matematiikka on empiirisille tieteille haitallista, jos se rupeaa elämään omaa elämäänsä. Se pitää osata oikein ankkuroida jokaiseen empiirisen tieteen asiaan, mihin sitä sovelletaan. Siinä on se tiedemiehen taito eikä matematiikassa sinänsä.
Kosmologiassa matematiikka on ruvennut elämään omaa elämäänsä ja sen matematiikka on irrallaanbtodellisuudesta.
Kosmologia on maailmankatsomusta. Sitä ei voi numeroiksi ja kaavoiksi laittaa asianmukaisesti. Vain typistetysti tai liian monimutkaisesti ja pieleen menee.
Notaatio, josta tässä ymmärtääkseni puhutaan (vai tulkitsinko väärin?), on paljolti lyhentämistä varten ts. lukemisen&kirjoittamisen jouduttamista ja osittain myös ymmärtämisen helpottamista myös haetaan, joka ainakin ajoittain toteutuu.
Kunpa numeromies olisi yhtä selkeä kuin tekoäly;
Kvanttimekaniikassa mittauksessako ei informaatio Säily?
Kvanttimekaniikassa mittaus on monimutkainen ilmiö, ja sen vaikutuksesta informaation säilymiseen on erilaisia tulkintoja. Yleisesti ottaen mittauksessa tapahtuu aaltotoiminnon romahdus, mikä tarkoittaa, että järjestelmän alkuperäinen superpositiotila häviää ja muuttuu yhdeksi määritellyksi tilaksi. Tämä vaikuttaa siihen, miten informaatio järjestelmästä säilyy tai katoaa.
1. Informaation katoaminen vs. säilyminen
Koppenhagenin tulkinta: Mittaus tuhoaa alkuperäisen superpositiotilan ja jättää vain mitatun lopputuloksen. Tämän voi nähdä informaation "katoamisena".
Monimaailmatulkinta: Kaikki mahdolliset mittaustulokset tapahtuvat eri rinnakkaisissa maailmoissa, joten informaatiota ei varsinaisesti katoa, vaan se jakautuu eri haaroihin.
Kvantedekohereenssi: Ympäristöön vuorovaikuttaminen aiheuttaa sen, että superpositiotilat muuttuvat klassisemmiksi, mutta informaatiota ei varsinaisesti tuhoudu, vaan se hajaantuu ympäristöön.
Unitaari kehitys ja mustan aukon informaatioparadoksi: Jos kvanttifysiikka on perustavanlaatuisesti unitaarinen, informaation tulisi säilyä. Tämä on merkittävä kysymys mm. mustien aukkojen tutkimuksessa.
2. Ero klassiseen tietoon
Klassisessa mekaniikassa informaatiota ei "katoa", koska järjestelmä seuraa deterministisiä yhtälöitä. Kvanttimekaniikassa mittaus kuitenkin muuttaa järjestelmän tilaa peruuttamattomasti, mikä tekee informaation säilymisestä monitulkintaisen kysymyksen.