Rakkaani,
sinun silmissäsi asuu sairaus,
sanoissasi epätasapaino,
teoissasi hiljainen huuto.
Rakkaani,
minä en osaa parantaa sinua,
tai osaan mutta en jaksa.
Rakkaani,
elämä on polku ei valtatie.
Rakkaani,
minä haluan muistaa,
samalla tiedän etten tule muistamaan.
Rakkaani,
tule mennään pois,
tänne ei palata enää koskaan.
sinun silmissäsi asuu sairaus,
sanoissasi epätasapaino,
teoissasi hiljainen huuto.
Rakkaani,
minä en osaa parantaa sinua,
tai osaan mutta en jaksa.
Rakkaani,
elämä on polku ei valtatie.
Rakkaani,
minä haluan muistaa,
samalla tiedän etten tule muistamaan.
Rakkaani,
tule mennään pois,
tänne ei palata enää koskaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vittu tuo oli kyllä hirveetä paskaa!
Rakkaallani seisoo sateessa joojoo...
Niin minullakin juu...
Kiitos ja hei hei.
Terv. Kili
Mukavaa, että runo kosketti sinua noin syvästi.
Mutta mielestäni hyvä runo; ehkä juuri tunnelmansa vuoksi. Herätti ajatuksiakin: ei ketään voi kukaan parantaa; miksi pitäisi, miksi palata. Se on jo paljon, kun voi toista sanoa rakkaaksi; se on riittävän paljon-luulisin.
Runossa on kaikki helppoa - runo on satumaa jossa voi rakastaa ja olla rakastamatta kuten itse haluaa :-)
Runomaa on itsekäs maailma - rajakontrolli on tiukka mutta oikeudenmukainen :-)
Ja ihmisen elämässä rajakontrolli toimii pään sisällä - yrittäen tuhota runouden elämästä; elämän hetkien helppouden. Elämässä oma pää ei aina ole läheskään oikeudenmukainen, mutta onneksi se ei saa valtaa kuin hetkittäin. Ihminen on luotu tuntemaan, ei olemaan kone; ei suojautumaan kaikelta.
Nyt on aurinkoinen sunnuntai oikeasti:-) ja mieli vaeltaa runoilemaan.